Näitä sanoja Saariston lasten Pampula käyttää lohduttaessaan elämän hankalana aikana toveriaan.
Eilen ja tänään itsellä on ollut olo, että voiko tuo pitää paikkaansa. Sen verran suruisalta tämä elämän saari on tuntunut.
Eilinen kulki varsin toisin, kuin mitä olimme ajatelleet.
Työpäivän jälkeen oli tarkoitus käydä asioilla ja kotiin tultua syödä ja tehdä blogipäivitys, jossa selviää arvonnan voittaja.
Päivä kulki lopulta kuitenkin varsin toisin.
Vanhaherra vaikutti lauantai-iltana siltä, että oli Kalliomäellä tohutessaan satuttanut selkäänsä. Ja vielä eilen aamulla ajattelin, että kyllä tämä tästä. Särkylääkettä ja jos ei ala helpottamaan niin sitten eläinlääkäriä tapaamaan.
Tapaamaan eläinlääkäriä päädyimme pariinkin kertaan, mutta varsin toisissa merkeissä kuin olimme ajatelleet. Ilta päättyi Vanhaherran viimeiseksi mökkimatkaksi.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kuinka suuren aukon sydämeen noin pieni eläin voikaan jättää?
Varsinkin, kun kyseessä on sellainen persoona isolla P-kirjaimella kuin Vanhaherra olikaan. Mieli surullisena, mutta samalla kiitollisena siitä, että saimme nämä muutamat vuodet yhdessä viettää.
Koska elämä jatkuu niin myös arvonta tuli tänään suoritettua. Kuvia tästä ei nyt sattuneesta syystä tänne tule. Mieheni valitsi numeron ja kaikki kommentoineet ja uudet tykkäjät arvontaan osallistuivat. Voittajaksi valikoitui numerolla 21 Facebookissa tykkääjäksi liittynyt Leena R. Laitan sulle viestin lähipäivinä, jotta voimme sopia kuinka palkinnon sinulle toimitan.
Yllä olevan piirrustuksen saimme meitä lohduttamaan siskontytöltäni (6v.). Kiitos muru <3
