Kalliomäen kasvihuone

Kasvihuone on ollut haaveissani niin kauan kuin muistan. Kun vuonna 2015 Kalliomäellä kaivettiin pihaa, niin jo silloin pyysin kaivamaan pohjan kasvihuoneelle. Ja tänä kesänä se viimein valmistui.
Kiitos isäni 💙 

Ikkunoita olen kerännyt roskalava-ryhmästä ja jokunen löytyi valmiiksi Kalliomäen ulkorakennuksista.

Uutena hankittiin harkot perustukseen sekä rungon puut sekä valokate. Niin ja laatat lattiaksi. Muuten kaikki on jostain löytynyt, dyykattu tai muuten vain kulkeutunut kasvihuoneeseen. 

Kun saunalta purettiin kamiinan tieltä avotakka Klik!, niin sen puretut tiilet pääsivät nyt kasvilavaksi kasvihuoneeseen.  Ämpärit on dyykattuja.

Keinutuoli on tullut Kalliomäen mukana.

Ovet taas ovat kulkeneet jo tovin mukana. Ne löytyi aikanaan puusuojasta polttopuuksi matkalta. Silloin en vielä tiennyt mihin ne tarvin, mutta säästöön laitoin. Ja nyt oli niiden aika siirtyä palvelemaan alkuperäisessä tehtävässään. 

Ruusun tueksi tullut hara on anoppini ja appiukon vanha. Sen toin jo vuosia sitten Kalliomäelle, kun se oli joutumassa jätteeksi. Seinän laatikot taas on löytö Kalliomäen ulkorakennuksista.

Lasityö taas on sukulaiseni minulle tekemä. Se on aiemmissa kodeissa löytänyt paikkansa, mutta nyt uusimmassa kodissamme sille ei vain paikkaa löytynyt. Ja siitä se ajatus sitten lähti 🥰

Jokainen tavara siis kantaa jotain tarinaa. Ja se on mielestäni parasta. 

Lapsemme pian 3v. tulee varmasti myös tämän projektin muistamaan. Niin tomerasti hän ilmoittaa, että HÄN ja vaari on kasvihuoneen rakentanut.

Nyt häntä polttelee kasvihuoneessa raa'at tomaatit ja pienet kurkut. Saa nähdä saako ne olla rauhassa.

Vielä on harkinnassa, että maalaanko tätä vai annanko sen vain harmaantua kauniiksi. 

Mitäs olet mieltä?

Kesä parhaimmillaan

 

Kukat kukkivat. Aurinko paistaa- ainakin välillä. Linnut laulaa.

Kesä siis ihan parhaimmillaan!

Vai mitä olette mieltä?

Kesäpuuhia

Niin se on taas pitkä tovi vierähtänyt siitä, kun edellisen kerran olen tänne ehtinyt kirjoittamaan. 

Lumi hävisi Kalliomäellä hujauksessa ja sen jälkeen olemme ottaneetkin takaisin myös kaikkia niitä viime kesän päiviä, kun emme maalla ehtineet olla. 

Pikkuherra on koirien lisäksi nauttinut maalla olosta erityisesti. Hän singahtaa vauhdilla ovesta ulos hommiin. Vasara paukkuu ja ruuvari ruuvaa. Ja ei. Mikään lelu ei kelpaa. Kunnon työkaluja ne olla pitää!!

Kasvimaa muuttuu vauhdilla, kun on riittänyt lämpöä ja vettä. Myös Pikkuherra on nauttinut vedestä. On sitten kyseessä kuralammikko, jääkylmä kaivovesi tai kylmä järvivesi. Kaikki käy hänelle!

Hän on myös sydämensä kyllyydestä saanut auttaa vaaria rakennusprojektissa. Tosin kuten kuvasta näkyy, niin "apu" saattaa välillä hieman hidastaa hommien etenemistä. Mutta veikkaan, että jonnekin sydämen kulmille nämä hetket tallentuvat tärkeiksi muistoiksi. Noille molemmille!

 

Kalliomäellä siis kaikki hyvin. 

Toivottavasti teilläkin kaikilla?

Kesää kohti

Hiljakseen kevään lähestyttyä ja nyt jo tultua on kesä Kalliomäellä tullut mieleen. Ehkä tämän talven lumisuus on aikaan saanut sen, että kovin mielellään sitä jo miettii kaikkea mahdollista mitä toteuttaisi siellä. Tai ehkä se johtuu siitä, että viime kesä kului niin vähillä käynneillä maalla, että nyt haluaa ottaa kaiken irti tulevasta kesästä.

Ja toki asiaan vaikuttaa sekin, että nyt meillä on omilla jaloillaan kulkeva Pikkuherra, joka hieman helpottaa äidin puuhailuja. Toki perään katsomista riittää, mutta hän on ahkera puuhailemaan kaikenlaista joten luulen, että pihapuuhissa saan touhukkaan apulaisen seurakseni.

Viime kesän tapaan olemme kyllä sopineet, että isäni ja puoliskonsa viettävät maalla paljon aikaa niin, että vaikka itse ei siellä olisikaan niin hommat siellä hoituvat. Ilo meille ja uskoisin, että myös heille. Isäni on jo luvannut, että vähän uudistamme puuceetä modernimmaksi. Tokikaan emme vanhasta luovu, mutta sen rinnalle tehdään kompostoiva ja helpommin tavoitettava versio. Ei siis jatkossa vaatisi kiipeämistä kapeita portaita ylös.
 
 Sisällä ei vielä ole suuria suunnitelmia, mutta josko sitä nyt viimein saisi sen takkahuoneen saunalla maalattua ja laitettua lopulliseen kuntoonsa!?
KLIK!
Niin ja mistä sitä tietää, vaikka sitä jotain pientä keksisi sisälläkin... :)

Joten hei. Hengissä ollaan ja suunnitelmia viriää. Ehkä nyt saan useammin tännekin kerrottua kuulumisia!

Kalliomäen muutosten vuosi 2017

Tämä vuosi jää mieleen isojen muutosten vuotena. Kalliomäellä vietetty aika ensinnäkin oli melko vähäistä, mutta tarkoitus on ensi vuonna ottaa tämänkin vuoden käynnit haltuun!

Vuoteen mahtui monenlaista.

 Päällimmäisenä kuitenkin Pikkuherran syntymä.

 Alkuvuosi kesään saakka oli hänen odottamistaan ja loppukesästä eteenpäin hänen kanssaan elämään opettelua. Paljon uutta, paljon tuttua ja turvallista ja paljon erilaista elämän ihmettelyä on matkaan mahtunut. 

Ensimmäinen kuva on ihan alkuvuodelta pimeään aikaan viimeisten valojen hetki, ennen päivän laskemista. Aika kaunis hetki!

Mukaan on mahtunut myös:

Kukkia Kalliomäellä

Hyvää ruokaa

Kodin valmistamista Pikkuherran tuloon

 

Nuorenherran ja Nuorenneidin elämän ihmettelyä kodin ikkunasta

 

Elämän mullistaja. 

Rakkaus.

Väsymys

Reko

Ensimmäiset sushit synnytyksen jälkeen :D

Ja juu. On meillä jouluakin vietetty. Mutta se tuli ja meni, ilman että ehdin jouluja teille lukijoille toivottaa. 

Nytpäs siis toivotan teille oikein onnellista ja iloista uutta tulevaa vuotta 2018.

Kaikkea hyvää!

Syksyn tunnelmointia

Facebook aina välillä muistuttelee, että muistatko päivityksesi vuoden, kahden, viiden jne. vuoden takaa. Ja juu, muistanhan minä! Viime syksynä näihin aikoihin vielä Kalliomäellä lämpeni leivinuuni ja kynttilät valaisivat tienoota. Hieman tuli haikea olo. Vaikka näitäkään hetkiä koko ajan kehittyvän Pikkumiehen kanssa en vaihtaisi mihinkään.

Kalliomäen ikävään piti ihan katsella syksyn kuvia menneiltä vuosilta.

Tässä niistä myös muutama teidän katseltaviksi. 

Eikö syksykin vain voi olla kaunista aikaa?