maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kesä parhaimmillaan


Kukat kukkivat. Aurinko paistaa- ainakin välillä. Linnut laulaa.
Kesä siis ihan parhaimmillaan!
Vai mitä olette mieltä?












perjantai 21. kesäkuuta 2019

Juhannusiloa!


Iloista juhannusta teille kaikille!

Kalliomäellä sitä kohti on kuljettu puuhaillen kaikenlaista. Pikkuherra on uinut aina, kun vain mahdollisuus siihen on tarjoutunut. Ikäväkseni en voi teille tarjota kuvaa hänestä istumassa järvessä kaulaa myöden vedessä, leveä hymy huulilla. Hän on todella nauttinut vedestä. Ja häntä ei näy edes häiritsevän itikat.


Olemme ehtineet ihmetellä poikkeuksellisen erikoista iltaa. Kun kaikki oli ihan oranssia.
Suomen kesä voi kyllä olla upea!



Ihmetelleet kaikkia upeita kukkia, jotka tuntuvat kaikki kukkivan nyt yhtäaikaa.





Sekä nauttineet hyvästä ruoasta ja juomasta.

Kuviin eivät ole myöskään tallentuneet ne viheliäiset pörräävät, joita tuntuu tänä kesänä riittävän joka sormelle, jos ei tuule. 
Pitipä ihan testata, että onko kaupan hyttysaparaatit ihan täyttä humpuukia. Ja lyhyellä käyttökokemuksella voi todeta, että ei ole. Pitkästä aikaa sai rauhassa istuskella saunan terassilla ilman jatkuvaa ininää ja lätkimistä. Hyvä hankinta siis.

Iloista, nautinnollista  turvallista ja kokemusten täyttämää juhannusta teille kaikille!



keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Kesäpuuhia


Niin se on taas pitkä tovi vierähtänyt siitä, kun edellisen kerran olen tänne ehtinyt kirjoittamaan. 

Lumi hävisi Kalliomäellä hujauksessa ja sen jälkeen olemme ottaneetkin takaisin myös kaikkia niitä viime kesän päiviä, kun emme maalla ehtineet olla. 

Pikkuherra on koirien lisäksi nauttinut maalla olosta erityisesti. Hän singahtaa vauhdilla ovesta ulos hommiin. Vasara paukkuu ja ruuvari ruuvaa. Ja ei. Mikään lelu ei kelpaa. Kunnon työkaluja ne olla pitää!!




Kasvimaa muuttuu vauhdilla, kun on riittänyt lämpöä ja vettä. Myös Pikkuherra on nauttinut vedestä. On sitten kyseessä kuralammikko, jääkylmä kaivovesi tai kylmä järvivesi. Kaikki käy hänelle!



Hän on myös sydämensä kyllyydestä saanut auttaa vaaria rakennusprojektissa. Tosin kuten kuvasta näkyy, niin "apu" saattaa välillä hieman hidastaa hommien etenemistä. Mutta veikkaan, että jonnekin sydämen kulmille nämä hetket tallentuvat tärkeiksi muistoiksi. Noille molemmille!
 


Kalliomäellä siis kaikki hyvin. 
Toivottavasti teilläkin kaikilla?


sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Ai mikä kevät?


Isäni oli kyllä varoitellut, että Kalliomäellä on lunta...
Mutta oi että se määrä tuli kuitenkin yllätyksenä. Kotona on siis täysi kevät. Ei lunta. Minäpä siis päätin huristella siivoamaan pääsiäisen lomailua varten 100km etelämmäs. 

JA MILTÄ NÄYTTÄÄ??? KEVÄÄLTÄ? 
No joo, ehkä kevättalvelta, mutta ei todellakaan siltä, että ollaan huhtikuun puolivälissä.

Mutta kuten huomaatte kovin oli kuitenkin sydämellinen tervehdys talolta minulle.




Isäni suhtautuu kevään tuloon selvästi positiivisemmin kuin minä. 
Vai mitä sanotte koivun viereen ilmestyneistä multasäkeistä? 


Portti ei varsinaisesti ole liikkumassa mihinkään suuntaan ihan tässä lähipäivinä...


Reissun pääasia tuli kuitenkin hoidettua.
Siivottu on. Joten vierailut voivat maalla alkaa ihan sitten heti, kun niin päätämme.

torstai 4. huhtikuuta 2019

Kesää kohti



Hiljakseen kevään lähestyttyä ja nyt jo tultua on kesä Kalliomäellä tullut mieleen. Ehkä tämän talven lumisuus on aikaan saanut sen, että kovin mielellään sitä jo miettii kaikkea mahdollista mitä toteuttaisi siellä. Tai ehkä se johtuu siitä, että viime kesä kului niin vähillä käynneillä maalla, että nyt haluaa ottaa kaiken irti tulevasta kesästä.

Ja toki asiaan vaikuttaa sekin, että nyt meillä on omilla jaloillaan kulkeva Pikkuherra, joka hieman helpottaa äidin puuhailuja. Toki perään katsomista riittää, mutta hän on ahkera puuhailemaan kaikenlaista joten luulen, että pihapuuhissa saan touhukkaan apulaisen seurakseni.


Viime kesän tapaan olemme kyllä sopineet, että isäni ja puoliskonsa viettävät maalla paljon aikaa niin, että vaikka itse ei siellä olisikaan niin hommat siellä hoituvat. Ilo meille ja uskoisin, että myös heille. Isäni on jo luvannut, että vähän uudistamme puuceetä modernimmaksi. Tokikaan emme vanhasta luovu, mutta sen rinnalle tehdään kompostoiva ja helpommin tavoitettava versio. Ei siis jatkossa vaatisi kiipeämistä kapeita portaita ylös.
 
 Sisällä ei vielä ole suuria suunnitelmia, mutta josko sitä nyt viimein saisi sen takkahuoneen saunalla maalattua ja laitettua lopulliseen kuntoonsa!?
KLIK!
Niin ja mistä sitä tietää, vaikka sitä jotain pientä keksisi sisälläkin... :)

Joten hei. Hengissä ollaan ja suunnitelmia viriää. Ehkä nyt saan useammin tännekin kerrottua kuulumisia!



tiistai 29. tammikuuta 2019

Luonnon kauneutta


Olen miettinyt, että onko luonto aina ollut näin kaunis tähän aikaan.
Vai onko minulla nyt vain aikaa pysähtyä tämän kauneuden äärelle.
Vai onko kyse siitä, että asumme nyt paikassa, jossa luonnon kauneus on täydellisesti läsnä kaiken aikaa. On kyseessä mikä tahansa, niin oi voi, kuinka kaunista on nyt ollut.
 
Tuntuu, että joka päivä on saanut ihmetellä tätä kauneutta ympärillämme.
Olen yrittänyt tätä ihmetellä myös Pikkuherramme kanssa. Olen ajatellut, että yhdessä ihmettelemällä voin siirtää tämän kauneuden huomaamista ja ihmettelyä hänelle. Välillä hän katselee kanssani suu ihmetyksessä ja välillä leikit kiinnostavat enemmän.
 



 
 
Muuten arki rullaa uomillaan. Pikkuherra on puuhakas ja iloinen kaveri. Yöt on edelleen katkonaisia, joten äiti kaipailee välillä kahvia kovastikin aamun koittaessa.
Elämää siis.
Nautitaan kauniista talvipäivistä!
 





lauantai 5. tammikuuta 2019

Menneen vuoden tapahtumia ja tämän vuoden lumia


Viime vuosi pyyhälsi vauhdilla ohitse. Ja vaikka tämä päivitys on odottanut puolivalmiina jo viime vuoden puolelta, niin nyt vasta tuli se hetki, että ehdin tämän hoitamaan valmiiksi. Tervehdys siis meiltä, elossa ollaan :)

Valikoin tähän  kuvia, jotka valottavat viime vuoden kulkuamme. Paljon ehti tapahtua ja samalla elämä ei ole koskaan kulkenut aikuisiällä näin hitaasti. Lapsi kasvoi aivan liian nopeasti taaperoksi, joten sinällään aika menee vauhdilla, mutta päivätasolla taaperon kanssa touhutessa aika ei kiidä. Se viipyilee hetkissä, niin hyvissä kuin huonoissakin. Etuoikeutettu olen saanut olla, että olen läheltä saanut seurata kaiken uuden oppia. Niin niitä hyviä kuin huonojakin. 

Isoin viime vuoden muutos oli muutto uuteen kotiin. 
Olemme saaneet ihmetellä uskomattoman kauniita hetkiä ikkunamme takana. 
Ja opetella uutta. Sekä huomata, että ystävällisyyttä ja avuliaisuutta on vielä olemassa.




Mukaan mahtui retkiä kauemmas (no juu, ei nyt sentään hurjan kauas. Mutta sentään Helsinkiin ja Tampereelle) ja sitten lähelle.



Aurinko helli.


Ja lopulta saapui syksy ja talvi.



Ja joulu. 
Ja kuten näkyy, niin kaksikkomme ainakin osasi sen ottaa rennosti.

Uusi vuosi on alkanut mukavasti. Paljon ulkoilua (lunta, lunta, lunta) ja tavallisia arjen puuhia. Niillä vuosi jatkukoonkin. Siis puuhilla. En niin välttämättä kaipaa ihan hurjasti lisää lunta. Tämä pysyköön!

Onnea ja iloa teille kaikille uuteen vuoteen 2019!


Ps. Lupauksia en ole tehnyt, mutta pienenä toiveena mieleni perukoilla on olla hieman aktiivisempi blogin kanssa tänä vuonna. Jää nähtäväksi kuinka käy.