Tervehdys!
Siitä on aikaa vierähtänyt, kun tänne olen kuulumisia ehtinyt päivitellä.
Elossa siis ollaan. Ja juu. Kuten arvata saattaa, paljon on ehtinyt tapahtumaan.
Isoimmaksi osaksi ajan on vienyt nyt jo vuoden ikään ehtinyt Pikkuherra. Hän se on mainio, puuhakas ja iloinen kaveri, joka pitää vanhempansa liikkeessä.
Aikaa on mennyt kovasti myös uuteen kotiin, jonka ihana maisema on vienyt sydämeni. Aakeeta laakeeta ja jatkuvasti muuttuva maisema. Voiko parempaa olla? Tähän lisänä muutama koira ja uuden kodin mukanaan tuoma projekti, niin voitte arvata, että vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut. Isäni on puolisonsa kanssa iloksemme pitänyt kuitenkin Kalliomäen pystyssä. Ja hyvin on pitänytkin. Paljon on ehtinyt sielläkin tapahtumaan. Nyt loppukesästä olemme itsekin iloksemme Kalliomäelle ehtineet.
Kalliomäellä nauttivat elosta kaikki perheenjäsenet. Kyttäkaksikko ikkunassa erityisesti. Mikä onkaan ihanampaa kuin kulkea pitkin aidattua tonttia.
KLIK! Karvainen Nuoriherra erityisesti on ottanut Kalliomäellä pihan haltuun. Aamulla ulos päästyään hän ei sisälle ole tulossakaan. Hän päivystää pihassa välillä jahdaten perhosia, välillä kärpäsiä. Itselläkin on heidän puolestaan niin hyvä mieli, kun pääsevät nauttimaan elosta sydämen kyllyydestä.
Nuoriherra on nauttinut jopa niin, että ensimmäisen kerran useamman päivän Kalliomäellä oltuaan ei ollut niitä miehiäkään, että olisi ollut kotiin lähdössä. Puoli tuntia häntä odoteltiin, että hän tuli viimein pois talon alta, josta vain kävi kurkistamassa, että täällä ollaan, kun häntä huudeltiin. Ja tämä pois tulo vaati muutaman erinäisen vaiheen. Lopulta niin, että ilmoitimme hänelle, että "heippa, nyt me lähdetään." Muutaman minuutin saimme odotella isommalla tiellä autossa, ennen kuin Nuorenherran hermot pettivät ja hän lähti perään katsomaan, että noinko ne oikeasti hänet tänne jätti :D
Muuten elo Kalliomäellä on soljunut tuttujen tapojen mukaan.
Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa.
Elämän ihmettelyä ja siitä nauttimista.
Täyttä elämää siis.
