sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Ai mikä kevät?


Isäni oli kyllä varoitellut, että Kalliomäellä on lunta...
Mutta oi että se määrä tuli kuitenkin yllätyksenä. Kotona on siis täysi kevät. Ei lunta. Minäpä siis päätin huristella siivoamaan pääsiäisen lomailua varten 100km etelämmäs. 

JA MILTÄ NÄYTTÄÄ??? KEVÄÄLTÄ? 
No joo, ehkä kevättalvelta, mutta ei todellakaan siltä, että ollaan huhtikuun puolivälissä.

Mutta kuten huomaatte kovin oli kuitenkin sydämellinen tervehdys talolta minulle.




Isäni suhtautuu kevään tuloon selvästi positiivisemmin kuin minä. 
Vai mitä sanotte koivun viereen ilmestyneistä multasäkeistä? 


Portti ei varsinaisesti ole liikkumassa mihinkään suuntaan ihan tässä lähipäivinä...


Reissun pääasia tuli kuitenkin hoidettua.
Siivottu on. Joten vierailut voivat maalla alkaa ihan sitten heti, kun niin päätämme.

torstai 4. huhtikuuta 2019

Kesää kohti



Hiljakseen kevään lähestyttyä ja nyt jo tultua on kesä Kalliomäellä tullut mieleen. Ehkä tämän talven lumisuus on aikaan saanut sen, että kovin mielellään sitä jo miettii kaikkea mahdollista mitä toteuttaisi siellä. Tai ehkä se johtuu siitä, että viime kesä kului niin vähillä käynneillä maalla, että nyt haluaa ottaa kaiken irti tulevasta kesästä.

Ja toki asiaan vaikuttaa sekin, että nyt meillä on omilla jaloillaan kulkeva Pikkuherra, joka hieman helpottaa äidin puuhailuja. Toki perään katsomista riittää, mutta hän on ahkera puuhailemaan kaikenlaista joten luulen, että pihapuuhissa saan touhukkaan apulaisen seurakseni.


Viime kesän tapaan olemme kyllä sopineet, että isäni ja puoliskonsa viettävät maalla paljon aikaa niin, että vaikka itse ei siellä olisikaan niin hommat siellä hoituvat. Ilo meille ja uskoisin, että myös heille. Isäni on jo luvannut, että vähän uudistamme puuceetä modernimmaksi. Tokikaan emme vanhasta luovu, mutta sen rinnalle tehdään kompostoiva ja helpommin tavoitettava versio. Ei siis jatkossa vaatisi kiipeämistä kapeita portaita ylös.
 
 Sisällä ei vielä ole suuria suunnitelmia, mutta josko sitä nyt viimein saisi sen takkahuoneen saunalla maalattua ja laitettua lopulliseen kuntoonsa!?
KLIK!
Niin ja mistä sitä tietää, vaikka sitä jotain pientä keksisi sisälläkin... :)

Joten hei. Hengissä ollaan ja suunnitelmia viriää. Ehkä nyt saan useammin tännekin kerrottua kuulumisia!



tiistai 29. tammikuuta 2019

Luonnon kauneutta


Olen miettinyt, että onko luonto aina ollut näin kaunis tähän aikaan.
Vai onko minulla nyt vain aikaa pysähtyä tämän kauneuden äärelle.
Vai onko kyse siitä, että asumme nyt paikassa, jossa luonnon kauneus on täydellisesti läsnä kaiken aikaa. On kyseessä mikä tahansa, niin oi voi, kuinka kaunista on nyt ollut.
 
Tuntuu, että joka päivä on saanut ihmetellä tätä kauneutta ympärillämme.
Olen yrittänyt tätä ihmetellä myös Pikkuherramme kanssa. Olen ajatellut, että yhdessä ihmettelemällä voin siirtää tämän kauneuden huomaamista ja ihmettelyä hänelle. Välillä hän katselee kanssani suu ihmetyksessä ja välillä leikit kiinnostavat enemmän.
 



 
 
Muuten arki rullaa uomillaan. Pikkuherra on puuhakas ja iloinen kaveri. Yöt on edelleen katkonaisia, joten äiti kaipailee välillä kahvia kovastikin aamun koittaessa.
Elämää siis.
Nautitaan kauniista talvipäivistä!
 





lauantai 5. tammikuuta 2019

Menneen vuoden tapahtumia ja tämän vuoden lumia


Viime vuosi pyyhälsi vauhdilla ohitse. Ja vaikka tämä päivitys on odottanut puolivalmiina jo viime vuoden puolelta, niin nyt vasta tuli se hetki, että ehdin tämän hoitamaan valmiiksi. Tervehdys siis meiltä, elossa ollaan :)

Valikoin tähän  kuvia, jotka valottavat viime vuoden kulkuamme. Paljon ehti tapahtua ja samalla elämä ei ole koskaan kulkenut aikuisiällä näin hitaasti. Lapsi kasvoi aivan liian nopeasti taaperoksi, joten sinällään aika menee vauhdilla, mutta päivätasolla taaperon kanssa touhutessa aika ei kiidä. Se viipyilee hetkissä, niin hyvissä kuin huonoissakin. Etuoikeutettu olen saanut olla, että olen läheltä saanut seurata kaiken uuden oppia. Niin niitä hyviä kuin huonojakin. 

Isoin viime vuoden muutos oli muutto uuteen kotiin. 
Olemme saaneet ihmetellä uskomattoman kauniita hetkiä ikkunamme takana. 
Ja opetella uutta. Sekä huomata, että ystävällisyyttä ja avuliaisuutta on vielä olemassa.




Mukaan mahtui retkiä kauemmas (no juu, ei nyt sentään hurjan kauas. Mutta sentään Helsinkiin ja Tampereelle) ja sitten lähelle.



Aurinko helli.


Ja lopulta saapui syksy ja talvi.



Ja joulu. 
Ja kuten näkyy, niin kaksikkomme ainakin osasi sen ottaa rennosti.

Uusi vuosi on alkanut mukavasti. Paljon ulkoilua (lunta, lunta, lunta) ja tavallisia arjen puuhia. Niillä vuosi jatkukoonkin. Siis puuhilla. En niin välttämättä kaipaa ihan hurjasti lisää lunta. Tämä pysyköön!

Onnea ja iloa teille kaikille uuteen vuoteen 2019!


Ps. Lupauksia en ole tehnyt, mutta pienenä toiveena mieleni perukoilla on olla hieman aktiivisempi blogin kanssa tänä vuonna. Jää nähtäväksi kuinka käy.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Elämää taaperon kanssa


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun päivät kuluvat tämän Pikkumiehen kanssa.
Arjessa ei kyllä ole viime aikoina ollut vapaa-ajan ongelmia, kun kaikessa menossa mukana oleva taapero on vauhdissa. Kävely sujuu niin, että taapero ei enää tyydy kävelyyn vaan nyt edetään kävelyn ja juoksun välimuodolla tai pelkästään juoksemalla. Ja kun itsesuojeluvaisto vielä loistaa poissaolollaan, niin silmät saa olla selässäkin.

Hän "auttaa" mm. seuraavissa.


Kierrättämisessä.
Mitä siitä, että lasipurkit ehditään laittaa pussiin ja pois viisi kertaa ennen kuin kaikki on valmista?!
Tämän lisäksi päivittäin täytyy käydä siirtämässä muutama juttu muoviastiasta sekajätteen sekaan, sekä tarkistaa onko metalleihin tullut jotain lisää.


Pyykkien laittamisessa. 
Koneeseen ja pois. Koneeseen ja pois. Lisäksi uutena harrastuksena on pyykkikoneen täyttäminen myös silloin, kun ei olla pesuhommissa. Oppi itsellä meni koneen tarkastamisessa perille kerralla. Pesin nimittäin mustan pyykin kanssa koirien luun.... Ja vahva veikkaukseni on, että koirat eivät aarrettaan olleet pyykkikoneeseen käyneet piilottamassa...


Koirien "hoitamisessa".
Hän tosin kuvittelee olevansa yksi laumasta.
Tässä harvinainen hetki, kun koirakaksikko saa olla kahdestaan kurkistelemassa ikkunasta. Yleensä mukana häärii yksi taapero mukana.


Kaikenlaisessa asentamisessa.
Tässä esimerkiksi tuikitärkeä pattereiden säätö menossa kummitädin luona. 

Joten juu.  Kun joku on kysynyt, miten saan aikani kulumaan kotona.
Niin vastaus kuuluu. Ei ongelmia. Ongelmia on enemmänkin siinä, että saisi jotakin aikaiseksi ja valmiiksi. :D

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Syksy on jälleen täällä

Toiset ovat syksyihmisiä. Toiset eivät. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin minä kuulun näihin syksyihmisiin. Jostain syystä syksy on aikaa, jolloin minusta tuntuu, että vuodenkierto lähtee kulkemaan tästä ajankohdasta eteenpäin.

Syksy on näkynyt meillä taas eri tavalla, kun olemme jälleen arkenakin omakotitalossa. Keväällä minulla oli suuret suunnitelmat laittaa kuntoon kasvilavat, mutta tämä elo pikkuisen kanssa on melko puuhakasta ja niinpä ne jäi laittamatta. Muutaman tomaatin taimen kuitenkin terassille hankin. Suurin osa sadosta kuitenkin jäi kypsymättä ja nyt ne ovat kypsymässä sisällä. Melko mukavasti ne ovat kypsyneetkin. Myös lämmityspuuhiin tässä jo viileinä päivinä ehdittiin. Aamupalalla Pikkuherran kanssa on varsin mukavaa istuskella takan pitäessä ääntä vieressä. Yllätykseksemme Pikkuherra on myös jättänyt takan eteen asennetun lapsiportin rauhaan ja tätä kautta myös takka on saanut olla rauhassa. Vaikka toisin pelkäsimme!





Uuden kodin yksi parhaista puolista on se, että näkymät ikkunasta ovat ihan huikeat. Kuvat eivät tee oikeutta sille kauneudelle, jota päivittäin saamme ihailla. Erityisesti tähän aikaan vuodesta peltojen ollessa mustina on näkymä erityinen aina auringolaskun aikaan, jolloin taivas saa upeita värejä.


Puuhakolmikkomme kyttäyshommissa. Ja kytättävää on nyt riittänyt. Pihalla on nimittäin tapahtunut monenlaista jo useamman viikon.



Uuden kodin pihalta meille selvisi, että sadevesijärjestelmä samoin kuin salaojat eivät toimi kunnolla. Näin ollen piha on ollut kaivuun alla. Mikä ilo onkaan omistaa upea naapuri, joka koneineen ilmestyi pihaamme apuun! Joten asia hoitui kuntoon. Kiitos vain tätäkin kautta, jos teksti sattuu osumaan silmiisi :) Ja voitte arvata, että kaikista mahdollisista koneista kiinnostuneelle Pikkuherralle on ollut ihan mahtavaa, kun "Prym prym" on myllännyt pihaa. Itse en ihan niin innostunut ole ollut, kun nyt aidan ympärilleen saanut piha on mullalla paikoin. Tassupyykkiä siis tiedossa.


perjantai 31. elokuuta 2018

Kalliomäki 101v, Pikkumies 1v :)

 
Sata vuotta välissä.
Toisiaan kurkkivat he. Pikkuinen ja vanhaksi ehtinyt.



Kalliomäki on meille tullessaan ollut ilmoitetulta iältään 20-luvulla syntynyt, mutta yhtäkkiä tajusin verottajan paperista, että sinne sen iäksi on merkitty 1917. Eli hän vietti satavuotisjuhlia viime vuonna.

Mutta sattuneesta syystä oli kiireitä, jotta häntä olisi juhlittu. Tänä kesänä sentään kilisteltiin lasilliset vanhukselle.
Nämä kuvat ovat isäni ottamat. Hän kun otti kuvia 1v Pikkuherrasta. Samalla kuvatuksi tuli Kalliomäkikin.