perjantai 16. kesäkuuta 2017

Projektina: "Pidä lauma kasassa :)"


Tässä tämä meidän laumamme. Ei vaikuta erityisen karkuun haluavalta porukalta. 
Mutta oi ja voi. Kun pupu tai orava siintää silmissään, kytkeytyy kuulo pois päältä ja kun Kalliomäen ympäristöstä alkaa isot valtion maat ja luonnonpuistohehtaarit niin voi vain arvata kuinka kaksikolle käy, jos ne yhdessä päättävät lähteä "vähän" tutustumaan ympäristöön. 

Tästä syystä siis päädyimme siihen, että tontti aidataan. Ja nyt alkukesän projektina onkin sitten ollut aidan tekeminen. Reilu 200m aitaa ja aitatolppia on ympäristöön ilmestynyt. Ja yllättävän mukavasti se ympäristöön häviää, sillä pihapiiristä ei aitaa juurikaan erota. Portit on vielä olleet tekemättä, joten siitä syystä kaksikko on vielä saanut elellä narunjatkona Kalliomäellä ollessaan. 
Mutta voi sitä riemua, kun vapaana pääsee pitkin tonttia kulkemaan!





Samat on puuhat herroillamme. Tässä Nuorenherran näyte ja linkin takaa pääsette kurkistamaan Vanhanherran näytettä. Klik!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kesä keikkuen tulevi


 Viikonloppuna Kalliomäellä alkoi viimein näyttämän siltä, että kyllä se kesä sieltä vielä tulee.
Kaunista heleää vihreää ja kukkia alkaa olemaan jo kovasti ilona. 
 
Edellisenä viikonloppuna pakkanen vieraili vielä aivan kunnolla vieraanamme, joten kun hätähousuna olin kukkia laittanut kovasti tontille, koska emme todellakaan ole "alavilla mailla" niin johan sieltä useampi kukka otti siipeensä. 
Vaikuttaa siltä, että vaikka tontti ei todellakaan ole ollut hallalle altis niin lähistöltä kaadettu metsä on vaikuttanut huomattavasti tontin tilanteeseen ja nyt halla ja pakkanen vierailee tontilla paljon helpommin. Täytyypäs asia tulevina vuosina muistaa.


Kasvimaalla on jo jotain tapahtunut, vaikka viileästä säästä johtuen ajattelin, että itäminen tapahtuu kovin hitaasti. Näin ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan :)
 


Orvokintaimien kanssa olemme täysin omavaraisia Kalliomäellä. Vuosien aikana siementäneet orvokit ovat levinneet sinne ja tänne ja niitä olen nyt sitten ämpäreihin ja istutuksiin omalta tontilta siirrellyt. 
 



Jotain pieniä projektejakin on alkanut Kalliomäellä jälleen viriämään. Seuraavissa postauksissa taidatte kuulla niistä :)

torstai 25. toukokuuta 2017

Hengissä ollaan, vaikka hiljaiseloa onkin vietetty!

Hei Kaikki!
Varsin on nyt ollut hiljaista täällä blogin puolella. En ole kuitenkaan teitä unohtanut. Suunnitelmissa on monen monta kertaa ottaa asiakseen kuulumisia kirjoitella, mutta johonkin väsymyksen jalkoihin se on jäänyt. Ja flunssan sekä kiireen ja ja...
No näitähän riittää.

Paljon on tässä välissä tapahtunut. Kuvia vain on vähänlaisesti kaikesta tapahtuneesta. Arki on pyörinyt töiden ja kodin ja myös kipeänä olon ja sängyn luona. Ja tämä raskaana oleminen tuo omat juttunsa tähän eloon. Näin neljänkymmen korvalla kroppa ei päästä ihan niin helpoilla, kuin jos tilanne olisi ollut ajankohtainen kaksikymmentä vuotta sitten.

Tähän väliin tosiaan mahtuu siskoni ja hänen miehensä häät, jotka olivatkin mainiot juhlat! Kaikki ottamani kuvat on siskoni kamerassa, joten ette nyt pääse juhliin mukaan. :)
Sitten väliin mahtuu ihan mahtavat yllätysjuhlat minulle ja vatsan Tyypille. Ne ne olivatkin melkoiset juhlat. Ihan uskomatonta, että niin monia rakas ystäväni ympäri Suomea oli lähtenyt juhlimaan meitä. Ja vielä uskomattomampaa on se, että juhlat pysyivät ihan täydellisenä yllätyksenä minulle loppuun saakka. Huijaus onnistui ihan täydellisesti. Jopa niin, että kun tajusin, että tuolta kävelee rakas ihminen toisensa jälkeen kohti minua, niin päässäni ei pyörinyt, ei kerta kaikkiaan yhtään mitään :D Itkun keskeltä olisin seuraavana kysynyt, että mitä ihmettä te kaikki täällä teette, ellei yksi ystäväni olisi hihkunut ääneen, että vauvakutsut, vauvakutsut!! Ja hauskinta tässä oli, että en edes jälkeenpäin tätä kaikelta tunnekuohulta muistanut. Onneksi toinen ystävä otti videon tästä tilanteesta.

Kyllä sitä saa olla etuoikeutettu, että moisen määrän uskomattoman ihania ihmisiä ympärilleen on tätä elämänmatkaa saanut taittamaan. Kiitos vielä te kaikki <3

Tässä alla olevassa kuvassa meidän perhe viettää vappuaattoa :D
Varsin siis meni ilta rauhallisissa merkeissä. Ja siitäkös meidän koirakaksikko nautti.


Seuraavaksi elo muuttuu jälleen toisenlaiseksi! Olen nimittäin jäämässä kesälomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Voisin kuvitella, että koirakaksikko nauttii tästäkin ajasta kovasti. Mamman jakamaton huomio on tovin vain heillä. Saa nähdä kuinka suu sitten laitetaan, kun huomiota on jakamassa pikkuinen karvaton kaveri :) <3

Iloista helatorstain aikaa teille kaikille. Uskoisin, että tämä kotiin jääminen tuo voimia myös siihen, että kuulette minusta useammin. Iloa ja valoa!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen maalla

  

Odotukset tämän vuotista pääsiäisen säätä kohtaan eivät ole korkealla :D
Ja kun nenä turisee edelleen, niin kohti rauhallista mökkilomailua ollaan menossa.
Lukemista, hyvää ruokaa, ihanaa seuraa ja iloinen koirakaksikko, jotka ovat revetä liitoksista, kun auto kaartaa Kalliomäen pihaan. Mitäpä sitä muuta ihminen kaipaa.
Ja plussaa on vielä, jos ilma on sellainen, että myös tämä nenänturistaja voi rauhaisin mielin ulkoilla.

Levollista ja hyvää pääsiäisen aikaa teille kaikille!

Alla olevat kuvat kertonevat hyvinkin, kuinka elo pääsiäisenä Kalliomäellä soljuu. 



 

Jos pääsiäisen aikaan sopivaa laulua kaipaatte, niin sellainen löytyy muutaman vuoden takaa täältä 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Nyt ne ovat täällä :)


Nimittäin ihanat Kalliomäen päivät!
Nuoriherra ja Nuorineiti nauttivat olostaan täysin siemauksin. Välillä rallia ulkona ja sitten taas uni maistui. Voisiko näistä kuvista päätellä, että heistä on tässä reilussa puolessa yhteisessä vuodessa tullut aivan erottamaton rakas kaksikko toisilleen? <3 


Tänä vuonna aloitus olisi vain voinut mennä mukavamminkin. Minä nimittäin jo aloittelin lomaa flunssaisena ja eipä se Kalliomäellä vointi helpottanut, vaan tautia on nyt podettu lähes kaksi viikkoa eikä vieläkään vointi ole kunnossa. Mutta eiköpä se kesään mennessä :D

Flunssasta johtuen minun lomailu sujui enimmäkseen sisällä, joten syötyä tuli, voisiko sanoa kahden edestä. Kalliomäellä ollessa vielä suurimmaksi osaksi aikaa minulla oli makuaisti. Sittemmin se puuttui lähes viikon ajan. On kyllä mielenkiintoista, kun ei mitään maista. Hassuja päiviä!

Loman aikaan Kalliomäellä oli vielä lunta jonkin verran, mutta kovaa vauhtia kuljetaan kohti kevättä. Ehkä jo seuraavalla kerralla pääsen haravan varteen?!



keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Lapselliset. Lapsettomat. Lapselliset lapsettomat.


 Näiden sanojen kanssa olemme tavalla tai toisella eläneet jo vuosia.
Elämäämme on aina kuulunut paljon lapsia. Siitä huolimatta, että omia lapsia meillä ei ole ollut.
Rakkaita sisarusten lapsia, ystävien lapsia, kummilapsia. Olemme saaneet olla ne lapselliset lapsettomat, jotka saavat nauttia lasten seurasta välillä useammin, välillä harvemmin.
Lapsettomuus itsessään voi olla iso tragedia elämässä. Kohdallamme se ei sitä ole ollut ihan noin dramaattisesti. Toki suru. Välillä pienempi, välillä isompi. Kuullessani tarinoita kuinka ajattelemattomasti ihmiset voivat asiaa kommentoida tietämättä asioista taustalla, täytyy vain todeta, että onneksemme olemme ympärillemme saaneet huomaavaisia ihmisiä, jotka eivät ole kyselleet tai kommentoineet lapsettomuutta sen suuremmin. Toki olemme saattaneet itse sanoa, että juu, vuosien ajan lapsi on ollut tervetullut meille, mutta elämä on päättänyt puolestamme toisin.
Kun ikää on kertynyt molemmille on asia viimeisten vuosien aikana ollut ehkä pinnalla enemmän, kuin koskaan aiemmin. Koska elämämme on ollut hyvää ja täyttä lapsettomuudesta huolimatta on meillä molemmilla ollut ajatus, että mihinkään suurempiin lapsettomuushoitoihin emme halua ryhtyä, vaan elämä tuo mukanaan sen minkä tuo.
Viime kesänä kävimme isoimmat keskustelut asiasta ja totesimme, että edelleenkään asia ei ole meille niin suuri ja kipeä, että lähtisimme asioita edistämään hoitojen kautta. Mietimme halutessamme muita mahdollisuuksia, kuten sijaisvanhemmuutta ja totesimme, että edistetään asiaa siinä tapauksessa, jos molemmista siltä tuntuu.
Näiden keskustelujen jälkeen huomasin, että asia painui taka-alalle. Kuukautisten alkaminen oli yksi tapahtuma muiden joukossa ja elämä jatkui ja kulki kuten kuuluu. Päätimme hankkia toisen koiran. Kaveriksi toiselle ja osaksi perhettämme. Tätä ennen olimme vuosi sitten tehneet päätöksen helpottaa elämää mm. Kalliomäkeä ajatellen muuttamalla kerrostaloon. Asuntoon, jossa ei ole parveketta ja varsin vähän kaappitilaa sekä taloyhtiöön, jossa ei ole hissiä. Kun mihinpäs sitä kaksi aikuista niitä nyt niin välttämättä tarvitsee koirien kanssa.
Kuinka kulkee elämä?
Kun luovut ja jätät asiat elämän vietäväksi, voit todeta, että elämä kulkee kyllä ihan omilla suunnitelmillaan. Nyt toisen ylitettyä neljänkymmenen rajapyykin ja toisen häätyytellessä sitä, olemme tilanteessa, jossa kesää odotellaan Kalliomäen päivien lisäksi aivan uudesta syystä.
Jos tämä elämän suunnitelma kulkee kuten toivottavaa, tuleva kesä tuo meidän perheeseemme lisäystä. Ja tällä kertaa emme ajatelleet hankkia lisää koiria :D
Elämä <3

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kaipuu Kalliomäelle


Ette arvaa kuinka kovasti odotan Kalliomäen päiviä!?
Ikävää hälventääkseni käyn välillä kurkkimassa kuvia kesältä.
Tekin olette jo osan näistä kuvista nähneet, mutta tekin pääsette nyt  niihin palaamaan.
Nämä kuvat nimittäin saavat hymyn huulilleni, ilon sydämeeni ja mielen levolliseksi.
Kyllä ne päivät sieltä pian taas tulevat.