lauantai 5. tammikuuta 2019

Menneen vuoden tapahtumia ja tämän vuoden lumia


Viime vuosi pyyhälsi vauhdilla ohitse. Ja vaikka tämä päivitys on odottanut puolivalmiina jo viime vuoden puolelta, niin nyt vasta tuli se hetki, että ehdin tämän hoitamaan valmiiksi. Tervehdys siis meiltä, elossa ollaan :)

Valikoin tähän  kuvia, jotka valottavat viime vuoden kulkuamme. Paljon ehti tapahtua ja samalla elämä ei ole koskaan kulkenut aikuisiällä näin hitaasti. Lapsi kasvoi aivan liian nopeasti taaperoksi, joten sinällään aika menee vauhdilla, mutta päivätasolla taaperon kanssa touhutessa aika ei kiidä. Se viipyilee hetkissä, niin hyvissä kuin huonoissakin. Etuoikeutettu olen saanut olla, että olen läheltä saanut seurata kaiken uuden oppia. Niin niitä hyviä kuin huonojakin. 

Isoin viime vuoden muutos oli muutto uuteen kotiin. 
Olemme saaneet ihmetellä uskomattoman kauniita hetkiä ikkunamme takana. 
Ja opetella uutta. Sekä huomata, että ystävällisyyttä ja avuliaisuutta on vielä olemassa.




Mukaan mahtui retkiä kauemmas (no juu, ei nyt sentään hurjan kauas. Mutta sentään Helsinkiin ja Tampereelle) ja sitten lähelle.



Aurinko helli.


Ja lopulta saapui syksy ja talvi.



Ja joulu. 
Ja kuten näkyy, niin kaksikkomme ainakin osasi sen ottaa rennosti.

Uusi vuosi on alkanut mukavasti. Paljon ulkoilua (lunta, lunta, lunta) ja tavallisia arjen puuhia. Niillä vuosi jatkukoonkin. Siis puuhilla. En niin välttämättä kaipaa ihan hurjasti lisää lunta. Tämä pysyköön!

Onnea ja iloa teille kaikille uuteen vuoteen 2019!


Ps. Lupauksia en ole tehnyt, mutta pienenä toiveena mieleni perukoilla on olla hieman aktiivisempi blogin kanssa tänä vuonna. Jää nähtäväksi kuinka käy.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Elämää taaperon kanssa


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun päivät kuluvat tämän Pikkumiehen kanssa.
Arjessa ei kyllä ole viime aikoina ollut vapaa-ajan ongelmia, kun kaikessa menossa mukana oleva taapero on vauhdissa. Kävely sujuu niin, että taapero ei enää tyydy kävelyyn vaan nyt edetään kävelyn ja juoksun välimuodolla tai pelkästään juoksemalla. Ja kun itsesuojeluvaisto vielä loistaa poissaolollaan, niin silmät saa olla selässäkin.

Hän "auttaa" mm. seuraavissa.


Kierrättämisessä.
Mitä siitä, että lasipurkit ehditään laittaa pussiin ja pois viisi kertaa ennen kuin kaikki on valmista?!
Tämän lisäksi päivittäin täytyy käydä siirtämässä muutama juttu muoviastiasta sekajätteen sekaan, sekä tarkistaa onko metalleihin tullut jotain lisää.


Pyykkien laittamisessa. 
Koneeseen ja pois. Koneeseen ja pois. Lisäksi uutena harrastuksena on pyykkikoneen täyttäminen myös silloin, kun ei olla pesuhommissa. Oppi itsellä meni koneen tarkastamisessa perille kerralla. Pesin nimittäin mustan pyykin kanssa koirien luun.... Ja vahva veikkaukseni on, että koirat eivät aarrettaan olleet pyykkikoneeseen käyneet piilottamassa...


Koirien "hoitamisessa".
Hän tosin kuvittelee olevansa yksi laumasta.
Tässä harvinainen hetki, kun koirakaksikko saa olla kahdestaan kurkistelemassa ikkunasta. Yleensä mukana häärii yksi taapero mukana.


Kaikenlaisessa asentamisessa.
Tässä esimerkiksi tuikitärkeä pattereiden säätö menossa kummitädin luona. 

Joten juu.  Kun joku on kysynyt, miten saan aikani kulumaan kotona.
Niin vastaus kuuluu. Ei ongelmia. Ongelmia on enemmänkin siinä, että saisi jotakin aikaiseksi ja valmiiksi. :D

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Syksy on jälleen täällä

Toiset ovat syksyihmisiä. Toiset eivät. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin minä kuulun näihin syksyihmisiin. Jostain syystä syksy on aikaa, jolloin minusta tuntuu, että vuodenkierto lähtee kulkemaan tästä ajankohdasta eteenpäin.

Syksy on näkynyt meillä taas eri tavalla, kun olemme jälleen arkenakin omakotitalossa. Keväällä minulla oli suuret suunnitelmat laittaa kuntoon kasvilavat, mutta tämä elo pikkuisen kanssa on melko puuhakasta ja niinpä ne jäi laittamatta. Muutaman tomaatin taimen kuitenkin terassille hankin. Suurin osa sadosta kuitenkin jäi kypsymättä ja nyt ne ovat kypsymässä sisällä. Melko mukavasti ne ovat kypsyneetkin. Myös lämmityspuuhiin tässä jo viileinä päivinä ehdittiin. Aamupalalla Pikkuherran kanssa on varsin mukavaa istuskella takan pitäessä ääntä vieressä. Yllätykseksemme Pikkuherra on myös jättänyt takan eteen asennetun lapsiportin rauhaan ja tätä kautta myös takka on saanut olla rauhassa. Vaikka toisin pelkäsimme!





Uuden kodin yksi parhaista puolista on se, että näkymät ikkunasta ovat ihan huikeat. Kuvat eivät tee oikeutta sille kauneudelle, jota päivittäin saamme ihailla. Erityisesti tähän aikaan vuodesta peltojen ollessa mustina on näkymä erityinen aina auringolaskun aikaan, jolloin taivas saa upeita värejä.


Puuhakolmikkomme kyttäyshommissa. Ja kytättävää on nyt riittänyt. Pihalla on nimittäin tapahtunut monenlaista jo useamman viikon.



Uuden kodin pihalta meille selvisi, että sadevesijärjestelmä samoin kuin salaojat eivät toimi kunnolla. Näin ollen piha on ollut kaivuun alla. Mikä ilo onkaan omistaa upea naapuri, joka koneineen ilmestyi pihaamme apuun! Joten asia hoitui kuntoon. Kiitos vain tätäkin kautta, jos teksti sattuu osumaan silmiisi :) Ja voitte arvata, että kaikista mahdollisista koneista kiinnostuneelle Pikkuherralle on ollut ihan mahtavaa, kun "Prym prym" on myllännyt pihaa. Itse en ihan niin innostunut ole ollut, kun nyt aidan ympärilleen saanut piha on mullalla paikoin. Tassupyykkiä siis tiedossa.


perjantai 31. elokuuta 2018

Kalliomäki 101v, Pikkumies 1v :)

 
Sata vuotta välissä.
Toisiaan kurkkivat he. Pikkuinen ja vanhaksi ehtinyt.



Kalliomäki on meille tullessaan ollut ilmoitetulta iältään 20-luvulla syntynyt, mutta yhtäkkiä tajusin verottajan paperista, että sinne sen iäksi on merkitty 1917. Eli hän vietti satavuotisjuhlia viime vuonna.

Mutta sattuneesta syystä oli kiireitä, jotta häntä olisi juhlittu. Tänä kesänä sentään kilisteltiin lasilliset vanhukselle.
Nämä kuvat ovat isäni ottamat. Hän kun otti kuvia 1v Pikkuherrasta. Samalla kuvatuksi tuli Kalliomäkikin.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kesää on vielä jäljellä


Tervehdys!
Siitä on aikaa vierähtänyt, kun tänne olen kuulumisia ehtinyt päivitellä.
Elossa siis ollaan. Ja juu. Kuten arvata saattaa, paljon on ehtinyt tapahtumaan.

Isoimmaksi osaksi ajan on vienyt nyt jo vuoden ikään ehtinyt Pikkuherra. Hän se on mainio, puuhakas ja iloinen kaveri, joka pitää vanhempansa liikkeessä. 
Aikaa on mennyt kovasti myös uuteen kotiin, jonka ihana maisema on vienyt sydämeni. Aakeeta laakeeta ja jatkuvasti muuttuva maisema. Voiko parempaa olla? Tähän lisänä muutama koira ja uuden kodin mukanaan tuoma projekti, niin voitte arvata, että vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut. Isäni on puolisonsa kanssa iloksemme pitänyt kuitenkin Kalliomäen pystyssä. Ja hyvin on pitänytkin. Paljon on ehtinyt sielläkin tapahtumaan. Nyt loppukesästä olemme itsekin iloksemme Kalliomäelle ehtineet.



Kalliomäellä nauttivat elosta kaikki perheenjäsenet. Kyttäkaksikko ikkunassa erityisesti. Mikä onkaan ihanampaa kuin kulkea pitkin aidattua tonttia. KLIK! Karvainen Nuoriherra erityisesti on ottanut Kalliomäellä pihan haltuun. Aamulla ulos päästyään hän ei sisälle ole tulossakaan. Hän päivystää pihassa välillä jahdaten perhosia, välillä kärpäsiä. Itselläkin on heidän puolestaan niin hyvä mieli, kun pääsevät nauttimaan elosta sydämen kyllyydestä. 

Nuoriherra on nauttinut jopa niin, että ensimmäisen kerran useamman päivän Kalliomäellä oltuaan ei ollut niitä miehiäkään, että olisi ollut kotiin lähdössä. Puoli tuntia häntä odoteltiin, että hän tuli viimein pois talon alta, josta vain kävi kurkistamassa, että täällä ollaan, kun häntä huudeltiin. Ja tämä pois tulo vaati muutaman erinäisen vaiheen. Lopulta niin, että ilmoitimme hänelle, että "heippa, nyt me lähdetään." Muutaman minuutin saimme odotella isommalla tiellä autossa, ennen kuin Nuorenherran hermot pettivät ja hän lähti perään katsomaan, että noinko ne oikeasti hänet tänne jätti :D 



 Muuten elo Kalliomäellä on soljunut tuttujen tapojen mukaan.
Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa.


Elämän ihmettelyä ja siitä nauttimista.
Täyttä elämää siis.


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen kaupungissa. Paluu pääsiäisen tunnelmiin.


Tänä vuonna pääsiäinen teki poikkeuksen useiden vuosien traditiosta. Emme viettäneet sitä Kalliomäellä vaan kyläillen ystäviemme luona. Tänä vuonna lunta on vielä niin paljon täällä korkeudella ja Kalliomäen tienoilla, että mökkeily olisi vaatinut vähän turhan paljon esivalmisteluja. Ja täytyy myöntää, että tässä vauhdikkaassa elämänvaiheessa tämä oli juuri oikea ratkaisu! Ihanaa seuraa, yhteisiä puuhia, hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä sitä ihminen muuta kaipaa. Ja kun vielä aamuisin Pikkuherra käytiin noutamassa sängystä puuhailemaan ja vanhemmat sai kehoituksen jatkaa unia, niin sanoisinko, että ihan luksusta. Kiitos asianomaisille!


Vatsat oli pullollaan herkkuja. Lammasta tietenkin. Mutta todettava on, että Härkispullat vei voiton minun suussani!




Pikkuherra johti puhetta pöydän päässä ja nautti ihmisistä ja touhusta ympärillään.  Tänä pääsiäisenä kävi jopa niin, että bongaamani resepti heräsi eloon ihan itsekseen. Että kiitos vain A. Oli hyvää!


perjantai 30. maaliskuuta 2018

Elämää. Elämää. Täyttä elämää.


Tiedättekö tunteen, jolloin tuntuu että lyhyessä ajassa on elänyt paljon enemmän kuin useassa vuodessa yhteensäkään? No minä voin kertoa, että tiedän. Ehkä joku on huomannutkin, että blogissa on ollut jokseenkin hiljaista?! No se kertoo vain siitä, että elämä on pyyhkäissyt suruineen ja iloineen ohitsemme niin, että mainitsemani olo on saavutettu.

Alkuvuoteemme on mahtunut siis paljon. Osin itse aiheutettuna. Osin elämän aiheuttamana. Surulla vuosi alkoi, kun lyhyessä ajassa menetimme appeni sairaudelle. Kiitollisina kuitenkin kaikista vuosista ja myös siitä, että hän ehti Pikkuherran kohtaamaan.


Pikkuherra hän se kasvaa kohisten ja on iloinen hurmaava pikkuinen. Touhukas, temperamenttinen ja kaikessa mukana.

Vähän kuin äitinsä :D Näin hauskan aasinsillan tähän sain värkättyä :D 
Kas kun mieheni riemuksi tämä rouva hieman pisti tuulemaan. Ja siitä syystä ollaan nyt sitten asunnottomia! 

Juu, näin pääsi käymään. Viimeksi kuulumisia kirjoittaessani tästä ei ollut vielä tietoakaan, mutta kun pyörät lähtevät pyörimään niin ne sitten pyörivät ja vauhdilla. Sattui nimittäin käymään niin, että oma kotimme meni myyntiin laittamisen jälkeen yhdellä yksityisnäytöllä. Näin ollen ajatus siitä, että etsitään uutta kotia sillä aikaa, kun myydään omaamme vaihtui ajatukseen; Uusi koti. Löydyhän nyt, jottei tarvitse alkaa mitään väliaikaisratkaisua etsimään!

Siispä elo on täyttynyt asuntonäytöissä. Pikkumies on jo varsin kokenut näytöissä kävijä. Hän tosin keskittyy hurmaamaan välittäjät hymyllään. 

Saas nähdä kuinka meidän käy. Päästäänkö koko kesäksi Kalliomäelle asumaan.


Ehti tässä tovi sitten käymään niinkin, että hiljattain täysi-ikäiseksi tullut täyttikin jo 40-v. En kyllä ollenkaan käsitä miten se on mahdollista. Mutta kai se uskottava on.



Pieniä arjen mukavia puuhia ja hetkiä on matkaan mahtunut myös. Pikkuherran ihanat serkut ovat käyneet muutaman kerran yökyläilemässä ja samalla on retkeilty synttärilahjaretkiä. Pikkuherra on siis päässyt siivellä nauttimaan serkkujen synttäriretkistä. Ja kovasti on pitänyt kaikesta. Kovin oli tosin pettynyt, kun joutui tyytymään japanilaisessa ravintolassa kurkkuun ja Talk muruihin. Suu ammollaan seurasi muita syöjiä, jotka lappasivat suusta sisään herkkuja. Saa nähdä minkälainen kulinaristi hänestä kuoriutuu.

Ja minä. Lupaan olla ahkerampi kertomaan elostamme. Niin Kalliomäellä kuin muuallakin.
Kalliomäellä oli muuten lunta sen verran paljon, että tovi kuluu, että siihen pihaan pääsee autolla ajamaan. Mutta niitä hetkiä odotellessa. :)

Hyvää, aurinkoista ja levollista pääsiäistä kaikille!