keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Syksyn tunnelmointia


Facebook aina välillä muistuttelee, että muistatko päivityksesi vuoden, kahden, viiden jne. vuoden takaa. Ja juu, muistanhan minä! Viime syksynä näihin aikoihin vielä Kalliomäellä lämpeni leivinuuni ja kynttilät valaisivat tienoota. Hieman tuli haikea olo. Vaikka näitäkään hetkiä koko ajan kehittyvän Pikkumiehen kanssa en vaihtaisi mihinkään.

Kalliomäen ikävään piti ihan katsella syksyn kuvia menneiltä vuosilta.
Tässä niistä myös muutama teidän katseltaviksi. 

Eikö syksykin vain voi olla kaunista aikaa?










keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Sattumat elämässä voivat viedä vaikka lehteen!

 

Sattumat elämässä voivat johtaa meitä mitä kummallisimpiin tapahtumiin ja paikkoihin.
Vai mitä sanotte seuraavasta?

Toissa kesänä osallistuin arvontaan yhdessä blogissa. Kesäloma humahti lähes loppuun ja tulin piipahtaneeksi Kalliomäen sähköpostissa. Siellä minua odotteli viesti onnitteluiden kera. Olin voittanut arvonnan! Arvonnan voittona oli lippuja Särkänniemeen. Huomasin asian sen verran myöhään, ettei reissu Särkänniemeen enää sille syksyä tullut kyseeseen. Näin ollen menimmekin sitten siskoni ja lastensa kanssa Koiramäen Joulutapahtumaan klik!

Samaisessa onnitteluviestissä oli myös Ilonan tervehdys ja yllättävä kysymys. Hän kun oli päätynyt arvonnan kautta lukemaan blogiani ja sen myötä tiedusteli, että mitä ajattelisimme jutusta lehteen! Oma reaktioni oli, että "no ei kai", mutta mieheni vain hymähti ja totesi, että "no hän on vain odottanut, että mitä tuo blogi oikein aiheuttaakaan"!

Vastasin varovaisesti tämän jälkeen, että no ei kai sitä koskaan mihinkään voi ehdotonta ei:tä sanoa, mutta että katsellaan! Ja hups kuinkas kävikään! Ilona lähestyi saman tien Meidän Mökki-lehteä ja siitä se asia sitten vaudilla eteni niin, että Ilona ja Hanne saapuivat juttua mökillemme tekemään muutaman viikon kuluttua ensimmäisestä viestistäni :D 

Mukavan päivän saimme kanssaan viettää. Kiitos vain molemmille :)

Nyt te muutkin pääsette juttua lehdestä ihmettelemään.
Nämä kuvat tässä päivityksessä ovat samalta päivältä. 
Ilonan ja Hannen vierailun aikana kameraa ei käteen ehtinyt itse ottamaan.






Ja tältä näyttää nyt lehden kansi, josta jutun Kalliomäestä löytää!


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Omaa aikaa



Osasin kyllä varautua siihen, että vauva tuo tullessaan symbioosin kanssaan ja oma aika häviää vuosiksi johonkin kaukaisuuteen. Joten yllätyksenä se ei tullut. Mutta sepäs tuli, että meidän Pikkumies on vähän nukkuvaa sorttia! Olen kiitollinen, että hän nukkuu öisin varsin hyvin. Mutta päivät hän keikkuu enemmän tai vähemmän hereillä. Näin ollen hetket, jolloin voisi tehdä jotain, mitä tahansa, ovat varsin kortilla. Näin ollen ne omat hetket ovat muuttaneet muotoaan.

Olen todella kiitollinen ympärillämme olevasta turvaverkosta, joka enemmän kuin miellellään meitä auttaa. Tällä viikolla useaan kertaan ja useisiin asioihin. Yhtenä päivänä esimerkiksi äitini tuli meille, jotta sain imuroitua. Ja voin kertoa, että se todella tuli tarpeeseen! Kaksi koiraa ja vauva, kahden aikuisen lisäksi tietää jokusta pölypalloa. Uskallanko edes kertoa, että imurimme pölysäiliö täyttyi yhdestä imurointikerrasta...

Toisella kertaa siskoni oli luonamme, jotta pääsimme piipahtamaan elokuvissa. Ja varsin osuvan elokuvan vuoksi. Yösyöttö osui ja upposi tähän kaksikkoon. Mieheni totesi vain, että no joo. Sillä ei ollut kahta koiraa :D (Eikä vaimoa... Ehkä realismi ei tässä kohtaa ole vielä ihan täysin miestäni tavoittanut... :D Jääkö muuten epäselväksi, kuka meillä tällä hetkellä vastaa suurimmaksi osaksi koirien ulkoilutuksesta :D)

Myös seuraavanlainen keskustelu meillä käytiin omaan aikaan liittyen viikonloppuna: 
"- No nyt sain tehtyä hommat keittiössä, oletko vielä tovin Pikkumiehen kanssa? 
- Hei, minäkin haluan omaa aikaa
- Aaa, ok. No mähän ehdin siivota keittiön ja tehdä kurpitsapiirakan uuniin. 
- Niin. No kato, sä halusit käyttää oman aikasi tuolla tavalla!"

Mitäs siihen lisäämään. Niin halusin. :D
Jottei Rekosta hankittua upea kurpitsa homehdu pöydälle. 

Uuden oppia meille tämäkin.  Ja silti. Yhtäkään hetkeä emme vaihtaisi pois.
Ja hei! Jaksamme nauraa toistemme erilaisuudelle näissä asioissa. Kirjoittaessani tätä luin tämän miehelleni, että voinko julkaista. Totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, että no siitä vaan. Joten kumpikin osaa nauraa myös itselleen. Se lienee tässä elämäntilanteessa ihan hyvä asia.
Ja ehkä Pikkumies jossain vaiheessa oppii nukkumaan paremmin myös päivällä. Ja jos ei opi, niin näillä mennään.



En ole muuten aikaisemmin tehnyt Pumpikin pie:ta. 
Jouluisin maustein ja kondensoidulla maidolla oli tämä ohje neuvottu tekemään. 
Hyvää tuli! Nam.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Sadonkorjuun aikaan


 Keväällä elin vielä ajatuksessa, että Kalliomäellä tulee vietettyä aikaa paljon kesän aikana. Niinpä myös tavalliseen tapaan tuli laitettua kasvimaat jne. No varsin vähälle hoidolle jäi. Raukat eivät koskaan ehtineet edes kanankakkaa saada niskaansa ja näin ollen sato jäi varsin pieneksi ja pienikokoiseksi. Mutta olihan vaan mukavaa mutustella Kalliomäen perunoita, herneitä ja yrttejä pitkin matkaa, vaikka surkean kokoisia olivatkin. 



Sadonkorjuu tapahtui Kalliomäellä varsin kauniissa kesäsäässä. Vaikka syksyä eletäänkin. Myös Pikkumies sai olla mukana touhuissa.


Kotona keiteltiin omenahilloa ja nautittiin siitä, että talvella Kalliomäki on osana lautasta silloin, kun omenahilloa lautaselle eksyy.
 

Olen pitkään jo kuulunut paikalliseen Reko-ryhmään, mutta hankintoja ei ole sen kautta vielä aiemmin tullut tehtyä. No nyt tuli. Ja varsin iloinen olin kaiken toimimiseen ja tarjontaan.
Sadonkorjuu teemalla sekin jatkui. Myös Nuoriherra oli hyvin kiinnostunut Rekon tarjonnasta :D


Vihdoin viimein Kalliomäellä valmistui myös portit. Voi sitä riemua, kun koirakaksikko sai vilistää vapaana pitkin pihaa. Ensi kesää odotellessa! Klik!



perjantai 22. syyskuuta 2017

Syksyn tunnelmia


Kuten olen varmasti monesti maininnut, on syksy lempivuodenaikani.
Tänä vuonna se on ollut varsin erilainen, kun aikaa Kalliomäellä ei ole tullut vietettyä juurikaan. Ensi syksynä sitten jälleen. 
Vuosi sitten tähän aikaan olimme juuri saamassa perheeseemme Nuorenneidin ja
syksyinen päivä Kalliomäellä näytti tältä.
Tänä syksynä samaan aikaan elo näyttää varsin erilaiselta, kuin vuosi sitten. Silloin oli kaksi aikuista ja koira. Tänään kaksi aikuista, lapsi ja kaksi koiraa. Elämä!




Itse asiassa vietimme varsin hauskan päivän juuri näihin aikoihin Kalliomäellä vuosi sitten. Vaikuttaisi siltä, että myös te pääsette nauttimaan sen päivän antimista vajaan kuukauden kuluttua. Vai mitä mieltä olette? Vaikuttaako kuva lehdessä jotenkin tutulta? :D


 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Ei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä!


Huhuu vauvahuurulasta!

Täällä kaikki kunnossa. Toivottavasti teilläkin kaikilla :)

Meidän elämään kuuluu rakkautta, vähäistä unta, hyvin vähäistä unta, arkipuuhailua ja kuuluipa eloon viime viikonloppuna myös juhlaa. 
Pikkuherra sai nimittäin nimen. 
Hän sai kolme nimeä, jotka kaikki ovat kulkeneet suvuissamme.  

Hän ilmoitteli itsestään varsin äänekkäästi nimeä saadessaan, mutta itse juhlassa hän nukkui koko ajan ja kulki sylistä syliin. Oli varsin tyytyväinen juhlakalu siis :)

Minulla oli ihania valokuvaajia, joiden ottamien kuvien myötä pääsette tekin kurkistelemaan juhlahumua.

Ihania syyskuun päiviä teille kaikille! Toivottavasti olette päässeet sienijahtiin ja nauttimaan syksyn väreistä ja tuoksuista metsään.







lauantai 26. elokuuta 2017

Kalliomäki elokuussa ja niin se vain Pikkumies retkeilee


Kalliomäen osalta kesä kului kyllä varsin vähillä käynneillä. Onneksi meillä on ollut ihana talonmies ja -nainen, jotka ovat pitäneet pihan siinä kunnossa, että se ei ole täysin viidakoksi alkanut! Kiitos ja kumarrus asianosaisille ❤❤

Kummasti sitä kasvit olivat elelleet omaa elämäänsä ja varsin kauniilta piha näytti, vaikka vähän ovat huomiota saaneet.

Päätimme testata mieheni viimeisen lomaviikon kunniaksi, kuinka meidän käy Pikkuherran kanssa retkeillessä. Hyvinhän meidän aivan kävi. Pikkuherra oli varsin tyytyväinen eloonsa autossa, eikä huikkinut koko matkalla mitään. Myös yö Kalliomäellä sujui mukavasti. Vaikka täytyy myöntää, että juokseva- ja lämminvesi hanasta ei ollenkaan ole elämää hankaloittava juttu :D Mutta hyvin sitä pärjää oikealla asenteella ilmankin niitä.

Yllä oleva anemone oli upeasti kukassa.  Samoin moni muu kasvi kukki hienosti. Jotain hyötyä siis sateisesta kesästä!




Syksy se kuitenkin kolkuttelee jo ovella ja sen huomasi Kalliomäen kasveista. Kasvimaalla kasvit olivat myös rehottaneet ihan omien toiveidensa mukaan. Ja siltä siellä näyttikin. Mutta hyviä herneitä ja salaattia saatiin. Ja nyt vielä odotellaan millaisen sadon maa-artisokka tekee. Perunaveneen perunoita olimme saaneet maistella jo kotona, kun saimme niitä kotiinkuljetuksella jo tovi sitten. Ja nyt Kalliomäellä siiklejä nauttiessa täytyy todeta, että montaakaan parempaa kesänmakua ei löydy. :)

Tämä retki Kalliomäelle opetti ainakin sen, että kelpo Kalliomäkeläinen tullaan tulevina vuosina varmasti Pikkuherrasta saamaan. Ja kun ensi kesään päästään, niin voisin kuvitella, että hieman helpomallakin päästään, kun ollaan paremmin totuttu retkeilyyn yhdessä ja juokseva hanavesi ei ole enää ihan niin tarpeellinen apu kaikessa.  

Ja voitte vain kuvitella, kuinka onnellisia olivat Nuoriherra ja Nuorineiti, kun saivat pölistää Kalliomäellä. Mutta sen verran oli rankka reissu heillekin, että ihan mielellään hyppäsivät ilman houkutteluja autoon!