keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen kaupungissa. Paluu pääsiäisen tunnelmiin.


Tänä vuonna pääsiäinen teki poikkeuksen useiden vuosien traditiosta. Emme viettäneet sitä Kalliomäellä vaan kyläillen ystäviemme luona. Tänä vuonna lunta on vielä niin paljon täällä korkeudella ja Kalliomäen tienoilla, että mökkeily olisi vaatinut vähän turhan paljon esivalmisteluja. Ja täytyy myöntää, että tässä vauhdikkaassa elämänvaiheessa tämä oli juuri oikea ratkaisu! Ihanaa seuraa, yhteisiä puuhia, hyvää ruokaa ja juomaa. Mitä sitä ihminen muuta kaipaa. Ja kun vielä aamuisin Pikkuherra käytiin noutamassa sängystä puuhailemaan ja vanhemmat sai kehoituksen jatkaa unia, niin sanoisinko, että ihan luksusta. Kiitos asianomaisille!


Vatsat oli pullollaan herkkuja. Lammasta tietenkin. Mutta todettava on, että Härkispullat vei voiton minun suussani!




Pikkuherra johti puhetta pöydän päässä ja nautti ihmisistä ja touhusta ympärillään.  Tänä pääsiäisenä kävi jopa niin, että bongaamani resepti heräsi eloon ihan itsekseen. Että kiitos vain A. Oli hyvää!


perjantai 30. maaliskuuta 2018

Elämää. Elämää. Täyttä elämää.


Tiedättekö tunteen, jolloin tuntuu että lyhyessä ajassa on elänyt paljon enemmän kuin useassa vuodessa yhteensäkään? No minä voin kertoa, että tiedän. Ehkä joku on huomannutkin, että blogissa on ollut jokseenkin hiljaista?! No se kertoo vain siitä, että elämä on pyyhkäissyt suruineen ja iloineen ohitsemme niin, että mainitsemani olo on saavutettu.

Alkuvuoteemme on mahtunut siis paljon. Osin itse aiheutettuna. Osin elämän aiheuttamana. Surulla vuosi alkoi, kun lyhyessä ajassa menetimme appeni sairaudelle. Kiitollisina kuitenkin kaikista vuosista ja myös siitä, että hän ehti Pikkuherran kohtaamaan.


Pikkuherra hän se kasvaa kohisten ja on iloinen hurmaava pikkuinen. Touhukas, temperamenttinen ja kaikessa mukana.

Vähän kuin äitinsä :D Näin hauskan aasinsillan tähän sain värkättyä :D 
Kas kun mieheni riemuksi tämä rouva hieman pisti tuulemaan. Ja siitä syystä ollaan nyt sitten asunnottomia! 

Juu, näin pääsi käymään. Viimeksi kuulumisia kirjoittaessani tästä ei ollut vielä tietoakaan, mutta kun pyörät lähtevät pyörimään niin ne sitten pyörivät ja vauhdilla. Sattui nimittäin käymään niin, että oma kotimme meni myyntiin laittamisen jälkeen yhdellä yksityisnäytöllä. Näin ollen ajatus siitä, että etsitään uutta kotia sillä aikaa, kun myydään omaamme vaihtui ajatukseen; Uusi koti. Löydyhän nyt, jottei tarvitse alkaa mitään väliaikaisratkaisua etsimään!

Siispä elo on täyttynyt asuntonäytöissä. Pikkumies on jo varsin kokenut näytöissä kävijä. Hän tosin keskittyy hurmaamaan välittäjät hymyllään. 

Saas nähdä kuinka meidän käy. Päästäänkö koko kesäksi Kalliomäelle asumaan.


Ehti tässä tovi sitten käymään niinkin, että hiljattain täysi-ikäiseksi tullut täyttikin jo 40-v. En kyllä ollenkaan käsitä miten se on mahdollista. Mutta kai se uskottava on.



Pieniä arjen mukavia puuhia ja hetkiä on matkaan mahtunut myös. Pikkuherran ihanat serkut ovat käyneet muutaman kerran yökyläilemässä ja samalla on retkeilty synttärilahjaretkiä. Pikkuherra on siis päässyt siivellä nauttimaan serkkujen synttäriretkistä. Ja kovasti on pitänyt kaikesta. Kovin oli tosin pettynyt, kun joutui tyytymään japanilaisessa ravintolassa kurkkuun ja Talk muruihin. Suu ammollaan seurasi muita syöjiä, jotka lappasivat suusta sisään herkkuja. Saa nähdä minkälainen kulinaristi hänestä kuoriutuu.

Ja minä. Lupaan olla ahkerampi kertomaan elostamme. Niin Kalliomäellä kuin muuallakin.
Kalliomäellä oli muuten lunta sen verran paljon, että tovi kuluu, että siihen pihaan pääsee autolla ajamaan. Mutta niitä hetkiä odotellessa. :)

Hyvää, aurinkoista ja levollista pääsiäistä kaikille!


sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kalliomäen muutosten vuosi 2017


Tämä vuosi jää mieleen isojen muutosten vuotena. Kalliomäellä vietetty aika ensinnäkin oli melko vähäistä, mutta tarkoitus on ensi vuonna ottaa tämänkin vuoden käynnit haltuun!

Vuoteen mahtui monenlaista.
 Päällimmäisenä kuitenkin Pikkuherran syntymä.

 Alkuvuosi kesään saakka oli hänen odottamistaan ja loppukesästä eteenpäin hänen kanssaan elämään opettelua. Paljon uutta, paljon tuttua ja turvallista ja paljon erilaista elämän ihmettelyä on matkaan mahtunut. 

Ensimmäinen kuva on ihan alkuvuodelta pimeään aikaan viimeisten valojen hetki, ennen päivän laskemista. Aika kaunis hetki!

Mukaan on mahtunut myös:


Kukkia Kalliomäellä


Hyvää ruokaa


Kodin valmistamista Pikkuherran tuloon


Nuorenherran ja Nuorenneidin elämän ihmettelyä kodin ikkunasta

 

Elämän mullistaja. 
Rakkaus.


Väsymys


Reko


Ensimmäiset sushit synnytyksen jälkeen :D


Ja juu. On meillä jouluakin vietetty. Mutta se tuli ja meni, ilman että ehdin jouluja teille lukijoille toivottaa. 

Nytpäs siis toivotan teille oikein onnellista ja iloista uutta tulevaa vuotta 2018.
Kaikkea hyvää!


lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulua odotellessa


 Joulun odotus tuntuu tänä vuonna taas ihan uudelta. Tämä johtuu siitä, että Pikkuherralle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja silmät suurena ja kirkkaana loistaen hän ihmettelee kaikkea ensimmäistä kertaa. Huomaan, että myös itse odottaa joulua eri tavalla kuin pitkään aikaan. Vaikka Pikkuherra ei tästä joulusta mitään tule muistamaankaan niin ehkä kuitenkin tunnelmaa ja tuoksua jää johonkin mielen sopukoihin muistijäljeksi.



Joulun tunnelmaa kurkistellaan usein myös ikkunasta, josta loistaa kaunis kuusi Pikkuherran ihmeteltäväksi. Ja olenpa yhden lehdenkin ehtinyt avaamaan. Ja heti totesin, että meidän joulupöydän jälkiruoka on tässä :D Mitä sitä sen pidempään asiaa arpomaan. Voihan olla, ettei toista lehteä edes ehdi kurkistamaan ennen joulua!

Ihanaa ja tunnelmallista joulun odottelua myös teille kaikille!


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Tip tap, tip tap :)


Tervehdys!
Tämä elo Pikkumiehen kanssa menee sellaisella vauhdilla, että blogi jää tällä hetkellä auttamattomasti päivittämättä. Mutta taitaa se taas sellainenkin aika olla, jolloin aikaa taas on :D Optimismi on vahvuuteni :DD

Elo siis luistaa mainiosti eteenpäin ja hiljakseen jonkinlaista rytmiäkin on arkeemme muodostumassa. Se tietenkin helpottaa, kun vähän pystyy suunnittelemaan menoja sen mukaan mihin aikaan Pikkumies nukkuu ja mihin aikaan seurustelee.



Yhdet pikkujoulutkin juuri vietettiin ja mikä sen mukavampaa, kuin hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa rakkaassa seurassa. Tämä mamma tosin vetäytyi nukkumaan hyvissä ajoin tietäen, että aamulla se on jälleen herätys "Pikkumiehen aikaan." Nukkuessani muu seurue pelasi perinteisest Monopolyt ja Nuoriherra testasi kannattaako vieraiden kaatua tehdyille vierassängyille ollenkaan. 
Kiitos asianosaisille.




keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Syksyn tunnelmointia


Facebook aina välillä muistuttelee, että muistatko päivityksesi vuoden, kahden, viiden jne. vuoden takaa. Ja juu, muistanhan minä! Viime syksynä näihin aikoihin vielä Kalliomäellä lämpeni leivinuuni ja kynttilät valaisivat tienoota. Hieman tuli haikea olo. Vaikka näitäkään hetkiä koko ajan kehittyvän Pikkumiehen kanssa en vaihtaisi mihinkään.

Kalliomäen ikävään piti ihan katsella syksyn kuvia menneiltä vuosilta.
Tässä niistä myös muutama teidän katseltaviksi. 

Eikö syksykin vain voi olla kaunista aikaa?










keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Sattumat elämässä voivat viedä vaikka lehteen!

 

Sattumat elämässä voivat johtaa meitä mitä kummallisimpiin tapahtumiin ja paikkoihin.
Vai mitä sanotte seuraavasta?

Toissa kesänä osallistuin arvontaan yhdessä blogissa. Kesäloma humahti lähes loppuun ja tulin piipahtaneeksi Kalliomäen sähköpostissa. Siellä minua odotteli viesti onnitteluiden kera. Olin voittanut arvonnan! Arvonnan voittona oli lippuja Särkänniemeen. Huomasin asian sen verran myöhään, ettei reissu Särkänniemeen enää sille syksyä tullut kyseeseen. Näin ollen menimmekin sitten siskoni ja lastensa kanssa Koiramäen Joulutapahtumaan klik!

Samaisessa onnitteluviestissä oli myös Ilonan tervehdys ja yllättävä kysymys. Hän kun oli päätynyt arvonnan kautta lukemaan blogiani ja sen myötä tiedusteli, että mitä ajattelisimme jutusta lehteen! Oma reaktioni oli, että "no ei kai", mutta mieheni vain hymähti ja totesi, että "no hän on vain odottanut, että mitä tuo blogi oikein aiheuttaakaan"!

Vastasin varovaisesti tämän jälkeen, että no ei kai sitä koskaan mihinkään voi ehdotonta ei:tä sanoa, mutta että katsellaan! Ja hups kuinkas kävikään! Ilona lähestyi saman tien Meidän Mökki-lehteä ja siitä se asia sitten vaudilla eteni niin, että Ilona ja Hanne saapuivat juttua mökillemme tekemään muutaman viikon kuluttua ensimmäisestä viestistäni :D 

Mukavan päivän saimme kanssaan viettää. Kiitos vain molemmille :)

Nyt te muutkin pääsette juttua lehdestä ihmettelemään.
Nämä kuvat tässä päivityksessä ovat samalta päivältä. 
Ilonan ja Hannen vierailun aikana kameraa ei käteen ehtinyt itse ottamaan.






Ja tältä näyttää nyt lehden kansi, josta jutun Kalliomäestä löytää!