sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Omaa aikaa



Osasin kyllä varautua siihen, että vauva tuo tullessaan symbioosin kanssaan ja oma aika häviää vuosiksi johonkin kaukaisuuteen. Joten yllätyksenä se ei tullut. Mutta sepäs tuli, että meidän Pikkumies on vähän nukkuvaa sorttia! Olen kiitollinen, että hän nukkuu öisin varsin hyvin. Mutta päivät hän keikkuu enemmän tai vähemmän hereillä. Näin ollen hetket, jolloin voisi tehdä jotain, mitä tahansa, ovat varsin kortilla. Näin ollen ne omat hetket ovat muuttaneet muotoaan.

Olen todella kiitollinen ympärillämme olevasta turvaverkosta, joka enemmän kuin miellellään meitä auttaa. Tällä viikolla useaan kertaan ja useisiin asioihin. Yhtenä päivänä esimerkiksi äitini tuli meille, jotta sain imuroitua. Ja voin kertoa, että se todella tuli tarpeeseen! Kaksi koiraa ja vauva, kahden aikuisen lisäksi tietää jokusta pölypalloa. Uskallanko edes kertoa, että imurimme pölysäiliö täyttyi yhdestä imurointikerrasta...

Toisella kertaa siskoni oli luonamme, jotta pääsimme piipahtamaan elokuvissa. Ja varsin osuvan elokuvan vuoksi. Yösyöttö osui ja upposi tähän kaksikkoon. Mieheni totesi vain, että no joo. Sillä ei ollut kahta koiraa :D (Eikä vaimoa... Ehkä realismi ei tässä kohtaa ole vielä ihan täysin miestäni tavoittanut... :D Jääkö muuten epäselväksi, kuka meillä tällä hetkellä vastaa suurimmaksi osaksi koirien ulkoilutuksesta :D)

Myös seuraavanlainen keskustelu meillä käytiin omaan aikaan liittyen viikonloppuna: 
"- No nyt sain tehtyä hommat keittiössä, oletko vielä tovin Pikkumiehen kanssa? 
- Hei, minäkin haluan omaa aikaa
- Aaa, ok. No mähän ehdin siivota keittiön ja tehdä kurpitsapiirakan uuniin. 
- Niin. No kato, sä halusit käyttää oman aikasi tuolla tavalla!"

Mitäs siihen lisäämään. Niin halusin. :D
Jottei Rekosta hankittua upea kurpitsa homehdu pöydälle. 

Uuden oppia meille tämäkin.  Ja silti. Yhtäkään hetkeä emme vaihtaisi pois.
Ja hei! Jaksamme nauraa toistemme erilaisuudelle näissä asioissa. Kirjoittaessani tätä luin tämän miehelleni, että voinko julkaista. Totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, että no siitä vaan. Joten kumpikin osaa nauraa myös itselleen. Se lienee tässä elämäntilanteessa ihan hyvä asia.
Ja ehkä Pikkumies jossain vaiheessa oppii nukkumaan paremmin myös päivällä. Ja jos ei opi, niin näillä mennään.



En ole muuten aikaisemmin tehnyt Pumpikin pie:ta. 
Jouluisin maustein ja kondensoidulla maidolla oli tämä ohje neuvottu tekemään. 
Hyvää tuli! Nam.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Sadonkorjuun aikaan


 Keväällä elin vielä ajatuksessa, että Kalliomäellä tulee vietettyä aikaa paljon kesän aikana. Niinpä myös tavalliseen tapaan tuli laitettua kasvimaat jne. No varsin vähälle hoidolle jäi. Raukat eivät koskaan ehtineet edes kanankakkaa saada niskaansa ja näin ollen sato jäi varsin pieneksi ja pienikokoiseksi. Mutta olihan vaan mukavaa mutustella Kalliomäen perunoita, herneitä ja yrttejä pitkin matkaa, vaikka surkean kokoisia olivatkin. 



Sadonkorjuu tapahtui Kalliomäellä varsin kauniissa kesäsäässä. Vaikka syksyä eletäänkin. Myös Pikkumies sai olla mukana touhuissa.


Kotona keiteltiin omenahilloa ja nautittiin siitä, että talvella Kalliomäki on osana lautasta silloin, kun omenahilloa lautaselle eksyy.
 

Olen pitkään jo kuulunut paikalliseen Reko-ryhmään, mutta hankintoja ei ole sen kautta vielä aiemmin tullut tehtyä. No nyt tuli. Ja varsin iloinen olin kaiken toimimiseen ja tarjontaan.
Sadonkorjuu teemalla sekin jatkui. Myös Nuoriherra oli hyvin kiinnostunut Rekon tarjonnasta :D


Vihdoin viimein Kalliomäellä valmistui myös portit. Voi sitä riemua, kun koirakaksikko sai vilistää vapaana pitkin pihaa. Ensi kesää odotellessa! Klik!



perjantai 22. syyskuuta 2017

Syksyn tunnelmia


Kuten olen varmasti monesti maininnut, on syksy lempivuodenaikani.
Tänä vuonna se on ollut varsin erilainen, kun aikaa Kalliomäellä ei ole tullut vietettyä juurikaan. Ensi syksynä sitten jälleen. 
Vuosi sitten tähän aikaan olimme juuri saamassa perheeseemme Nuorenneidin ja
syksyinen päivä Kalliomäellä näytti tältä.
Tänä syksynä samaan aikaan elo näyttää varsin erilaiselta, kuin vuosi sitten. Silloin oli kaksi aikuista ja koira. Tänään kaksi aikuista, lapsi ja kaksi koiraa. Elämä!




Itse asiassa vietimme varsin hauskan päivän juuri näihin aikoihin Kalliomäellä vuosi sitten. Vaikuttaisi siltä, että myös te pääsette nauttimaan sen päivän antimista vajaan kuukauden kuluttua. Vai mitä mieltä olette? Vaikuttaako kuva lehdessä jotenkin tutulta? :D


 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Ei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä!


Huhuu vauvahuurulasta!

Täällä kaikki kunnossa. Toivottavasti teilläkin kaikilla :)

Meidän elämään kuuluu rakkautta, vähäistä unta, hyvin vähäistä unta, arkipuuhailua ja kuuluipa eloon viime viikonloppuna myös juhlaa. 
Pikkuherra sai nimittäin nimen. 
Hän sai kolme nimeä, jotka kaikki ovat kulkeneet suvuissamme.  

Hän ilmoitteli itsestään varsin äänekkäästi nimeä saadessaan, mutta itse juhlassa hän nukkui koko ajan ja kulki sylistä syliin. Oli varsin tyytyväinen juhlakalu siis :)

Minulla oli ihania valokuvaajia, joiden ottamien kuvien myötä pääsette tekin kurkistelemaan juhlahumua.

Ihania syyskuun päiviä teille kaikille! Toivottavasti olette päässeet sienijahtiin ja nauttimaan syksyn väreistä ja tuoksuista metsään.







lauantai 26. elokuuta 2017

Kalliomäki elokuussa ja niin se vain Pikkumies retkeilee


Kalliomäen osalta kesä kului kyllä varsin vähillä käynneillä. Onneksi meillä on ollut ihana talonmies ja -nainen, jotka ovat pitäneet pihan siinä kunnossa, että se ei ole täysin viidakoksi alkanut! Kiitos ja kumarrus asianosaisille ❤❤

Kummasti sitä kasvit olivat elelleet omaa elämäänsä ja varsin kauniilta piha näytti, vaikka vähän ovat huomiota saaneet.

Päätimme testata mieheni viimeisen lomaviikon kunniaksi, kuinka meidän käy Pikkuherran kanssa retkeillessä. Hyvinhän meidän aivan kävi. Pikkuherra oli varsin tyytyväinen eloonsa autossa, eikä huikkinut koko matkalla mitään. Myös yö Kalliomäellä sujui mukavasti. Vaikka täytyy myöntää, että juokseva- ja lämminvesi hanasta ei ollenkaan ole elämää hankaloittava juttu :D Mutta hyvin sitä pärjää oikealla asenteella ilmankin niitä.

Yllä oleva anemone oli upeasti kukassa.  Samoin moni muu kasvi kukki hienosti. Jotain hyötyä siis sateisesta kesästä!




Syksy se kuitenkin kolkuttelee jo ovella ja sen huomasi Kalliomäen kasveista. Kasvimaalla kasvit olivat myös rehottaneet ihan omien toiveidensa mukaan. Ja siltä siellä näyttikin. Mutta hyviä herneitä ja salaattia saatiin. Ja nyt vielä odotellaan millaisen sadon maa-artisokka tekee. Perunaveneen perunoita olimme saaneet maistella jo kotona, kun saimme niitä kotiinkuljetuksella jo tovi sitten. Ja nyt Kalliomäellä siiklejä nauttiessa täytyy todeta, että montaakaan parempaa kesänmakua ei löydy. :)

Tämä retki Kalliomäelle opetti ainakin sen, että kelpo Kalliomäkeläinen tullaan tulevina vuosina varmasti Pikkuherrasta saamaan. Ja kun ensi kesään päästään, niin voisin kuvitella, että hieman helpomallakin päästään, kun ollaan paremmin totuttu retkeilyyn yhdessä ja juokseva hanavesi ei ole enää ihan niin tarpeellinen apu kaikessa.  

Ja voitte vain kuvitella, kuinka onnellisia olivat Nuoriherra ja Nuorineiti, kun saivat pölistää Kalliomäellä. Mutta sen verran oli rankka reissu heillekin, että ihan mielellään hyppäsivät ilman houkutteluja autoon!


maanantai 21. elokuuta 2017

Vauvantuoksuista arkea


Hei Te kaikki lukijani :)

Tovi on taas kuulumisista kulunut. Mutta syy on mitä erinomaisin. Täällä on opeteltu elämistä Pikkuherran kanssa, joka tätä kirjoittaessani on nyt 2,5 vkoa vanha. 

Näin lähes nelikymppisenä on kyllä melkoista päästä kokemaan tämä kaikki hieman "normi aikataulusta" jäljessä. Mutta kuten aiemmin todettu, elämä osaa yllättää. KLIK!

Olemme saaneet valtavat määrät onnitteluja monin eri tavoin. Suurkiitos niistä kaikista teille. Tässä hormoni-väsy-höyryssä saattaa johonkin jäädä reagoimatta, vaikka jokainen onnittelu on mieleen painettu ja sydämeen talletettu. 

Arki on ollut vauvantuoksua tulvillaan. 
Valvomista. Mutta eipä muuten näkisi näin kauniita auringonnousuja. 


Kukkia.


Rakkautta. Voiko sitä näin paljon ollakaan?


Väsymystä. Niin ihmisillä kuin eläimilläkin. :D


Pitkäksi venyneitä "aamuja"
(Ihan paras hankinta: Stokken Newborn set.)


Isoveljeksi ryhtynyt Nuoriherra. Nuorineiti on pitänyt enemmän etäisyyttä, mutta nyt jo on molemmilta huomattavissa, että jos olemme käyneet jossain ilman heitä ja palanneet kotiin ei enää huoli olekaan siitä tuliko "mamma" kotiin, vaan ensimmäisenä käydään tarkistamassa tuliko Pikkuherra takaisin. Häntä heiluen ja riemua täynnä.

Koiralauman kanssakin siis arki on rullannut paljon paljon paremmin kuin koskaan osattiin toivoakaan. Tosin Nuoriherra on tässä kaikessa laihtunut paljon, koska ruoka ei ole maistunut. Nyt vasta alkaa ruokailut ja leikit sujua tuttuun vanhaan tapaan. 

Täällä siis kaikki hyvin. Toivottavasti teilläkin kaikilla siellä :)


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kasvua Kalliomäellä


Kalliomäellä on ihasteltu ja samalla ihmetelty kasvun ihmettä.
Kaikki on paljon kasvussaan edellisvuosia jäljessä.
Juhannusruusukin kukki vasta heinäkuun puolivälissä! 

Olin ehtinyt jo surkuttelemaan, että ison vatsan vuoksi mustikat ja vadelmat taitavat jäädä osaltani tänä vuonna poimimatta. Mutta eiväthän ne ole vielä alkuunkaan kypsiä näillä leveyksillä. Joten jahka tässä vatsan asukki on saatettu maailmaan, saattaa hyvinkin olla, että hänen vaununsa löytyvät vielä tänä syksynä monesta metsästä :D

Vaikka päivityksiä ei ole ilmestynytkään tuttuun tapaan on eloa Kalliomäelläkin kyllä vietetty. Nyt tosin neuvolassa olivat sitä mieltä , että taitaisi olla viisasta pysytellä lyhyen ajomatkan päässä  laitokselta, joten tulevat ajat ihmetellään eloa kotoa käsin! 

Ihania kesäpäiviä teille kaikille.








torstai 29. kesäkuuta 2017

Kivikkopuutarha


Muutama vuosi sitten, kun tontilta kaivettiin kiviä siinti silmissäni ajatus kivikkopuutarhasta. Mielessä sen valmistaminen on ollut, mutta toteutus on jäänyt uupumaan. Nyt sen sain viimein aikaiseksi. No okei, myönnetään että koska mieheni vahtii minua haukan lailla en itse kantanut multasäkkejä, vaan tarvitsin niihin puuhiin apua. Mutta yhteistyön tuloksena kiviröykkiö näyttää nyt tältä. Linkin takaa pääsette kurkistamaan miltä tilanne näytti silloin, kun ajatus vain siinsi mielessäni. Klik!




perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusiloa kaikille!


Kalliomäen väki toivottaa kaikille hyvää juhannusta! 
Tänä vuonna juhannus kuluu rauhallisesti pienellä porukalla elosta nauttien. Tuntuu, että tämä vatsan kasvattelu käy välillä ihan työstä, joten tämä juhannus keskitytään juurikin vatsan kasvatteluun :D

Vähän ihmetellään myös luontoa. Juhannusruusu on vasta saanut nuput kasvateltua,  joten kukkia odotellessa. Samoin mansikka on vasta juuri aloittanut kukinnan. Perunat itäneet, samoin hajuherneet. Kovin on luonto normaalivuosien aikataulusta jäljessä täällä, mutta täytyy ajatella, että hiljaa hyvä tulee.







Perinteisesti juhannuksen ruokaan on kuulunut itse savustettua kalaa ja perunaa.
Koska tuo juhannusilma ei ole ihan lämpimimmästä päästä ja tulisijat on pakko lämmittää, päädyttiin tänä vuonna pitkään haudutettuun lihapataan leivinuunissa. Ei ihan perinteisintä juhannusruokaa, mutta maistuu varmasti!