keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kaikki se valo, joka on saatavilla!


Loppukesän muistoja.
Valoa.
Sininen taivas.
Aurinkoa.





Viime viikkoinakin on valoa ollut silloin tällöin.
Olen ahkerasti koittanut kaikki pisarat kerätä mieleeni talteen.
Ja jokusen hitusen valokuviinkin :)


torstai 17. marraskuuta 2016

Vesisade. Mene pois!!!


 Minä syksyn hehkuttaja olen nyt siinä vaiheessa vuotta, että ei naurata ei! :D Musta keli ja vesisade. Ei kiitos! Marraskuu taitaa tarkalleen ottaen kuulua siihen rakkaaseen syksyyni. Mutta nimenomaan tämän vaiheen voisin joka vuosi hypätä yli. Ankeaa pimeää, lunta hetken ja seuraavassa hetkessä räpäskää ja mustaa. Koiran omistajana erityisesti tämä vaihe on varsin haastavaa. Musta kura vain valuu tassuista...

Mielellään voisin syksyni viettää siten, että ihanaa kaunista ruskaa ja siitä suoraan talveen. Lunta hiukan, ei liikaa. Pakkasta hieman, ei liikaa. Ja sitä sinne helmi/maaliskuun tietämille ja siitä suoraan kauniiseen vihertävään kevääseen. 
Tällainen tilaus liikenteeseen, kiitos.


Jotta koko postaus ei muutu yhtä harmaaksi, mustaksi kuraksi niin sen kunniaksi muutama valoa ja iloa sisältävä kuva Kalliomäeltä.
Niiden voimalla tästä säähetkestä ylitse :)
 



torstai 10. marraskuuta 2016

Kaapin uusi elämä ja kuinka näemme asiat vain yhdellä tavalla


 Mainitsinkin kesällä, että minulla oli meneillään myös pienempi projekti. Klik!
Tämä kaappi on kulkenut vuosia minun mukanani. Ja aina vain varastosta toiseen. Kalliomäelle se muutti jo ensimmäisenä kesänämme, mutta niin se vain parka on saanut sielläkin vuosia odottaa parempia aikoja. Se ei ollut mitenkään erityisen hyväkuntoinen ja varmaan osin sen vuoksi se on saanut odottaa uutta elämäänsä. Muistan lapsuudestani, kuinka se oli vaarillani metsästysaseiden panosten säilytyskaappina kellarissa. Miettiessäni asiaa, mieleeni palautuu vielä kellarin tuoksukin. Hassuja nämä tuoksumuistot! Aikaa kuitenkin on kulunut jo melkoisesti noista ajoista.


Koska kaappi tosiaan ei ollut missään parhaassa kunnossa, olin pakkeloinut jo vuosia sitten siitä pahimmat veitsen kaiverrukset ja kuopat. Vaari ei selvästi ollut tullut ajattelleeksi, että hänen käyttönsä jälkeen joku kaapilla vielä tekisi jotain :D 
Ehkäpä hän kesällä naureskelikin minulle joltain pilven hattaralta ja sanoi, että "kyllä se Rääppöö ny vaa hassuja puuhailee."


Mutta niin vain kaappi uuden elämän sai. Alun alkaen se on isäni mukaan ollut hänen lapsuudenkodissaan keittiössä kuten kaapista päättelinkin. Olin ajattelut, että se löytää paikkansa Kalliomäeltä, mutta niin ei käynyt. Se muutti kotiimme. Koska kaappi on alun alkaen ollut keittiökaappi olin tietenkin ajatellut sitä vain niin päin, että sen alareunaan voi ripustaa esimerkiksi keittiöpyyhkeitä. Kun sitä sitten mallailin seinään kysyi mieheni, että miksi ihmeessä laitan sen väärinpäin seinälle. Hän kun oli ajattellut, että kaapin päällä on hylly, kun taas minä näin vain sen alkuperäisessä asennossaan. Koska emme todellakaan tarvinneet ripustustilaa siinä kohtaa mihin kaappi muutti, laitoimme sen nyt seinälle "väärinpäin". Ja kas, nyt meillä on kaappi ylähyllyllä :)
Ja taas tuli huomattua, että kuinka helposti sitä jumiutuu tiettyyn ajatukseen. Kuten minä, kun en itse tullut ajatelleeksi kaapin seinälle ripustamista tällä tavalla.



tiistai 8. marraskuuta 2016

Ruskea ja harmaa kera väriläiskien


Juuri ennen hentoisen lumipeitteen tuloa Kalliomäellä luonto oli koristeltu juuri noilla väreillä. Ruskeita ja harmaita sävyjä riitti. Mutta kun oikein tarkasti kurkisti, niin kyllä niitä kirkkaita värejäkin löytyi sieltä täältä.
Kuten elämässä on tapana! :)





Tämä ruusu ei todellakaan ollut luovuttanut syksyn tuloon.
Se oli täynnä nuppuja. Toivottavasti se parka ei palelluta itseään.
Toivoisin nimittäin kovin saavani nauttia sen seurasta ensi kesänäkin.


tiistai 1. marraskuuta 2016

Hei hei lokakuu!


Puuhakas lokakuu kulki vauhdilla ohitsemme ja kyllähän
kauniita syyspäiviä se meille antoi.
Kiitos niistä!