Kalliomäen kasvihuone

Kasvihuone on ollut haaveissani niin kauan kuin muistan. Kun vuonna 2015 Kalliomäellä kaivettiin pihaa, niin jo silloin pyysin kaivamaan pohjan kasvihuoneelle. Ja tänä kesänä se viimein valmistui.
Kiitos isäni 💙 

Ikkunoita olen kerännyt roskalava-ryhmästä ja jokunen löytyi valmiiksi Kalliomäen ulkorakennuksista.

Uutena hankittiin harkot perustukseen sekä rungon puut sekä valokate. Niin ja laatat lattiaksi. Muuten kaikki on jostain löytynyt, dyykattu tai muuten vain kulkeutunut kasvihuoneeseen. 

Kun saunalta purettiin kamiinan tieltä avotakka Klik!, niin sen puretut tiilet pääsivät nyt kasvilavaksi kasvihuoneeseen.  Ämpärit on dyykattuja.

Keinutuoli on tullut Kalliomäen mukana.

Ovet taas ovat kulkeneet jo tovin mukana. Ne löytyi aikanaan puusuojasta polttopuuksi matkalta. Silloin en vielä tiennyt mihin ne tarvin, mutta säästöön laitoin. Ja nyt oli niiden aika siirtyä palvelemaan alkuperäisessä tehtävässään. 

Ruusun tueksi tullut hara on anoppini ja appiukon vanha. Sen toin jo vuosia sitten Kalliomäelle, kun se oli joutumassa jätteeksi. Seinän laatikot taas on löytö Kalliomäen ulkorakennuksista.

Lasityö taas on sukulaiseni minulle tekemä. Se on aiemmissa kodeissa löytänyt paikkansa, mutta nyt uusimmassa kodissamme sille ei vain paikkaa löytynyt. Ja siitä se ajatus sitten lähti 🥰

Jokainen tavara siis kantaa jotain tarinaa. Ja se on mielestäni parasta. 

Lapsemme pian 3v. tulee varmasti myös tämän projektin muistamaan. Niin tomerasti hän ilmoittaa, että HÄN ja vaari on kasvihuoneen rakentanut.

Nyt häntä polttelee kasvihuoneessa raa'at tomaatit ja pienet kurkut. Saa nähdä saako ne olla rauhassa.

Vielä on harkinnassa, että maalaanko tätä vai annanko sen vain harmaantua kauniiksi. 

Mitäs olet mieltä?

Elämää taaperon kanssa

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun päivät kuluvat tämän Pikkumiehen kanssa.

Arjessa ei kyllä ole viime aikoina ollut vapaa-ajan ongelmia, kun kaikessa menossa mukana oleva taapero on vauhdissa. Kävely sujuu niin, että taapero ei enää tyydy kävelyyn vaan nyt edetään kävelyn ja juoksun välimuodolla tai pelkästään juoksemalla. Ja kun itsesuojeluvaisto vielä loistaa poissaolollaan, niin silmät saa olla selässäkin.

Hän "auttaa" mm. seuraavissa.

Kierrättämisessä.
Mitä siitä, että lasipurkit ehditään laittaa pussiin ja pois viisi kertaa ennen kuin kaikki on valmista?!
Tämän lisäksi päivittäin täytyy käydä siirtämässä muutama juttu muoviastiasta sekajätteen sekaan, sekä tarkistaa onko metalleihin tullut jotain lisää.

Pyykkien laittamisessa. 

Koneeseen ja pois. Koneeseen ja pois. Lisäksi uutena harrastuksena on pyykkikoneen täyttäminen myös silloin, kun ei olla pesuhommissa. Oppi itsellä meni koneen tarkastamisessa perille kerralla. Pesin nimittäin mustan pyykin kanssa koirien luun.... Ja vahva veikkaukseni on, että koirat eivät aarrettaan olleet pyykkikoneeseen käyneet piilottamassa...

Koirien "hoitamisessa".

Hän tosin kuvittelee olevansa yksi laumasta.

Tässä harvinainen hetki, kun koirakaksikko saa olla kahdestaan kurkistelemassa ikkunasta. Yleensä mukana häärii yksi taapero mukana.

Kaikenlaisessa asentamisessa.

Tässä esimerkiksi tuikitärkeä pattereiden säätö menossa kummitädin luona. 

Joten juu.  Kun joku on kysynyt, miten saan aikani kulumaan kotona.

Niin vastaus kuuluu. Ei ongelmia. Ongelmia on enemmänkin siinä, että saisi jotakin aikaiseksi ja valmiiksi. :D

Syksy on jälleen täällä

Toiset ovat syksyihmisiä. Toiset eivät. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin minä kuulun näihin syksyihmisiin. Jostain syystä syksy on aikaa, jolloin minusta tuntuu, että vuodenkierto lähtee kulkemaan tästä ajankohdasta eteenpäin.

Syksy on näkynyt meillä taas eri tavalla, kun olemme jälleen arkenakin omakotitalossa. Keväällä minulla oli suuret suunnitelmat laittaa kuntoon kasvilavat, mutta tämä elo pikkuisen kanssa on melko puuhakasta ja niinpä ne jäi laittamatta. Muutaman tomaatin taimen kuitenkin terassille hankin. Suurin osa sadosta kuitenkin jäi kypsymättä ja nyt ne ovat kypsymässä sisällä. Melko mukavasti ne ovat kypsyneetkin. Myös lämmityspuuhiin tässä jo viileinä päivinä ehdittiin. Aamupalalla Pikkuherran kanssa on varsin mukavaa istuskella takan pitäessä ääntä vieressä. Yllätykseksemme Pikkuherra on myös jättänyt takan eteen asennetun lapsiportin rauhaan ja tätä kautta myös takka on saanut olla rauhassa. Vaikka toisin pelkäsimme!

 

Uuden kodin yksi parhaista puolista on se, että näkymät ikkunasta ovat ihan huikeat. Kuvat eivät tee oikeutta sille kauneudelle, jota päivittäin saamme ihailla. Erityisesti tähän aikaan vuodesta peltojen ollessa mustina on näkymä erityinen aina auringolaskun aikaan, jolloin taivas saa upeita värejä.

Puuhakolmikkomme kyttäyshommissa. Ja kytättävää on nyt riittänyt. Pihalla on nimittäin tapahtunut monenlaista jo useamman viikon.

Uuden kodin pihalta meille selvisi, että sadevesijärjestelmä samoin kuin salaojat eivät toimi kunnolla. Näin ollen piha on ollut kaivuun alla. Mikä ilo onkaan omistaa upea naapuri, joka koneineen ilmestyi pihaamme apuun! Joten asia hoitui kuntoon. Kiitos vain tätäkin kautta, jos teksti sattuu osumaan silmiisi :) Ja voitte arvata, että kaikista mahdollisista koneista kiinnostuneelle Pikkuherralle on ollut ihan mahtavaa, kun "Prym prym" on myllännyt pihaa. Itse en ihan niin innostunut ole ollut, kun nyt aidan ympärilleen saanut piha on mullalla paikoin. Tassupyykkiä siis tiedossa.



Kivikkopuutarha

Muutama vuosi sitten, kun tontilta kaivettiin kiviä siinti silmissäni ajatus kivikkopuutarhasta. Mielessä sen valmistaminen on ollut, mutta toteutus on jäänyt uupumaan. Nyt sen sain viimein aikaiseksi. No okei, myönnetään että koska mieheni vahtii minua haukan lailla en itse kantanut multasäkkejä, vaan tarvitsin niihin puuhiin apua. Mutta yhteistyön tuloksena kiviröykkiö näyttää nyt tältä. Linkin takaa pääsette kurkistamaan miltä tilanne näytti silloin, kun ajatus vain siinsi mielessäni. Klik!

Projektina: "Pidä lauma kasassa :)"

Tässä tämä meidän laumamme. Ei vaikuta erityisen karkuun haluavalta porukalta. 

Mutta oi ja voi. Kun pupu tai orava siintää silmissään, kytkeytyy kuulo pois päältä ja kun Kalliomäen ympäristöstä alkaa isot valtion maat ja luonnonpuistohehtaarit niin voi vain arvata kuinka kaksikolle käy, jos ne yhdessä päättävät lähteä "vähän" tutustumaan ympäristöön. 

Tästä syystä siis päädyimme siihen, että tontti aidataan. Ja nyt alkukesän projektina onkin sitten ollut aidan tekeminen. Reilu 200m aitaa ja aitatolppia on ympäristöön ilmestynyt. Ja yllättävän mukavasti se ympäristöön häviää, sillä pihapiiristä ei aitaa juurikaan erota. Portit on vielä olleet tekemättä, joten siitä syystä kaksikko on vielä saanut elellä narunjatkona Kalliomäellä ollessaan. 

Mutta voi sitä riemua, kun vapaana pääsee pitkin tonttia kulkemaan!

 

 

Samat on puuhat herroillamme. Tässä Nuorenherran näyte ja linkin takaa pääsette kurkistamaan Vanhanherran näytettä. Klik!

Kesä keikkuen tulevi

 Viikonloppuna Kalliomäellä alkoi viimein näyttämän siltä, että kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

Kaunista heleää vihreää ja kukkia alkaa olemaan jo kovasti ilona. 

 

Edellisenä viikonloppuna pakkanen vieraili vielä aivan kunnolla vieraanamme, joten kun hätähousuna olin kukkia laittanut kovasti tontille, koska emme todellakaan ole "alavilla mailla" niin johan sieltä useampi kukka otti siipeensä. 

Vaikuttaa siltä, että vaikka tontti ei todellakaan ole ollut hallalle altis niin lähistöltä kaadettu metsä on vaikuttanut huomattavasti tontin tilanteeseen ja nyt halla ja pakkanen vierailee tontilla paljon helpommin. Täytyypäs asia tulevina vuosina muistaa.

Kasvimaalla on jo jotain tapahtunut, vaikka viileästä säästä johtuen ajattelin, että itäminen tapahtuu kovin hitaasti. Näin ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan :)

 

Orvokintaimien kanssa olemme täysin omavaraisia Kalliomäellä. Vuosien aikana siementäneet orvokit ovat levinneet sinne ja tänne ja niitä olen nyt sitten ämpäreihin ja istutuksiin omalta tontilta siirrellyt. 

 

Jotain pieniä projektejakin on alkanut Kalliomäellä jälleen viriämään. Seuraavissa postauksissa taidatte kuulla niistä :)

Muutokset kesälle

Kuten todettu. Muutos ja Kalliomäki kuuluvat jotenkin yhteen!

Tulevalle kesälle tosin ei suuria suunnitelmia ole. Luulen, että selviämme tulevasta kesästä mukavasti ilman suuren suuria projekteja :) Vaikka kyllähän tuo tiilikasa tuossa polttelisi hieman kasvihuoneprojektia ajatellen. Ehkä maltan mieleni!

Toki suunnitelmissa on saunalla takkahuoneen muutos viedä loppuun! Klik!

 

Suurin suunniteltu projekti liittyy siihen, että saamme meidän kaksikon pysymään ilman jatkuvaa valvontaa tontilla. Siispä pihan ympärille on heti kevään tultua suunnitelmissa tehdä aita. 

Hieman stressittömämpää kuin se, että saamme etsiä kaksikkoa lähimetsistä tai pahimmassta tapauksessa melko kaukaakin. 

Ihaninta kuitenkin on projekteilla tai ilman, että Kalliomäen päivät eivät enää ole kaukana!

Joulun odotusta

Meidän kaksikkomme osallistuu jouluvalmisteluihin omalla tavallaan. 

Ja nämä tavat ovat ne, että he lisäävät siivottavaa ja seuraavat kaupungin jouluvilinää.

Nuorineiti on niin paljon ketterämpi, että hän valtaa koko ikkunan, kun vähemmän ketterä Nuoriherra yrittää epätoivoisesti kurkistella näkymiä neidin takaa.

Tänä vuonna itse olen jättänyt kaikki jouluvalmistelut ihan loppusuoralle.

Ainoastaan se joulukuusi on haettu valmiiksi. Klik!

Mutta ajattelen, että kyllä se joulu sieltä joka tapauksessa tulee.

Vähemmälläkin puuhailulla!

Voittajan on helppo hymyillä :)

 

 Osallistuin viime kesänä arvontaan, jossa palkinnoksi luvattiin täydellinen kesäpäivä. Klik!

Koska elämä kulkee urillaan, niin toisinaan voi käydä niin, että täydellinen kesäpäivä muuttuu täydelliseksi talvipäiväksi! Ja niin kävi tällä kertaa.

Voitin siis arvonnassa kesän lopulla ja nyt oli tullut aika retkipäivä viettää.

Kiitos Ilona, Valkoinen Puutalokoti-blogista mukavasta retkestä Koiramäen joulutapahtumaan!

Mainiot seuralaiseni nauttivat tunnelmasta ja puuhista, joita Koiramäki tarjosi.

Pääsivätpä lapset jo etukäteen ennen joulua joulupukin kainaloon kertoilemaan kuulumisia.

Ja retken huipennus oli aika, joka saatiin viettää rakkaassa seurassa yökyläillen.

Elämä <3