lauantai 26. elokuuta 2017

Kalliomäki elokuussa ja niin se vain Pikkumies retkeilee


Kalliomäen osalta kesä kului kyllä varsin vähillä käynneillä. Onneksi meillä on ollut ihana talonmies ja -nainen, jotka ovat pitäneet pihan siinä kunnossa, että se ei ole täysin viidakoksi alkanut! Kiitos ja kumarrus asianosaisille ❤❤

Kummasti sitä kasvit olivat elelleet omaa elämäänsä ja varsin kauniilta piha näytti, vaikka vähän ovat huomiota saaneet.

Päätimme testata mieheni viimeisen lomaviikon kunniaksi, kuinka meidän käy Pikkuherran kanssa retkeillessä. Hyvinhän meidän aivan kävi. Pikkuherra oli varsin tyytyväinen eloonsa autossa, eikä huikkinut koko matkalla mitään. Myös yö Kalliomäellä sujui mukavasti. Vaikka täytyy myöntää, että juokseva- ja lämminvesi hanasta ei ollenkaan ole elämää hankaloittava juttu :D Mutta hyvin sitä pärjää oikealla asenteella ilmankin niitä.

Yllä oleva anemone oli upeasti kukassa.  Samoin moni muu kasvi kukki hienosti. Jotain hyötyä siis sateisesta kesästä!




Syksy se kuitenkin kolkuttelee jo ovella ja sen huomasi Kalliomäen kasveista. Kasvimaalla kasvit olivat myös rehottaneet ihan omien toiveidensa mukaan. Ja siltä siellä näyttikin. Mutta hyviä herneitä ja salaattia saatiin. Ja nyt vielä odotellaan millaisen sadon maa-artisokka tekee. Perunaveneen perunoita olimme saaneet maistella jo kotona, kun saimme niitä kotiinkuljetuksella jo tovi sitten. Ja nyt Kalliomäellä siiklejä nauttiessa täytyy todeta, että montaakaan parempaa kesänmakua ei löydy. :)

Tämä retki Kalliomäelle opetti ainakin sen, että kelpo Kalliomäkeläinen tullaan tulevina vuosina varmasti Pikkuherrasta saamaan. Ja kun ensi kesään päästään, niin voisin kuvitella, että hieman helpomallakin päästään, kun ollaan paremmin totuttu retkeilyyn yhdessä ja juokseva hanavesi ei ole enää ihan niin tarpeellinen apu kaikessa.  

Ja voitte vain kuvitella, kuinka onnellisia olivat Nuoriherra ja Nuorineiti, kun saivat pölistää Kalliomäellä. Mutta sen verran oli rankka reissu heillekin, että ihan mielellään hyppäsivät ilman houkutteluja autoon!


maanantai 21. elokuuta 2017

Vauvantuoksuista arkea


Hei Te kaikki lukijani :)

Tovi on taas kuulumisista kulunut. Mutta syy on mitä erinomaisin. Täällä on opeteltu elämistä Pikkuherran kanssa, joka tätä kirjoittaessani on nyt 2,5 vkoa vanha. 

Näin lähes nelikymppisenä on kyllä melkoista päästä kokemaan tämä kaikki hieman "normi aikataulusta" jäljessä. Mutta kuten aiemmin todettu, elämä osaa yllättää. KLIK!

Olemme saaneet valtavat määrät onnitteluja monin eri tavoin. Suurkiitos niistä kaikista teille. Tässä hormoni-väsy-höyryssä saattaa johonkin jäädä reagoimatta, vaikka jokainen onnittelu on mieleen painettu ja sydämeen talletettu. 

Arki on ollut vauvantuoksua tulvillaan. 
Valvomista. Mutta eipä muuten näkisi näin kauniita auringonnousuja. 


Kukkia.


Rakkautta. Voiko sitä näin paljon ollakaan?


Väsymystä. Niin ihmisillä kuin eläimilläkin. :D


Pitkäksi venyneitä "aamuja"
(Ihan paras hankinta: Stokken Newborn set.)


Isoveljeksi ryhtynyt Nuoriherra. Nuorineiti on pitänyt enemmän etäisyyttä, mutta nyt jo on molemmilta huomattavissa, että jos olemme käyneet jossain ilman heitä ja palanneet kotiin ei enää huoli olekaan siitä tuliko "mamma" kotiin, vaan ensimmäisenä käydään tarkistamassa tuliko Pikkuherra takaisin. Häntä heiluen ja riemua täynnä.

Koiralauman kanssakin siis arki on rullannut paljon paljon paremmin kuin koskaan osattiin toivoakaan. Tosin Nuoriherra on tässä kaikessa laihtunut paljon, koska ruoka ei ole maistunut. Nyt vasta alkaa ruokailut ja leikit sujua tuttuun vanhaan tapaan. 

Täällä siis kaikki hyvin. Toivottavasti teilläkin kaikilla siellä :)