Mainitsinkin kesällä, että minulla oli meneillään myös pienempi projekti. Klik!
Tämä kaappi on kulkenut vuosia minun mukanani. Ja aina vain varastosta toiseen. Kalliomäelle se muutti jo ensimmäisenä kesänämme, mutta niin se vain parka on saanut sielläkin vuosia odottaa parempia aikoja. Se ei ollut mitenkään erityisen hyväkuntoinen ja varmaan osin sen vuoksi se on saanut odottaa uutta elämäänsä. Muistan lapsuudestani, kuinka se oli vaarillani metsästysaseiden panosten säilytyskaappina kellarissa. Miettiessäni asiaa, mieleeni palautuu vielä kellarin tuoksukin. Hassuja nämä tuoksumuistot! Aikaa kuitenkin on kulunut jo melkoisesti noista ajoista.
Koska kaappi tosiaan ei ollut missään parhaassa kunnossa, olin pakkeloinut jo vuosia sitten siitä pahimmat veitsen kaiverrukset ja kuopat. Vaari ei selvästi ollut tullut ajattelleeksi, että hänen käyttönsä jälkeen joku kaapilla vielä tekisi jotain :D
Ehkäpä hän kesällä naureskelikin minulle joltain pilven hattaralta ja sanoi, että "kyllä se Rääppöö ny vaa hassuja puuhailee."
Mutta niin vain kaappi uuden elämän sai. Alun alkaen se on isäni mukaan ollut hänen lapsuudenkodissaan keittiössä kuten kaapista päättelinkin. Olin ajattelut, että se löytää paikkansa Kalliomäeltä, mutta niin ei käynyt. Se muutti kotiimme. Koska kaappi on alun alkaen ollut keittiökaappi olin tietenkin ajatellut sitä vain niin päin, että sen alareunaan voi ripustaa esimerkiksi keittiöpyyhkeitä. Kun sitä sitten mallailin seinään kysyi mieheni, että miksi ihmeessä laitan sen väärinpäin seinälle. Hän kun oli ajattellut, että kaapin päällä on hylly, kun taas minä näin vain sen alkuperäisessä asennossaan. Koska emme todellakaan tarvinneet ripustustilaa siinä kohtaa mihin kaappi muutti, laitoimme sen nyt seinälle "väärinpäin". Ja kas, nyt meillä on kaappi ylähyllyllä :)
Ja taas tuli huomattua, että kuinka helposti sitä jumiutuu tiettyyn ajatukseen. Kuten minä, kun en itse tullut ajatelleeksi kaapin seinälle ripustamista tällä tavalla.
