Ai mikä kevät?

Isäni oli kyllä varoitellut, että Kalliomäellä on lunta...

Mutta oi että se määrä tuli kuitenkin yllätyksenä. Kotona on siis täysi kevät. Ei lunta. Minäpä siis päätin huristella siivoamaan pääsiäisen lomailua varten 100km etelämmäs. 

JA MILTÄ NÄYTTÄÄ??? KEVÄÄLTÄ? 

No joo, ehkä kevättalvelta, mutta ei todellakaan siltä, että ollaan huhtikuun puolivälissä.

Mutta kuten huomaatte kovin oli kuitenkin sydämellinen tervehdys talolta minulle.

Isäni suhtautuu kevään tuloon selvästi positiivisemmin kuin minä. 

Vai mitä sanotte koivun viereen ilmestyneistä multasäkeistä? 

Portti ei varsinaisesti ole liikkumassa mihinkään suuntaan ihan tässä lähipäivinä...

Reissun pääasia tuli kuitenkin hoidettua.

Siivottu on. Joten vierailut voivat maalla alkaa ihan sitten heti, kun niin päätämme.

Kevättää

Kalliomäellä oli käydessämme vielä lunta. Nyt se varmaankin on sieltäkin hävinnyt. Lumesta huolimatta oli selvästi jotenkin keväinen tunnelma, joka oli omiaan kiihdyttämään toiveita  keväästä ja Kalliomäen päivistä. Vaikka ilma muuten olikin varsin harmaa niin, jopa pajunkissat kurkistelivat puskista. Aikamoista ottaen huomioon, että kevääseen pitäisi vieläkin olla matkaa.

Tuttua ja rakasta

Kaiken muutoksen keskellä siinä hän on. Paikoillaan. Tuttuna ja turvallisena. Odottamassa meitä saapuviksi. Lunta hän on saanut ylleen ja vierelleen suojaksi. Hetkellisesti me häiritsimme talviuntaan tuoden sitä ja tätä luokseen.
Päivän treenin sai kyllä aikaiseksi tavaroita raahatessa lumen keskellä.
Mutta tulipa asia hoidettua!

Talvitunnelmaa

 Lunta ja pakkasta. Villasukkia. Kynttilöitä. Tuli pönttöuunissa. Elämä <3

Ratkaisu toimii!

 Pääsiäisenä tuli nyt testattua kuinka Kalliomäen uusi pullosysteemi toimii käytännössä. Ja hyvin se toimi!

Toki se hieman työläämpi on kuin se, että veden laittaa suoraan kanisteriin, mutta mitäpä sitä

ei ole valmis estetiikan eteen tekemään! 

Toisaalta nyt, kun veden voi ottaa suoraan kaivosta niin samahan se on minkälaiseen pulloon sitä vettä laskee.

Tältä näytti ennen. 

Aamulla odotti täällä meillä aamuyllätys. Lunta oli satanut ihan reilusti yön aikana.

Päivän aikana lumi on toki sulanut pois, mutta aamulla narsissit näytti tältä.

Nämä ovat osittain katoksen suojassa, joten olivat säästyneet suurimmalta kuorrutukselta.

 

Kasvun voima

Pääsiäisenä Kalliomäellä en voinut olla ihmettelemättä luonnossa kasvun voimaa.

Lunta Kalliomäellä on edelleen melkoisesti ja silti jo niissä kohdissa mistä maa hieman pilkottaa

uusi kasvu on jo vauhdissa. Ahomansikat kurkistelevat lehtien alta. Samoin raparperi on jo

vauhdilla aloittanut uutta kasvua.

 Myös silmut ovat jo pullistuneet kovasti puissa ja pensaissa. Köynnöshortensia oli lämpimällä seinustalla jo jopa avannut lehtiä. Toivottavasti ei tule liian kylmää, jotta kasvi ei vahingoitu.

 Tällainen määrä on lunta vielä lähes kauttaaltaan Kalliomäen pihassa.

Kyllä tässä vielä toviksi riittää lunta.

Veden hakumatkalla

Piipahdimme viikonloppuna Kalliomäellä. Kaunis aurinko paistoi aina välillä ja kuuma tee termospullosta suklaan kera maistui mainiosti. Tällä reissulla tuli tarkistettua, että kaikki on mökillä kunnossa, mutta lisäksi kävimme hakemassa vesinäytteen kaivosta. Naapurimme on ystävällisesti luvannut opintojensa osana tutkia, että vesi kaivossamme on edelleen juomakelpoista. Se on edellisen kerran tutkittu lähes kaksikymmentä vuotta sitten, joten oli jo aika varmistaa tilanne uudelleen. Olemme tähän saakka kantaneet juomaveden mukana siitä huolimatta, että vesi kaivossa on ollut kirkasta ja hajutonta. Ehkäpä juomaveden kantaminen saa nyt loppua?!

Lumen määrä yllätti meidät täysin. Kotona lunta ei ole enää juurikaan, mutta Kalliomäellä sitä riitti. Olin kyllä varautunut kumisaappailla, mutta niin vain sai mieheni kulkea edellä. Saappaanvarret riittivät hänellä paremmin. Vanhaherra hupsahteli lumeen ja välillä hanki kantoi. Kotimatkalla ei takapenkiltä pahemmin liikettä kuulunut, sen verran lumessa rämpiminen oli voimia vienyt!

 

 

Vanhaherra on aina siellä missä mekin. Myös vesinäytteen otossa hän oli hyvin aktiivisena toimijana mukana. Kas, kun olisi niin mukava saada juoda suoraan letkusta. Nyt siis jäädään odottamaan miltä vesi vaikuttaa muutenkin kuin näön ja hajun perusteella!

Suklaakakkua ja lumitöitä

Lauantain jälkiruokaa miettiessämme sai suklaa suurimman kannatuksen. Kaikenlaisia reseptejä katsellessamme omasta reseptivihkosta löytyi resepti, jota päätimme soveltaa. Ja hyvää tuli! Tässä ohessa teille muillekin kokeiltavaksi ohje.

Herkullinen suklaakakku a´la Laura ja Hanna

400g tummaa suklaata (väh. 70%)

8 kananmunaa

6rkl ruokosokeria

1,5 dl rouhittua suolapähkinää

0,75dl vahvaa kahvia

Voitele 25cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota valkuaisista kova vaahto. Sulata suklaa joko vesihauteessa tai mikrossa. Anna jäähtyä hetken. Sekoita suklaan joukkoon keltuaiset. Lisää suklaaseokseen sokeri, kahvi ja rouhitut suolapähkinät. Muutkin pähkinät varmasti sopii. Nostele valkuaisvaahto seoksen joukkoon. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista uunissa 200°c n. 10min. Taikina vaikuttaa raalta, kun otat sen pois uunista, mutta niin on tarkoituksin. Laita vuoka viileään vähintään 2 tunniksi. Tarjoa jäätelön ja marjojen ja hedelmien kera.

Nam.

 

Tällaisen jälkiruoan jälkeen oli toki paikallaan, että taivaan täydeltä satoi ja edelleen sataa lunta. Tulipa huhkittua tunti lumitöissä heti aamusta. Ja näin hauska apulainen oli minulla puuhissa mukana. Lumitöiden tekeminen on tarkkaa puuhaa! Seuraavat lumityöt joutuukin sitten hoitamaan ilman näin mainiota apulaista.

Kevät kukkien tulevi!

 Niin se vain tulppaanit saavuttivat kotimme! Jo muutaman päivän olen saanut nauttia niiden kauneudesta. Lieneekö lumi aiheuttanut sen, että liikkeelle tulppaanikaudelle lähdettiin valkoisilla tulppaaneilla? Vaikka todelliset kevättulppaanit itselleni ovat väriltään keltaisia. 

Lumen tuiskuttaessa ikkunan takana voi kukkia ihastelemalla kuvitella, että ei se kevät niin kaukana ole. Tosin oikeasti olen ollut kovin kiitollinen tuosta lumesta. Mielummin kaunis valkoinen lumi ympärillä kuin pimeää ja harmaata loskaa. Eikä tuo ulkona paukkuva pakkanenkaan ole minua haitannut. Pönttöuuniin tulet, kynttilät palamaan ja villasukat jalkaan, sillä moinen pakkassää eletään!

 

 Myös Vanhaherra on iloinen lumesta! Näin lumiseen aikaan tosin ulkoilut eivät tahdo kovin ripeästi edetä, koska myös haisteltavaa tuntuu riittävän. Toki myös minä olen iloinen Vanhanherran puolesta, ettei rapaisia tassuja tarvitse olla koko ajan pesemässä. Se nimittäin kuuluu yhteen hänen elämänsä inhokkiasioista.

 

Myös orkideat ja niiden hiljakseen pullistuvat kukkanuput saavat mielen keväiseksi. Ja kuten jo aiemmin mainitsinkin, ne vasta ihme onkin. Valoa ei kuitenkaan vielä liiaksi riitä vuorokauteen. Ehkä ne osaavat kerätä itseensä jokaisen valon pilkahduksen ja taistella eteenpäin tietäen, että pian sitä valoa riittää kylliksi?! Koska en voi tunnustaa hoitavani orkideojani mitenkään erityisellä intensiteetillä niin ehkä niille tosiaan riittää valo ja ystävälliset sanat? Niitä kuitenkin muistan kukilleni viljellä taajaan.

Turistina

Niin se on jälleen viikonloppu sunnuntai-illassa. Itselläni viikonloppu kului nopeasti ja tehokkaasti. Perjantaina heti töiden jälkeen hyppäsin junaan kohti etelää ja eilinen kuluikin sitten kokouksessa. On aina mukavaa ja hieman haikeaakin mennä kohti etelää. Pitkään pääkaupunkiseudulla asuneena paljon tärkeitä ihmisiä asuu edelleen siellä ja niin mielellään kuin kaikkia aina tapaisikin niin tällaiset kokousviikonloput eivät anna siihen paljonkaan aikaa. Aikaa riittää aina muutaman ihmisen tapaamiseen ja silloin toki otetaan ilo irti siitä tapaamisesta. Tämä reissu kuljetti minut lähelle vanhoja asuinpaikkoja. Illan pikaisella happihyppelyllä oli mukavaa kävellä tuttuja reittejä ja käydä katsomassa näyttävätkö maisemat samalta. Kyllähän ne näyttivät! Ilta kului rakkaassa seurassa maailmaa parantaen ja hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. Sinisimpukat a´la creme veivät kielen mennessään!

 

Helsinki muuttui yön aikana lumihuputetuksi ja hyvin kauniiksi. Puut erityisesti monessa paikkaa olivat lumella kuorrutettuja runkoja myöden. Hieman toki jännitti, että kuinkahan mahtaa kotimatka sujua julkisilla liikennevälineillä moisen lumipyryn vuoksi ja siksi täytyi hieman varmistella ja lähteä ajoissa kohti asemaa. Koska liikenne sujui mukavasti jäi minulla hyvin aikaa ihmetellä ja kummastella ympäristöä ajan kanssa. Turistina Helsingissä on tullut oltua ihan liian harvoin. Ehkä olisi paikallaan useamminkin ajan kanssa ihmetellä ympäristöään. Maailmalla ja kotonakin. Mitähän kaikkea uutta sitä ympärillään huomaisikaan, kun kulkisi samalla tavalla silmät ja mieli avoinna ihmettelemässä näkemäänsä? Myös niissä tutuissa paikoissa.