Uutta oppimassa

Ai mitäkö? 

No ensimmäinen oppi oli se, että vaikka olin ihan varma, että olen vieraillut Oulussa aiemmin, niin paikan päällä jouduin toteamaan, että väärin muistin!!

En ollut.

Jo junaan hypätessäni jouduin toteamaan, että en ollut koskaan istunut junassa kohti pohjoista. Nokka oli aina aiemmin osoittanut kohti etelää. Pohjoisen reissuilla autollakin oli tainnut käydä niin, että Oulun kohdalla vain painettiin kaasua, jotta oltaisiin joskus perillä. 

Niinpä siis Ouluun saapuessani totesin, että vielä on Suomessa kaupunkeja (paljonkin), jotka ovat minulle täysin tuntemattomia.

Sain siis lähteä tutkimaan kaupunkia ihan puhtaalta pöydältä.

No mitä siis opin? 

No ainakin sen, että Oulussa kuljetaan joka paikkaan pyörällä.

En ole missään Suomen kaupungissa tavannut samanlaista määrää pyöräilijöitä. Ihan tuli Kööpenhamina mieleen. 

Jotain muuta? 

No sen, että kaupungissa on säilytetty kauniita vanhoja rakennuksia ja sen, että Oulun Toripoliisi todella seisoo komeasti paikoillaan.

Ihan oikeastikin reissu oli kyllä oppimista varten.

Mutta ammatillisen oppimisen myötä opin siis paljon Oulustakin :D

 

Opin myös sen, että vesipullot ovat paljon kauniimpia hedelmäviipaleiden kera.

Ja sen, että kyllä se jälkiruoka lounaankin kruunaa!

:D 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Retkellä keväisessä Helsingissä

 Vuorokausi keväisessä Helsingissä ystävien seurassa oli varsin rentouttava! 

Oleilua, juttelua ja tallustelua pitkin keväisiä katuja. Välillä tuuli ja satoi, mutta ei annettu sen haitata menoa. Välillä hyvää ruokaa ja

 juomaa ja taas jutustelua. Ja siivouspäivän tapahtumissa tallustelua ja ja...
Ja nukkumista! Taisimme tehdä ennätyksen ystävätapaamistemme valvomisessa. Taisimme tulla takaisin hotellille vasta klo 22.30. :D Usein tuohon aikaan olemme olleet jo nukkumassa! Hurjaa menoa, eikö!? :)

Keväiset värit ja kukassa olevat puut tuoksuivat ja toivat kauneutta kaikkialle.
Kamera oli kotona, mutta tässä muutamia kännykällä napsittuja kuvia, jotta pääsette myös kurkistamaan kuinka kauniilta kaikkialla näytti!

Mieli matkalla

 Viikonloppu hurahti vauhdikkaasti hyvässä seurassa. Seuran myötä pohdittavaksi tulivat myös matkasuunnitelmat! Teimme viime syksynä mukavan matkan Ranskaan ja onnistuneen matkan jälkeen tietenkin pohdimme, että mihin sitä seuraavaksi matkaisimme. Suunnitelmat jäivät vielä pohdinnan asteelle, joten hyviä ideoita pidennetylle viikonloppulomalle otetaan vastaan!

Näin aikuisiällä ystävien luona/kanssa yökyläily on juhlaa. Kodin Kuvalehdessä oli tovi sitten juttu otsikolla "Ystävät, yökyläilkää". Tätä ohjetta olemme noudattaneet.

 "Pahimmillaan kyläily on suoritus. Kutsut vieraita ja puunaat kotisi. Muistelet, mitä kokkasit viimeksi, jotta et vain tekisi taas samaa. Etsit turhaan kaapista unelmiesi mekkoa, jossa näyttäisi ihmiseltä, joka haluaisit olla. Vierailun jälkeen mietit: Meniks tää hyvin? Yökyläily alkaa siitä, mihin suorituskyläily loppuu. Se alkaa, kun vaihdat edustusmekkosi pyjamaan ja ripsivärisi alkavat varista. Lojutte vierekkäisillä patjoilla, ystäväsi ja sinä. Kumpikin on hetken ihan pieni, ei kenenkään äiti eikä vaimo. Sitten puhutaan niin, että kaikki on sanottu ja järjestyksessä." (Anna Sillanpää, Kodin Kuvalehti)

Ihanaa omistaa useita ystäviä, joiden kanssa yllä mainittu toteutuu. Toivottavasti teillä muillakin on näin! Seuraavia yökyläilyjä odottaessa :)

Turistina

Niin se on jälleen viikonloppu sunnuntai-illassa. Itselläni viikonloppu kului nopeasti ja tehokkaasti. Perjantaina heti töiden jälkeen hyppäsin junaan kohti etelää ja eilinen kuluikin sitten kokouksessa. On aina mukavaa ja hieman haikeaakin mennä kohti etelää. Pitkään pääkaupunkiseudulla asuneena paljon tärkeitä ihmisiä asuu edelleen siellä ja niin mielellään kuin kaikkia aina tapaisikin niin tällaiset kokousviikonloput eivät anna siihen paljonkaan aikaa. Aikaa riittää aina muutaman ihmisen tapaamiseen ja silloin toki otetaan ilo irti siitä tapaamisesta. Tämä reissu kuljetti minut lähelle vanhoja asuinpaikkoja. Illan pikaisella happihyppelyllä oli mukavaa kävellä tuttuja reittejä ja käydä katsomassa näyttävätkö maisemat samalta. Kyllähän ne näyttivät! Ilta kului rakkaassa seurassa maailmaa parantaen ja hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. Sinisimpukat a´la creme veivät kielen mennessään!

 

Helsinki muuttui yön aikana lumihuputetuksi ja hyvin kauniiksi. Puut erityisesti monessa paikkaa olivat lumella kuorrutettuja runkoja myöden. Hieman toki jännitti, että kuinkahan mahtaa kotimatka sujua julkisilla liikennevälineillä moisen lumipyryn vuoksi ja siksi täytyi hieman varmistella ja lähteä ajoissa kohti asemaa. Koska liikenne sujui mukavasti jäi minulla hyvin aikaa ihmetellä ja kummastella ympäristöä ajan kanssa. Turistina Helsingissä on tullut oltua ihan liian harvoin. Ehkä olisi paikallaan useamminkin ajan kanssa ihmetellä ympäristöään. Maailmalla ja kotonakin. Mitähän kaikkea uutta sitä ympärillään huomaisikaan, kun kulkisi samalla tavalla silmät ja mieli avoinna ihmettelemässä näkemäänsä? Myös niissä tutuissa paikoissa.