Olen miettinyt, että onko luonto aina ollut näin kaunis tähän aikaan.
Vai onko minulla nyt vain aikaa pysähtyä tämän kauneuden äärelle.
Vai onko kyse siitä, että asumme nyt paikassa, jossa luonnon kauneus on täydellisesti läsnä kaiken aikaa. On kyseessä mikä tahansa, niin oi voi, kuinka kaunista on nyt ollut.
Tuntuu, että joka päivä on saanut ihmetellä tätä kauneutta ympärillämme.
Olen yrittänyt tätä ihmetellä myös Pikkuherramme kanssa. Olen ajatellut, että yhdessä ihmettelemällä voin siirtää tämän kauneuden huomaamista ja ihmettelyä hänelle. Välillä hän katselee kanssani suu ihmetyksessä ja välillä leikit kiinnostavat enemmän.
Muuten arki rullaa uomillaan. Pikkuherra on puuhakas ja iloinen kaveri. Yöt on edelleen katkonaisia, joten äiti kaipailee välillä kahvia kovastikin aamun koittaessa.
Elämää siis.
Nautitaan kauniista talvipäivistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti