Viikonloppu on mukavasti sujahtanut sunnuntai-iltaan. Jotenkin se vain aina menee yhtä nopeasti ja yhtäkkiä sitä huomaa, että viikonloppu on tässä kohtaa. No täytyy ajatella, että onneksi sitä on vielä monta tuntia jäljellä. Ja ennen kuin huomaakaan uusi on jo ovella!
Myös tähän viikonloppuun on kuulunut mukavaa puuhastelua ja rentoutumista. Eilen oli siivouspäivä ja kuten usein siivouspäivänä niin nytkin vaihdoin lakanat. Kun kysyin mieheltäni, että oliko hän huomannut, että ehdin vaihtamaan lakanat niin hän kommentoi, että ei. Mutta oli kyllä miettinyt, että mahtoiko hänellä olla tällainen tyynynliina aamulla... Minä en voi koskaan lakata ihmettelemästä tätä jotenkin niin miehistä taitoa. Jos lakanat ovat aamulla harmaat ja materiaalikin on pellavaa niin miten on mahdollista, että ei huomaa niiden vaihtuneen musta-valkoisiin puuvillaisiin!? Vanhaherra tuntuu lakanoiden vaihtamisen huomaavan salamana. Mikä onkaan ihanampaa kuin pyöriä puhtaissa lakanoissa, kun minä yritän komentaa alas sängyltä.
Eilen ohjelmaan mahtui myös kirppisten kiertelyä. Kalliomäelle on kertynyt mittava emaliastioiden kokoelma. Kotona niitä ei vielä ole ja kun eilen kaunis ja vielä hyväkuntoinen astia tuli vastaan niin eihän sitä nyt hyllylle voinut jättää. Kun vielä halvalla sai... Sulo Vilénin vikaako? Myös tämä vihreäsävyinen Finlaysonin puuvillapöytäliina tarttui matkaan kirpparilta. Hintaa huikeat 3€. Lieneekö 70-luvulta? Ja vielä aivan erinomaisessa kunnossa. Tarkoitus on se viedä Kalliomäelle, mutta hyvin se näkyy myös kotona pöydälle istuvan.
Perjantaina kävin teatterissa. En voinut olla mainitsematta asiaa, koska niin hieno on Seinäjoen kaupunginteatterissa tällä hetkellä ohjelmistossa oleva Romeo ja Julia. Klassista Romeota ja Juliaa odottavien toiveet eivät täyty, mutta ne, jotka avoimin mielin lähtevät katsomaan nykypäivään tuotua versiota tästä klassikosta eivät varmasti lähde pettyneinä pois esityksestä. Käykää ihmeessä katsomassa tämä!
