tiistai 10. toukokuuta 2016

Oppia ikä kaikki!



 Hyvä ruoka kuuluu isona osana elämään myös Kalliomäellä, jos ette ole vielä huomanneet ;D
Tämän vuoden ensimmäiset leivinuunipitsat tuli myös tehtyä. 
Tämä on selvästi laji, jossa harjoitus tekee mestarin.

Opittava on ollut mm.
Miten lämmittää leivinuuni sopivaksi.
 Miten paistaa pitsat, jotta pohja kypsyy muttei pala.
 Miten tehdä taikina, jotta siihen saa hyvän sitkon ja taikinan saa tarpeeksi ohueksi.
 Miten tehdä mahdollisimman maistuva tomaattikastike.
Näitähän riittäisi.

Uusin kokeilu oli nyt laittaa päällekkäin ensin leivinpaperi ja sen päälle folio.
Ongelmana on näet tähän saakka ollut se, että jos pitsan tekee suoraan folion päälle se tahtoo tarttua. Jos vain leivinpaperille niin uuni kuumuus aiheuttaa sen, että se lähtee palamaan ja kärventää pitsojen reunat. klik Jokin paistokivi tms. ratkaisisi varmasti asian, mutta hyvin se hoitui näinkin.
Kiitos tästä innovaatiosta kuuluu ystävälleni, joka idean viime vuoden viimeisellä pitsan paistokerralla ilmoille heitti. Kiitos siis <3
Jos teiltä löytyy hyviä vinkkejä tähän hommaan niin mielelläni ne otan vastaan!


 Nuoriherra siirtyi mökillä reppuaikaan. 
Hän sai selkäänsä laitteen, joka seuraa häntä jos hänen reittinsä sattuisi lipsahtamaan turhan kauas mökkipihasta. Oppia siis hänellekin riittää tässä elossa kovasti.

Nuoriherra on ollut ihan mahdottoman väsynyt alkuviikon. Sen verran rankkaa on jatkuva ulkoilu ja puuhailu. Naureskelimme hänelle, että vähemmästäkin repun kantamisesta sitä pieni koiraparka väsyy :D

2 kommenttia:

  1. Meilläkin on harrastettu tätä leivinuunipitsaa, mutta olemme laittaneet aina pitsan suoraan uuniin ilman mitään sen alla. Pizzakiven idea on korvata leivinuuni, eli kypsentää pizza pohjan kautta. Leivinuunissa en siis usko että kivestä olisi juuri iloa :)

    Toki itselle maistuu juuri ne hieman palaneet pohjat, että on vähän vaikea ottaa kantaa juuri tuohon ongelmaan :D.

    Kiva blogi sinulla, eksyin ensimmäistä kertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiitos mukavasta kommentista :)
      Totta, enpä ole tullut ajatelleeksi, että kivi tosiaan on juuri sitä varten. Mieheni on kovin tarkka ja hänen toiveestaan pitsan alla on ollut "suoja". Itse olen samanlainen palaneiden pohjien syöjä, kuin sinä.
      Muutenkin alkoi tuntumaan, kuin jonkun hyvin samanlaisen ihmisen tarinoita olisi lukenut, kun blogissasi kävin katsomassa. Joten kiitos samoin. Kivalta näytti myös sinun blogisi :)

      Poista