keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kohti uutta

 
Vanhaa on jätettävä taakseen saadakseen jotain uutta.
Talven jätän kovin mielelläni taakse. Talon pihapiireineen haikeudella.
Kun mielessään on luopumisen prosessia tehnyt jo tovin, ei lopulta päätös kodin myymisestä kohdallani ollutkaan niin iso asia. Kun viimeisen kerran lähdin ajamaan kohti uutta kotia niin, että olin luovuttanut avaimet uusille asukkaille tuntui haikealta, mutta samaan aikaan iloiselta.
Olinhan menossa kohti uutta.
Tämä koti oli juuri se oikea, jonka myötä paluu vanhoille kotiseuduille aikanaan tapahtui melko kivuttomasti. Mutta nyt ajaessani uuteen kotiin tiesin, että tässä hetkessä, tässä tilanteessa oli juuri oikea ratkaisu luopua siitä. Ja antaa uusien ihmisten tutustua häneen.

Tuttua ja rakasta säilyy kuitenkin edelleen. Se minulle rakkain paikka.
Kalliomäki.
Keväästä ja Kalliomäestä pääsemme pian nauttimaan! Ja ihmettelemään kuinka Nuoriherra nauttii elämästään siellä. Onhan kyseessä hänen elämänsä ensimmäinen Kalliomäen kevät.


 Kun välittäjä tuli vanhaa kotiamme arvioimaan hän totesi, että nyt hän tietää miksi olimme kiinnostuneet juuri siitä kerrostaloasunnosta, josta olimme. Hän oli sitä mieltä, että jos vanha kotimme siirrettäisiin kerrostaloksi niin juuri nykyisen kotimme kaltainen se olisi.
Ja totta. Niinhän se on. Itselle varmasti ensimmäiseksi asunnosta jäi mieleen valoisuus ja ihanat lautalattiat. 



Kun taulut hyppäävät seinille niin otanpas teille kunnollisia kuvia uudesta kodista. Niin, että pääsette tekin hieman kurkistamaan, että pitääkö paikkansa, että valoisalta näyttää :)

3 kommenttia:

  1. Uteliaana kysyn onko uusi kotinne kotipaikkakunnallasi? Kalliomäki näyttää kyllä kutsuvalta.

    VastaaPoista
  2. :) Juu, kyllä se on. Nyt saa Nuorenherran kanssa lenkillä kulkiessa ihmetellä uusia tehtyjä puistoalueita. Sekä ennen kaikkea olla hämmästyksissään siitä, että miten lapsuuden maisemat ovat niin kummasti kutistuneet :D Juuri eilen kuljin tutun puiston halki ja en voinut lakata ihmettelemästä sitä, että mihin siitä oli osa kadonnut. Lapsuuden muistoissa, kun se oli nnniiiinnnn paljon isompi.

    Kalliomäki on kyllä itsestänikin kovin kutsuva. Sinne saapuessa tuntuu siltä, kuin kierrokset vähenisivät puoleen ja olo seestyisi. Rauhan paikka.
    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että olet palannut tutulle paikkakunnalle.
      Jokainen mielestäni tarvitsee paikan jossa rauhoittua, onneksi myös minulla on sellainen.

      Hyvää kevättä, kevätpostauksia ja pihahommia itsekin odottaen. -M

      Poista