Loppukesän ja syksyn puuhat Kalliomäellä voisi isolta osalta tiivistää kahteen sanaan.
Marjat ja ystävät!
Totaalinen hulluus iski kyllä marjojen osalta. Mutta täytyy myöntää, että melkoisen mukavaa on aamuisin pakastimesta kaivaa itse kerättyä Kalliomäen satoa lautaselleen.
Muuten eloon kuului retkeilyä Suomessa, puuhailuja Kalliomäellä ja kotona.
Nyt loppuvuodesta puuhailut ovat jokseenkin keskittyneet melkoisen pyörremyrskyn saapumiseen.
Vanhaherran menetys sai aikaan tunteen siitä, ettei enää koskaan uutta koiraa.
Mutta niin se vain nyt elämää ilostuttaa, sulostuttaa, hermostuttaa ja harmaita hiuksia aiheuttaa hurmaavan hauska, omanlaisensa, itsenäinen Nuoriherra.
Varmasti hänestä tulette vielä kuulemaan!
Nyt on aika toivottaa hyvää uutta vuotta teille kaikille!
Mukavaa, että olette löytäneet Kalliomäelle.
Toivottavasti pysytte mukana myös ensi vuonna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti