Niinhän sen piti mennä. Ihan kuin lapsena. Lunta. Iloisia ihmisiä. Tuttu metsä. Yhdessä valitaan paras kuusi. Ja se sitten vie aikaa. Kun tarvitaan monta kuusta ja juuri sellainen oikeanlainen. Ja kaikki käy ihan kuin Strömsössä.
Ja juu. Ei mennyt ihan niin. Kuraa. Vähän lisää kuraa. Kitisevä koiranpentu. Nuoriherra ei selvästi vaikuta erityisen innostuneelta heti, kun ilma on kostea ja tassut kastuu.
Keskustelua kuusen koosta. No otetaan tuo. On ihan tarpeeksi hyvä. Jaahas. Nuoriherra päätti, että nyt riitti? Remmi tiukkana kohti autoa. Ja jokainen kuva jotenkin poskellaan. Että silleen Strömsön tapaan eletään meillä.
Oikeasti. Moni asia meni ihan mukavasti. Tuttu lapsuuden metsä. Löytyi ihan hyvä kuusi. Pöytäversio tänä vuonna, sattuneesta syystä! Naurua hölmön pennun touhuja ihmetellessä. Iloa siitä, että voi yhdessä käydä metsässä, jossa jo kolme sukupolvea ennen minua on käynyt.
Haikeutta ja kiitollisuutta. Viime vuonna oli sitä lunta. Ja Vanhaherra.
Elämä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti