Rauhaiseloa

 Tämä viikko alkoi varsin rauhallisissa merkeissä. Viikonloppuna satutin selkäni pesukoneen kantohommissa (klassikko!) ja maanantai alkoi sillä, että sain varsin vakavasti miettiä, miten nousen sängystä. Varsin mielenkiintoista. Joutuu miettimään uudelleen monenlaisia normaalin elon asioita. Kuinka puen sukat? Entä miten lahje sujahtaa jalkaan? Onneksi selän teippaus, lepo ja särkylääkkeet näyttävät auttaneen ja parempaa kohti on kuljettu.

Nyt on siis ollut aikaa lojua sohvalla, kun istuminen ei ole onnistunut selkäkivun vuoksi. Käykö teille muille niin, että tilaatte lehtiä ja kun ne tulevat kotiin, ehkä pikaisesti selaatte ne läpi ja sitten toteatte, että luen sitten paremmalla ajalla lehden paremmin? Ja sitten sitä parempaa hetkeä ei tunnu tulevankaan? Mieheni mielestä tähän on yksi hyvä keino. Jättää tilaamatta ainakin puolet lehdistä!

Itselleni tälläisia lukemista odottavia pinoja tuntuu kasautuneen useita. Ainakin yksi yöpöydälle ja yksi olohuoneeseen. Nyt niitä olen sitten lukenut antaumuksella. Ja kaikenlaista uutta suunnitelmaa sekä kotiin että Kalliomäelle on virinnyt...

 

Muistatteko suunnitelmani tehdä "sängynpääty" isoäidinneliöpeitosta? Peitto valmistui ja tuli todettua, että ei se mitenkään sovi makuuhuoneeseemme. Se on aivan liian värikäs. Yllätys yllätys! 

Nyt peitto on seikkaillut yläkerran ja alakerran välillä ja näyttää nyt ainakin väliaikaisesti löytäneen paikkansa keinutuolista. Katsotaan mihin se vielä päätynee. Hyvin se on ainakin lämmittänyt sohvalla löhöilevää.

Pötkötellessä on ihan eri tavalla aikaa ihmetellä myös kukkia ja niiden kauneutta. Olen lähes koko ikäni pitänyt neilikoita "mummokukkina". Nyt kuitenkin satunnaisesti tulen ostaneeksi neilikkakimpun kotiin ja niin tein viikonloppuna. Jotenkaan ne eivät enää yhtään tunnu "mummokukilta". Päinvastoin.

Ne tuntuvat sopivan varsin mukavasti kotiimme. Kauniitakin ne ovat. Niin se vain mieli muuttuu.