Kalliomäellä on aina hieman sellainen olo kuin aika kulkisi eri tavalla kuin kotona. Jotenkin hitaammin ja seesteisemmin. Viikonlopun piipahduksella tunnelma oli taas erilainen kuin kesällä. Jotenkin odottava ja pysähtynyt yhtäaikaa.
Pöly oli tasaisesti leijaillut kaikille pinnoille. Kuin odottamaan sitä, että joku tulisi ja pyyhkäisisi pinnan puhtaaksi.
Kellokin tuntui odottavan, että joku vetäisi sen ja tasainen tikitys täyttäisi huoneen.
Kuinka kotoisalta sen ääni tuntuukaan.
Tunnelmaa varmasti korosti vielä lakanoin peitellyt sohvat ja patjat. Onneksi kevät ja Kalliomäen päivät ja yöt eivät ole enää kaukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti