Kalliomäen tupa osa 2

 Sivustavedettävä sohva Kalliomäen tuvassa on lapsuudessani ollut isovanhempieni luona. Se oli pitkään nukkumapaikkani, kun olin heidän luonaan yökylässä. Jossain vaiheessa kasvoin tästä yli, mutta ihanaa, että se on säilynyt niin, että se on nyt Kalliomäellä.

Vanhaherra on alkanut pitämään tätä omana nukkumapaikkanaan silloin, kun vietämme aikaa tuvassa.

 Tuvan kirjahyllyn virkaa hoitaa vanhat laudat, jotka saivat Ikean hyllypidikkeet. Tätä samaa ratkaisua olemme käyttäneet myös keittiössä. Myös televisio on saanut hyllykseen samanlaisen ratkaisun. Toimiva ja edullinen!

Kalliomäellä on myös keittiössä pöytä, mutta vain harvoin meidän tulee syötyä sen ääressä. Osittain sen vuoksi, että talonpoikaispöytä ja tuolit ovat tämän päivän pöytiä ja tuoleja matalammat. Tämä houkuttaa myös Vanhaherraa kurkkimaan pöydälle turhan aktiivisesti. Pääasiassa ruokailut hoituu tämän tuvassa olevan pöydän äärellä. Koska pöytä on pidennettävä mahtuu sen ääreen suurempikin joukko syömään kerralla.

Kalliomäen tupa

 

Siellä täällä on matkan varrella näkynyt pieniä paloja Kalliomäen sisätiloista kuvissa. Nyt ajattelin laittaa useamman kuvan Kalliomäen tuvasta/olohuoneesta. 

Tuvassa hirsiseinä on paljaana. Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin (klik!) niin myös katto oli alkuun puunvärinen, mutta meidän käsissämme se muuttui valkoiseksi.

 

Oikeastaan kaikki huonekalut ja tavarat ovat kertyneet joko omista varastoista, kirpputoreilta tai netin osto/myyntisivustoilta. Muutama tyyny on hankinta Ikeasta, mutta suurin osa niistäkin on hankittu kirpputorilta! Tavaran ostamisesta käytettynä tuntuu tulleen jonkinlainen selvyys, kun kyseessä on Kalliomäki. Eräänlaista aarteen etsintää, kun pyrkii löytämään tarvitsemansa käytettynä.

 

 

Rauhaiseloa

 Tämä viikko alkoi varsin rauhallisissa merkeissä. Viikonloppuna satutin selkäni pesukoneen kantohommissa (klassikko!) ja maanantai alkoi sillä, että sain varsin vakavasti miettiä, miten nousen sängystä. Varsin mielenkiintoista. Joutuu miettimään uudelleen monenlaisia normaalin elon asioita. Kuinka puen sukat? Entä miten lahje sujahtaa jalkaan? Onneksi selän teippaus, lepo ja särkylääkkeet näyttävät auttaneen ja parempaa kohti on kuljettu.

Nyt on siis ollut aikaa lojua sohvalla, kun istuminen ei ole onnistunut selkäkivun vuoksi. Käykö teille muille niin, että tilaatte lehtiä ja kun ne tulevat kotiin, ehkä pikaisesti selaatte ne läpi ja sitten toteatte, että luen sitten paremmalla ajalla lehden paremmin? Ja sitten sitä parempaa hetkeä ei tunnu tulevankaan? Mieheni mielestä tähän on yksi hyvä keino. Jättää tilaamatta ainakin puolet lehdistä!

Itselleni tälläisia lukemista odottavia pinoja tuntuu kasautuneen useita. Ainakin yksi yöpöydälle ja yksi olohuoneeseen. Nyt niitä olen sitten lukenut antaumuksella. Ja kaikenlaista uutta suunnitelmaa sekä kotiin että Kalliomäelle on virinnyt...

 

Muistatteko suunnitelmani tehdä "sängynpääty" isoäidinneliöpeitosta? Peitto valmistui ja tuli todettua, että ei se mitenkään sovi makuuhuoneeseemme. Se on aivan liian värikäs. Yllätys yllätys! 

Nyt peitto on seikkaillut yläkerran ja alakerran välillä ja näyttää nyt ainakin väliaikaisesti löytäneen paikkansa keinutuolista. Katsotaan mihin se vielä päätynee. Hyvin se on ainakin lämmittänyt sohvalla löhöilevää.

Pötkötellessä on ihan eri tavalla aikaa ihmetellä myös kukkia ja niiden kauneutta. Olen lähes koko ikäni pitänyt neilikoita "mummokukkina". Nyt kuitenkin satunnaisesti tulen ostaneeksi neilikkakimpun kotiin ja niin tein viikonloppuna. Jotenkaan ne eivät enää yhtään tunnu "mummokukilta". Päinvastoin.

Ne tuntuvat sopivan varsin mukavasti kotiimme. Kauniitakin ne ovat. Niin se vain mieli muuttuu.

Keinutuolin kertomaa

Sekä Kalliomäelle että meille kotiin on kulkeutunut vuosien mittaan huonekaluja ja tavaroita sieltä ja täältä. Olen innokas kiertämään kirpputoreilla ja usein hyvän löydön osuessa kohdalle uusi tavara muuttaa meille. Vielä en ole oppinut sitä, että kun yksi tavara tulee ovesta sisään toinen lähtisi kiertoon! Ehkä oppia ikä kaikki? Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaappitila on lopullisesti täytetty?!

Keinutuoli sekä kotona että Kalliomäellä on varmasti nähnyt paljon elämää jo ennen meitä. Se on mielestäni tosi kiehtova ajatus. Mitä kaikkea keinutuoli osaisikaan kertoa, jos se osaisi puhua? 

Keittiön astiakaappi on ollut ensin keittiönkaappina isovanhemmillani. Sieltä se on kulkenut erinäisten mutkien kautta meidän keittiöömme. Silläkin olisi varmasti tarina tai kaksi kerrottavanaan. Kun avaan ovet, voin edelleen lukea sen ovista vaarini ja mummani muistiinpanoja. Minä vuonna isovanhempieni kummipojat ovat syntyneet, minkä kokoinen on ollut jokin tärkeä kaappi ulkomitoiltaan ja lisäksi voin vain arvailla mitä jotkin merkinnät tarkoittavat. Elämää, jota ei löydy Ikean kaapeista!

Kaappi pysyy paikoillaan, mutta tavarat sen päällä muuttuvat ja vaihtavat paikkaansa. Alkuperäiset vetimet olivat menneet rikki ja osin hävinneet, joten tämä kaappi sai nyt varsin modernit vetimet alkuperäisten tilalle. Koska kaappia on säilytetty viimeiset vuodet ennen meille muuttamista välillä kylmässä ja välillä lämpimässä oli sen pinta päässyt melko huonoksi. Tarkoitus oli poistaa hilseilevä maali ja maalata kaappi uudelleen, mutta toisin kävi. Hilseilevä maali toki poistettiin, mutta sittemmin pinta vain pestiin ja se sai jäädä sellaiseksi. Omanlaisekseen.