Täällä meillä on koko illan tuiskuttanut lunta, mutta silti minun mieleni kulkee keväisiä polkuja. Kotimatkalla oli pakko kurvata hakemassa kukkia piristämään tavallista keskiviikkoa!
Kirpputorireissunikin ovat viime kertoina poikineet mitä kummallisimpia hankintoja. Ja vain sen vuoksi, että mietin vain mitä kaikkea kivaa mistäkin puutarhaan voisi saada. Kuvassa näkyvä pieni penkki oli mieheni mielestä varsin erikoinen hankinta, mutta omasta mielestäni se oli niin hurmaava maalitahroineen ja lovettuine reunoineen. Tällä hetkellä se koristaa pöytäämme, mutta mihin kaikeen siitä onkaan kesän koittaessa. Toinen mieheni mielestä sarjaan erikoinen hankinta oli vanha metallinen leipälaatikko (50senttiä!). Pinta oli osin ruostunut ja maali lohkeili, mutta sieluni silmin näin sen jo puutarhassa orvokkeja sisällään. Odottakaa vain kevään koittoa. Vahvasti epäilen, että ruostuneesta leipälaatikosta ilmestyy tänne kuva. Niiden orvokkien kera.
Kalliomäelle ilmestyi viime kesänä lavakauluksista pieni kasvimaa. Oli kyllä juhlaa käydä hakemassa salaatit ja yrtit kasvimaalta. Syksyn koittaessa kohokohta oli myös kokeiluni; perunavene. Meillä oli vuotava lasikuituinen soutuvene, joka olisi pitänyt kuljettaa kaatopaikalle. Päätin kokeilla, että miten siinä kasvaa peruna. Todettua tuli, että hyvin kasvoi. Erinomaisen puhtaita ja maistuvia siiklejä tarjosi vene meille syksyn ajan. Kävipä jopa niin, että perunoita säästettiin myös joulupöytään. Ja krassin kasvaessa reunojen yli ei vene ollut koko kesää aivan kamalan rumakaan.
Kotonakin meillä on pieni kasvimaa, mutta maa on niin savista, että monen vuoden muokkaamisesta huolimatta siellä ei tunnu kasvavan kunnolla mikään muu kuin minttu. Ja sitähän riittää! Tulevan kesän suunnitelmat Kalliomäen kasvimaan osalta tuntuu vain lentävän. Mitä kaikkea sitä voisikaan tulevana kesänä laatikoihin istuttaa. Yrttejä, sipulia, salaattia, pinaattia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti