Kalliomäki elokuussa ja niin se vain Pikkumies retkeilee

Kalliomäen osalta kesä kului kyllä varsin vähillä käynneillä. Onneksi meillä on ollut ihana talonmies ja -nainen, jotka ovat pitäneet pihan siinä kunnossa, että se ei ole täysin viidakoksi alkanut! Kiitos ja kumarrus asianosaisille ❤❤

Kummasti sitä kasvit olivat elelleet omaa elämäänsä ja varsin kauniilta piha näytti, vaikka vähän ovat huomiota saaneet.

Päätimme testata mieheni viimeisen lomaviikon kunniaksi, kuinka meidän käy Pikkuherran kanssa retkeillessä. Hyvinhän meidän aivan kävi. Pikkuherra oli varsin tyytyväinen eloonsa autossa, eikä huikkinut koko matkalla mitään. Myös yö Kalliomäellä sujui mukavasti. Vaikka täytyy myöntää, että juokseva- ja lämminvesi hanasta ei ollenkaan ole elämää hankaloittava juttu :D Mutta hyvin sitä pärjää oikealla asenteella ilmankin niitä.

Yllä oleva anemone oli upeasti kukassa.  Samoin moni muu kasvi kukki hienosti. Jotain hyötyä siis sateisesta kesästä!

Syksy se kuitenkin kolkuttelee jo ovella ja sen huomasi Kalliomäen kasveista. Kasvimaalla kasvit olivat myös rehottaneet ihan omien toiveidensa mukaan. Ja siltä siellä näyttikin. Mutta hyviä herneitä ja salaattia saatiin. Ja nyt vielä odotellaan millaisen sadon maa-artisokka tekee. Perunaveneen perunoita olimme saaneet maistella jo kotona, kun saimme niitä kotiinkuljetuksella jo tovi sitten. Ja nyt Kalliomäellä siiklejä nauttiessa täytyy todeta, että montaakaan parempaa kesänmakua ei löydy. :)

Tämä retki Kalliomäelle opetti ainakin sen, että kelpo Kalliomäkeläinen tullaan tulevina vuosina varmasti Pikkuherrasta saamaan. Ja kun ensi kesään päästään, niin voisin kuvitella, että hieman helpomallakin päästään, kun ollaan paremmin totuttu retkeilyyn yhdessä ja juokseva hanavesi ei ole enää ihan niin tarpeellinen apu kaikessa.  

Ja voitte vain kuvitella, kuinka onnellisia olivat Nuoriherra ja Nuorineiti, kun saivat pölistää Kalliomäellä. Mutta sen verran oli rankka reissu heillekin, että ihan mielellään hyppäsivät ilman houkutteluja autoon!

Vauvantuoksuista arkea

Hei Te kaikki lukijani :)

Tovi on taas kuulumisista kulunut. Mutta syy on mitä erinomaisin. Täällä on opeteltu elämistä Pikkuherran kanssa, joka tätä kirjoittaessani on nyt 2,5 vkoa vanha. 

Näin lähes nelikymppisenä on kyllä melkoista päästä kokemaan tämä kaikki hieman "normi aikataulusta" jäljessä. Mutta kuten aiemmin todettu, elämä osaa yllättää. KLIK!

Olemme saaneet valtavat määrät onnitteluja monin eri tavoin. Suurkiitos niistä kaikista teille. Tässä hormoni-väsy-höyryssä saattaa johonkin jäädä reagoimatta, vaikka jokainen onnittelu on mieleen painettu ja sydämeen talletettu. 

Arki on ollut vauvantuoksua tulvillaan. 

Valvomista. Mutta eipä muuten näkisi näin kauniita auringonnousuja. 

Kukkia.

Rakkautta. Voiko sitä näin paljon ollakaan?

Väsymystä. Niin ihmisillä kuin eläimilläkin. :D

Pitkäksi venyneitä "aamuja"

(Ihan paras hankinta: Stokken Newborn set.)

Isoveljeksi ryhtynyt Nuoriherra. Nuorineiti on pitänyt enemmän etäisyyttä, mutta nyt jo on molemmilta huomattavissa, että jos olemme käyneet jossain ilman heitä ja palanneet kotiin ei enää huoli olekaan siitä tuliko "mamma" kotiin, vaan ensimmäisenä käydään tarkistamassa tuliko Pikkuherra takaisin. Häntä heiluen ja riemua täynnä.

Koiralauman kanssakin siis arki on rullannut paljon paljon paremmin kuin koskaan osattiin toivoakaan. Tosin Nuoriherra on tässä kaikessa laihtunut paljon, koska ruoka ei ole maistunut. Nyt vasta alkaa ruokailut ja leikit sujua tuttuun vanhaan tapaan. 

Täällä siis kaikki hyvin. Toivottavasti teilläkin kaikilla siellä :)

Kasvua Kalliomäellä

Kalliomäellä on ihasteltu ja samalla ihmetelty kasvun ihmettä.

Kaikki on paljon kasvussaan edellisvuosia jäljessä.

Juhannusruusukin kukki vasta heinäkuun puolivälissä! 

Olin ehtinyt jo surkuttelemaan, että ison vatsan vuoksi mustikat ja vadelmat taitavat jäädä osaltani tänä vuonna poimimatta. Mutta eiväthän ne ole vielä alkuunkaan kypsiä näillä leveyksillä. Joten jahka tässä vatsan asukki on saatettu maailmaan, saattaa hyvinkin olla, että hänen vaununsa löytyvät vielä tänä syksynä monesta metsästä :D

Vaikka päivityksiä ei ole ilmestynytkään tuttuun tapaan on eloa Kalliomäelläkin kyllä vietetty. Nyt tosin neuvolassa olivat sitä mieltä , että taitaisi olla viisasta pysytellä lyhyen ajomatkan päässä  laitokselta, joten tulevat ajat ihmetellään eloa kotoa käsin! 

Ihania kesäpäiviä teille kaikille.

Kivikkopuutarha

Muutama vuosi sitten, kun tontilta kaivettiin kiviä siinti silmissäni ajatus kivikkopuutarhasta. Mielessä sen valmistaminen on ollut, mutta toteutus on jäänyt uupumaan. Nyt sen sain viimein aikaiseksi. No okei, myönnetään että koska mieheni vahtii minua haukan lailla en itse kantanut multasäkkejä, vaan tarvitsin niihin puuhiin apua. Mutta yhteistyön tuloksena kiviröykkiö näyttää nyt tältä. Linkin takaa pääsette kurkistamaan miltä tilanne näytti silloin, kun ajatus vain siinsi mielessäni. Klik!

Juhannusiloa kaikille!

Kalliomäen väki toivottaa kaikille hyvää juhannusta! 

Tänä vuonna juhannus kuluu rauhallisesti pienellä porukalla elosta nauttien. Tuntuu, että tämä vatsan kasvattelu käy välillä ihan työstä, joten tämä juhannus keskitytään juurikin vatsan kasvatteluun :D

Vähän ihmetellään myös luontoa. Juhannusruusu on vasta saanut nuput kasvateltua,  joten kukkia odotellessa. Samoin mansikka on vasta juuri aloittanut kukinnan. Perunat itäneet, samoin hajuherneet. Kovin on luonto normaalivuosien aikataulusta jäljessä täällä, mutta täytyy ajatella, että hiljaa hyvä tulee.

 

Perinteisesti juhannuksen ruokaan on kuulunut itse savustettua kalaa ja perunaa.

Koska tuo juhannusilma ei ole ihan lämpimimmästä päästä ja tulisijat on pakko lämmittää, päädyttiin tänä vuonna pitkään haudutettuun lihapataan leivinuunissa. Ei ihan perinteisintä juhannusruokaa, mutta maistuu varmasti!

Projektina: "Pidä lauma kasassa :)"

Tässä tämä meidän laumamme. Ei vaikuta erityisen karkuun haluavalta porukalta. 

Mutta oi ja voi. Kun pupu tai orava siintää silmissään, kytkeytyy kuulo pois päältä ja kun Kalliomäen ympäristöstä alkaa isot valtion maat ja luonnonpuistohehtaarit niin voi vain arvata kuinka kaksikolle käy, jos ne yhdessä päättävät lähteä "vähän" tutustumaan ympäristöön. 

Tästä syystä siis päädyimme siihen, että tontti aidataan. Ja nyt alkukesän projektina onkin sitten ollut aidan tekeminen. Reilu 200m aitaa ja aitatolppia on ympäristöön ilmestynyt. Ja yllättävän mukavasti se ympäristöön häviää, sillä pihapiiristä ei aitaa juurikaan erota. Portit on vielä olleet tekemättä, joten siitä syystä kaksikko on vielä saanut elellä narunjatkona Kalliomäellä ollessaan. 

Mutta voi sitä riemua, kun vapaana pääsee pitkin tonttia kulkemaan!

 

 

Samat on puuhat herroillamme. Tässä Nuorenherran näyte ja linkin takaa pääsette kurkistamaan Vanhanherran näytettä. Klik!

Kesä keikkuen tulevi

 Viikonloppuna Kalliomäellä alkoi viimein näyttämän siltä, että kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

Kaunista heleää vihreää ja kukkia alkaa olemaan jo kovasti ilona. 

 

Edellisenä viikonloppuna pakkanen vieraili vielä aivan kunnolla vieraanamme, joten kun hätähousuna olin kukkia laittanut kovasti tontille, koska emme todellakaan ole "alavilla mailla" niin johan sieltä useampi kukka otti siipeensä. 

Vaikuttaa siltä, että vaikka tontti ei todellakaan ole ollut hallalle altis niin lähistöltä kaadettu metsä on vaikuttanut huomattavasti tontin tilanteeseen ja nyt halla ja pakkanen vierailee tontilla paljon helpommin. Täytyypäs asia tulevina vuosina muistaa.

Kasvimaalla on jo jotain tapahtunut, vaikka viileästä säästä johtuen ajattelin, että itäminen tapahtuu kovin hitaasti. Näin ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan :)

 

Orvokintaimien kanssa olemme täysin omavaraisia Kalliomäellä. Vuosien aikana siementäneet orvokit ovat levinneet sinne ja tänne ja niitä olen nyt sitten ämpäreihin ja istutuksiin omalta tontilta siirrellyt. 

 

Jotain pieniä projektejakin on alkanut Kalliomäellä jälleen viriämään. Seuraavissa postauksissa taidatte kuulla niistä :)