Marjahulluus

Joka vuonna se iskee jossain vaiheessa. Nimittäin marjahulluus. Sitä ei malta pysyä poissa metsästä. 

Tänä vuonna kesälomalla oli "onneksi" sellainen ongelma, että marjat eivät olleet tavalliseen tapaan kypsyneet vaan niitä sai hieman odotella. Niinpä sitä pakosta tuli puuhailtua jotain muutakin.

Mutta mikä onkaan ihanampaa kuin laittaa itse poimittuja mustikoita, vadelmia tai juhlatapauksessa lakkoja tarjolle? Ne maistuvat aina parhailta, kun tietää työmäärän jota ne ovat vaatineet!

Tänä kesänä päädyin jopa kokeilemaan hillon keittämistä variksenmarjasta. Täytyy sanoa, että hyvältä maistui, kun kaveriksi laittoi raparperia ja ripauksen kanelia. Ja yllättävän mukavaa poimittavaakin tuo oli. Kova marja oli helppo kerätä eikä se mustikan tapaan edes sotke sormia.

Ja kertoipa Google minulle senkin, että kysessä on eniten flavonoideja sisältävä marjamme. Luulenpa, että tämä ei jäänyt ainoaksi käyttökohteeksi, johon tätä marjaa käytän.

Loman lopuksi tarkoituksemme oli vain piipahtaa Kalliomäellä kastelemassa kukat ja sitten kiireen vilkkaa ajaa kotiin pesemään pyykkiä. Mutta kuinka kävikään? Pyykkejä pestään pitkin viikkoa sillä eihän nyt marjahullu voi tällaisia kaunokaisia jättää varisemaan maahan!

Koko Kalliomäen tontti notkui villivattuja ja kerättävähän ne oli.