Niin se on jälleen viikonloppu sunnuntai-illassa. Itselläni viikonloppu kului nopeasti ja tehokkaasti. Perjantaina heti töiden jälkeen hyppäsin junaan kohti etelää ja eilinen kuluikin sitten kokouksessa. On aina mukavaa ja hieman haikeaakin mennä kohti etelää. Pitkään pääkaupunkiseudulla asuneena paljon tärkeitä ihmisiä asuu edelleen siellä ja niin mielellään kuin kaikkia aina tapaisikin niin tällaiset kokousviikonloput eivät anna siihen paljonkaan aikaa. Aikaa riittää aina muutaman ihmisen tapaamiseen ja silloin toki otetaan ilo irti siitä tapaamisesta. Tämä reissu kuljetti minut lähelle vanhoja asuinpaikkoja. Illan pikaisella happihyppelyllä oli mukavaa kävellä tuttuja reittejä ja käydä katsomassa näyttävätkö maisemat samalta. Kyllähän ne näyttivät! Ilta kului rakkaassa seurassa maailmaa parantaen ja hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. Sinisimpukat a´la creme veivät kielen mennessään!
Helsinki muuttui yön aikana lumihuputetuksi ja hyvin kauniiksi. Puut erityisesti monessa paikkaa olivat lumella kuorrutettuja runkoja myöden. Hieman toki jännitti, että kuinkahan mahtaa kotimatka sujua julkisilla liikennevälineillä moisen lumipyryn vuoksi ja siksi täytyi hieman varmistella ja lähteä ajoissa kohti asemaa. Koska liikenne sujui mukavasti jäi minulla hyvin aikaa ihmetellä ja kummastella ympäristöä ajan kanssa. Turistina Helsingissä on tullut oltua ihan liian harvoin. Ehkä olisi paikallaan useamminkin ajan kanssa ihmetellä ympäristöään. Maailmalla ja kotonakin. Mitähän kaikkea uutta sitä ympärillään huomaisikaan, kun kulkisi samalla tavalla silmät ja mieli avoinna ihmettelemässä näkemäänsä? Myös niissä tutuissa paikoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti