lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivän viettoa


Näin kauniissa maisemissa olen saanut viettää pyhäinpäivää jo viitenä vuotena!
Nuoruudessa näissä samoissa maisemissa tuli vietettyä aikaa useamminkin. Vuosia kului. Ihmiset lähtivät opiskelemaan. Ei tavattu. Saatettiin kuulla, että missä päin Suomea tällä hetkellä kuljetaan. Aikaa kului.


Sitten jonkun erinomaisesta ideasta lähti vauhtiin, että olisiko väki kiinnostunut lähtemään viettämään viikonloppua nuoruuden maisemiin perheineen. Ajatuksella kerran vielä.
Nyt näitä kerran vielä tapaamisia on ollut nyt kuusi kertaa, joista viiteen kertaan olen itse ehtinyt mukaan. Uskomatonta, kuinka sujuvasti ja mukavasti perheet lapsineen ja puolisoineen ovat solahtaneet mukaan. Saman ikäisiä, eri-ikäisiä, tuttuja, tuntemattomampia.
Pyhäinpäivänä seuraavan vuoden kalenteriin vilahtaa merkintä samalla viikonlopulle. Ensi vuonna uudelleen?
Ajan kuluminen katoaa. Ollaan ihan samanlaisia, kuin silloin kaksikymmentä vuotta sitten!
Vai ollaanko?



Ps. Tässä hän on. Tällä hetkellä kuusi viikkoa. Välillä täynnä virtaa. Välillä virtaa keräämässä.
Kalliomäen Nuoriherra :)

torstai 29. lokakuuta 2015

Välitilinpäätös


Syksy on aina ollut itselleni aikaa jolloin alkaa monenlaista uutta, mutta jotenkin samalla se on täynnä haikeutta ja jonkinlaista elämän välitilinpäätöksen tekoa. Ehkä kun luonto riisuu itsensä, niin sitä oma mielikin tuntuu jotenkin käyvän hieman erilaisilla reiteillä, kuin muihin vuodenaikoihin.  Käykö teille muille näin?
Huomaan, että syksyisin myös Kalliomäkeen liittyy erityistä haikeutta. Se on aivan yhtä lähellä/kaukana kuin tähänkin saakka, mutta ajatus siitä, että siellä ei vietä aikaansa niin paljon kuin kevään ja kesän aikana on viettänyt, tuo se mukaan haikeuden. Ja myös jonkinlaisen surullisuuden.
Näin syksyn tullen on siis odotettavissa, että Elämää Kalliomäellä-blogissa matkataan enemmän kotona ja maailmalla.


Vanhanherran kuoleman jälkeen meillä molemmilla mieheni kanssa oli sellainen olo, ettei enää koskaan koiraa. Sellaista surun määrä ei enää uudelleen. Viikkojen ja kuukausien kuluessa olo muuttui. No ehkä joskus. Ei nyt heti. Ensi keväänä? Ja ei ainakaan pentua.
Koska onko surun ja menettämisen pelon vuoksi jätettävä kokematta kaikkea sitä hyvää mitä eläin tuo mukanaan?
Rakkautta, riemua, iloa, intoa, pyyteetöntä hyväksyntää...
(Ja juu. Muistan. Pentujen/eläinten mukana kokee välillä myös ei niin positiivisia tunteita!)
Elämää!!
Ja hups. Kuinkas kävikään? Kävin katsomassa yhtä pentua. Kun äiti sattui mainitsemaan pennusta, jolla on "viallinen häntä" ja joka on kovin söpö. No juu. Mennään. Vain katsomaan. Ehdottomasti. Vain käynti ja toteaminen, että pentu ei ole meitä varten...
Ja hups uudestaan.
Ollaan menossa katsomaan pentua uudelleen. Nyt mieheni kanssa...
Miehen, joka on ollut kanssani ehdottomasti sitä mieltä ettei koiraa juuri nyt. Ja ei ainakaan pentua. Ja ehkä nyt ei kuitenkaan tuollaista rotua...
Katsotaan kuinka meidän käy.
Vai mahtaakohan se edes olla kovin vaativa kysymys arvattavaksi?!


lauantai 24. lokakuuta 2015

Syksyn satoa


Tänä syksynä ei sienisato ole päätä huimannut. Sen verran kuitenkin syksyn herkkuja löytyi, että perinteinen suppiskeitto tuli tehtyä. Ja voi että se maistuu aina hyvältä!
Tämän keiton teen aina summittaisella reseptillä, joten tässä se summittaisena myös teille. Mitat siis kaikki tiedolla noin :D


 Suppilovahverokeitto

1l suppilovahveroita
1sipuli
reilu määrä rasvaa kuullotusta varten (voi tai öljy käy molemmat)
2,5rkl vehnäjauhoja
n.vajaa litra nestettä,  joko kasvis- tai lihalientä (1,5-2 kuutiota litraan nestettä)
1-2dl ruoka- tai kuohukermaa

Tee ensimmäisenä valmiiksi kasvis-tai lihaliemi. Kuullota pilkotut sipulit kattilassa ja lisää tämän jälkeen pilkotut sienet. Kun nesteet on sienistä osin irronneet lisää jauhot ja sekoita hyvin. Tämän jälkeen lisää nestettä erissä koko ajan hyvin sekoittaen. Kun mielestäsi keitto on sopivaa koostumukseltaan anna sen kiehua miedolla lämmöllä n.10min. Tämän jälkeen lisää kerma ja kuumenna vielä lämpimäksi. Sen jälkeen keitto on valmis nautittavaksi! Itse en yleensä enää lisää mausteita, mutta tietenkin maun mukaan voi niin tehdä.



maanantai 19. lokakuuta 2015

Paljuelämää


Kalliomäellä meinattiin muuttua kaloiksi! Niin antaumuksella paljussa nautittiin elosta.
Olen ollut jotenkin skeptinen koko paljun suhteen, mutta en ole enää. Voiko kauniimpaa ja mukavampaa olla, kuin tähtitaivaan alla istua lämpimässä vedessä ja ihmetellä elämää?!
Näimme jopa tähdenlentoja!
Ehkäpä joudumme jopa harkitsemaan oman paljun hankkimista. Tosin edelleen sen puhdistaminen ja huoltaminen minua hieman mietityttää. En nimittäin huomannut tähdenlennon aikaan toivoa huoltovapaata paljua! :D



torstai 15. lokakuuta 2015

Näinkin rentoutuu!


Mitä enemmän tiskiä, sen parempi!
Tosin tämä ei toimi arjessa. Mutta Kalliomäellä toimii ja nautin siitä, kun saan tiskata. Jostain syystä, vaikka tiskiä olisi kuinka paljon en ollenkaan ärsyynny. Käärin vain hihani ja alan hommiin!

Voisi kuvitella asian olevan päinvastoin. Kantovesi, veden lämmitys kattilassa, pieni tiskikaappi jne. Mutta ei. Ei ärsytä yhtään!

Ja juu. Kalliomäellä ei ole käytössä kertakäyttöastioita. :D



lauantai 10. lokakuuta 2015

Jos luontoon haluat mennä nyt...




Näät kauniin syysmaiseman. 
Ja jos hyvin sattuu niin matkaan saattaa tarttua marjoja ja sieniä.
Kalliomäellä on myös varsin syksyistä. Mutta kuten olen todennut niin minä se en ole ollenkaan
pahoillani. Nautin vain kirpeästä syyssäästä!


lauantai 3. lokakuuta 2015

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

 
Mutta Tenavien Ressun kertomuksen tapaan ei kuitenkaan kuulunut minkäänlaista laukausta :D
Ihmeteltiin vain, kuinka kovaa sitä voikaan tuulla!

Itse olen aina jostain syystä pitänyt ukkosista ja myös tällainen tuulinen sää tuntui jotenkin kauniilta. Ehkä mieli olisi erilainen, jos joskus olisi tapahtunut jotain ikävää ääri-ilmojen aikaan. Mutta nyt vain nautin ja fiilistelin kuinka kauniilta luonto tällaisella hetkellä voikaan näyttää.



Ja sitten koitti kaunis aamu!