Oi Rauli, et meitä lannista!

Rauli-myrskyn mukanaan tuoma kahdentoista tunnin sähkökatko ei onneksi ollut Kalliomäellä ongelma. Täällä on leivinuuni ja keittolevy, joten lihapata ja muusi saatiin pöytään kyllä alkuruoaksi tarjottujen rapujen jälkeen. Hieman jännitystä toi pakasteiden säilyminen. Onneksi nekään eivät ottaneet nokkiinsa suuremmin.

Kynttilät valaisivat, ruoka oli hyvää, seura mainiota ja elämä leppoisaa.
Venetsialalaiset tai mökkikauden päättäjäiset, kuten lapsuudessani tätä viikonloppua kutsuttiin saatiin vietettyä.

Raketteja unohtamatta!

Keväästä syksyyn - Mihin se aika oikein meni jo?

Nyt ne näyttävät tältä!

Ja aivan vain hetki sitten näkymä oli tuollainen hento vaaleanpunainen.

MIHIN TÄMÄ AIKA OIKEIN KATOAA?!!

Sinällään en ole syksyn tulosta pahoillani. Se vain minulle sopii.

Mutta tämä aika. Katoavaista, sanon minä!

S-kirjain viikonloppu - no ehkä jotain muutakin!

Sitikka Sini. Suppikset. Syksy. Sade.

Syysretki. Superseura. Sipulit.

 

Paljonhan niitä tämän yhden kirjaimen juttuja tähän viikonloppuun mahtuikin.

Paljon toki muutakin. 

Puuhailuja, rakkaita, ystäviä ja tuttavia, koiria, hyvää ruokaa ja juomaa.

Elämää suurella sydämellä <3

Ja juu. Oikeasti näitä kavereita löytyy jo.

Mars metsään siis!

Luiskahdus arkeen

Arjen alkaminen loman jälkeen. Ja vesisade. Jatkuva vesisade.

Ei maailman houkuttelevin kombinaatio!

Mutta...

Kuinka helposti se luiskahdus niihin arjen rytmeihin oikein tapahtuukaan?!

Ihan vallan hämmästyttää.

Herätys hieman ennen kelloa viiden jälkeen. Koiran kanssa ulos. Puunaukset ja puleeraukset.

Aamupuuro. Töihin. 

Kotiin. Koiran kanssa ulos. Ruoan laittamista. Suihku. No mihin se ilta oikein humahti?

Nukkumaan.

Ja seuraavana aamuna kaikki uudelleen. Aivan samassa järjestyksessä!

Elämääni murmelina!

Oikeasti arkeen on mahtunut myös pieniä piipahduksia metsässä.

Ruoan laittamista Kalliomäen antimista.

Ihan mukavia hetkiä ja puuhia.

Oma on viehätyksensä tässä arjessakin! <3

Haikeutta ilmassa

 Käykö teille muille niin, että loman loppuminen saa aikaan haikeutta?

Syksy on minulle kovin mieluinen vuodenaika, mutta siitä huolimatta tässä hetkessä on myös haikeutta. Haikeutta kesän loppumisesta ja siitä, että päivät Kalliomäellä kutistuvat tuokioihin. Arki alkaa.

Lopulta arjen alkaessa haikeus unohtuu ja tuokiot tuntuvat pitkiltä Kalliomäelle päästyämme. 

Syksyn läheisyys konkretisoituu, kun yöt viilenevät niin, että lämmittäminen on aloitettava. Puita kantaessa, tulen palaessa tuokiot tuntuvat jatkuvan. 

Mieli pysähtyy ja sydän on pakahtua tunteesta, jossa se on juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tiedättekö sen tunteen?

 Nämä ovat hetkiä, jolloin pitäisi jälleen muistaa pysähtyä. 

Antaa ajan kulua ja vain kellua hetkessä.

Hidasta elämää -sivuston ajatus sanoitti asian seuraavasti:

"Opettele nauttimaan tästä hetkestä.

-Tämä hetki on sinun elämäsi."

Niin lomalla!

Että blogi on ihan hunningolla!

Mutta eikö se oo parasta lomaa, kun puuhailee kaikenlaista. Saa jotain valmista, mutta paljon jää tekemättä. Vaihtaa puuhaa, jos siltä tuntuu?

Nyt kuuntelen tuulta ja laitan muutaman kuvan teillekin loman varrelta.

Jotta ei sitä nyt täysin hunningolla olla :D Ehkä.

Hei, hei heinäkuu!

Pidit sisälläsi monenlaista mukavaa!

Kalliomäen hetkiä ja kukkien ihastelua . 

 

Retkeilyä kotikaupungissa!

 

Projekteja.

 

Rättäriajelua.

 

 Roskislöytöjä!

Kirpparilöytöjä. (10€!!!!!)

 

Vattuhulluutta ja rapuja.

ELÄMÄÄ!!!