tiistai 31. maaliskuuta 2015

Hankintoja kirpputorilta


 Kalliomäen reissulla tulin miettineeksi, että miksi ihmeessä kaikkien vesikanistereiden pitää olla niin mahdottoman ruman näköisiä. Tästä sitten poiki ajatus siitä, että olisiko asia ratkaistavissa jollain kauniimmalla tavalla. Ja olihan se. Tosin en vielä tiedä, kuinka tämä ratkaisu tulee toimimaan käytännössä. 


Lähikaupungin yhdeltä kirpputorilta löytyi myynnistä "vaarinkaljapulloja" korilla. Pullot olivat siistejä, joten vähällä työllä ne sai siisteiksi sisältä. Hintakaan ei mielestäni ollut todellakaan kallis, joten jos ratkaisu ei toimi tässä tarkoituksessa niin varmasti jotain muutakin käyttöä näille löytyy!


Vedentutkimuksen lopullisen raportin mukaan kaivovesi on muuten täysin juomakelpoista!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Todellisen elämän matkalla

Kun oikein kovasti odottaa jotain, niin miten ihmeessä siinä tahtoo aina käydä niin, että ainakin alkuun odotukset aiheuttavat sen, että kaikki tuntuu menevän pieleen?
Itse olin todella kovasti odottanut talvilomaa ja lomanviettoa Kalliomäellä. Tällä viikolla sitten olikin vuorossa ihana, rauhallinen ja leppoisa lomanvietto, kuten olin mielikuvissani haaveillut.
Lämmin ja leppoisa aamu kahvikupposen kera ja mukavaa yhdessäoloa puolison kanssa. Niistä on hyvä loma ja erityisesti loma-aamu tehty. Haluatteko kuulla kuinka todellisuus kulki?

Olimme viikonlopun vietossa rakkaiden ystäviemme luona ja perjantaina Kalliomäen ohi ajaessa kävimme laittamassa lämmöt päälle, että sitten sunnuntai-iltana olisi mukavan lämmintä saapua mökille. Jo sunnuntaina päivällä kuulin, että sähkönsäästäjä-mieheni oli salaa minulta käynyt hieman pienentämässä pattereita heti, kun silmäni käänsin... Tässä kohtaa ajattelin, että no eihän se nyt mitään ja turha tässä nyt on hermostua. Varsinkaan, kun asialle ei mitään enää tuossa kohtaa mahtanut. Täytyi siis vain luottaa siihen, että Kalliomäellä olisi tarpeeksi lämmin. Se olikin jo tiedossa, että lunta Kalliomäellä vielä riittää, joten tavaroita saisi kantaa hieman pidemmältä sisälle. 

Kun sitten sunnuntai-iltana hämärässä saavuimme paikalle tavaroita kantaen oli mieli kovasti iloinen. Sisällä oli viileää, mutta eipäs muuta kuin tulipesiin tulia laittamaan. Mahdollinen kylmä-kostea lukko sai kyytiä, kun puhalsin hiustenkuivaajalla tulisijaan lämpöä. Ja hienosti veto alkoi samantien oikeaan suuntaan. Sitten ei kuin vettä hakemaan, jotta pesuvedet saa läpiämään. Hyvin nopeasti totesin, että hiustenkuivaajalle olisi käyttöä vesipumpunkin luona, mutta pimeässä pakkasessa totesin, että saa jäädä aamulle pumpun sulattaminen. Tässä kohtaa hieman hermoja kiristi, mutta mitään suurempaa lomanaloitus riitaa ei saatu aikaiseksi ja oman mielenkin sain nopeasti tasoittumaan.
Yö sujui hyvin kerrospukeutuneena ja hyvinhän se uni maittoi.

Sitten se kovasti odotettu aamuhetki espressokupposen äärellä lämpimässä tuvassa tulien palaessa. Ensin päätin, että vettähän on saatava, joten lisäsin vielä lisää vaatteita päälle ja lähdin pumpun sulatuspuuhiiin ulos. Tämä tuotti tulosta ja vesitalous oli jälleen kunnossa. Kahvinkeittoon siis!
Voitteko kuvitella. O-LIN AI-VAN VAR-MA, että Kalliomäellä oli avaamaton kahvipaketti minua odottamassa. No ei ollut...
 


No kyllä siitäkin sitten onneksi selvittiin. Kauppareissu ei ollut suunnitelmissa heti alkuun, mutta jotta loma saattoi kunnolla alkaa täytyihän sitä nyt kahvia käydä hakemassa. Kotona on tottunut siihen, että unohtunut kahvipaketti hoituu lähikaupasta viidessä minuutissa, mutta Kalliomäeltä se tietää reilun kolmenkymmen kilometrin ja lähes tunnin reissua.

Hiiret eivät olleet juhlineet, mutta mukavaa oli silti hoitaa  kunnollinen kevätsiivous loman aluksi!



 Kahvikupponen kruunasi sitten muiden päivien aamuhetken ajallaan. Ja jotenkin sitä tällä kertaa osasi arvostaa tavallista enemmän!


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Mieli matkalla 2



Tiedättekö mitä kaipaan? Ihania rauhallisia aamuhetkiä Kalliomäellä. Tämä viikko on kulunut sellaisella tohinalla ja vauhdilla, että tuntuu siltä, ettei ole ollenkaan ehtinyt pysähtymään ja hengittämään syvään. Tällaisten viikkojen aikana väistämättä hiipii mieleen muistikuva ihanasta rauhasta, joka Kalliomäen aamuihin tuntuu kuuluvan täydellisesti. Kaikki muut nukkuu vielä. Tulipesiin tulen virittämisen jälkeen ihana rätinä täyttää hiljaisuuden ja espressopannun pulputus tuoksuineen täyttää ilman. Myös maidon lämmittäminen vanhoissaa emalikattiloissa aikaansaa toisenlaisen  äänimaailman, kuin teräskattilat kotona.

  

Keskikesällä leivinuunia ei lämmitetä, mutta tähän aikaan se kuuluu ehdottomasti asiaan. Ihana lämpö täyttää keittiön ja villasukat jalassa kahvia juoden kuluu mukava aamunhetki. 
Pientä kevätväsymystä tuntuu olevan ilmassa, joten onneksi pian mielen matkat muuttuvat konkreettisiksi reissuiksi Kalliomäelle!



maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mieli matkalla


 Viikonloppu hurahti vauhdikkaasti hyvässä seurassa. Seuran myötä pohdittavaksi tulivat myös matkasuunnitelmat! Teimme viime syksynä mukavan matkan Ranskaan ja onnistuneen matkan jälkeen tietenkin pohdimme, että mihin sitä seuraavaksi matkaisimme. Suunnitelmat jäivät vielä pohdinnan asteelle, joten hyviä ideoita pidennetylle viikonloppulomalle otetaan vastaan!

Näin aikuisiällä ystävien luona/kanssa yökyläily on juhlaa. Kodin Kuvalehdessä oli tovi sitten juttu otsikolla "Ystävät, yökyläilkää". Tätä ohjetta olemme noudattaneet.

 "Pahimmillaan kyläily on suoritus. Kutsut vieraita ja puunaat kotisi. Muistelet, mitä kokkasit viimeksi, jotta et vain tekisi taas samaa. Etsit turhaan kaapista unelmiesi mekkoa, jossa näyttäisi ihmiseltä, joka haluaisit olla. Vierailun jälkeen mietit: Meniks tää hyvin? Yökyläily alkaa siitä, mihin suorituskyläily loppuu. Se alkaa, kun vaihdat edustusmekkosi pyjamaan ja ripsivärisi alkavat varista. Lojutte vierekkäisillä patjoilla, ystäväsi ja sinä. Kumpikin on hetken ihan pieni, ei kenenkään äiti eikä vaimo. Sitten puhutaan niin, että kaikki on sanottu ja järjestyksessä." (Anna Sillanpää, Kodin Kuvalehti)

Ihanaa omistaa useita ystäviä, joiden kanssa yllä mainittu toteutuu. Toivottavasti teillä muillakin on näin! Seuraavia yökyläilyjä odottaessa :)





keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Rauhaiseloa



 Tämä viikko alkoi varsin rauhallisissa merkeissä. Viikonloppuna satutin selkäni pesukoneen kantohommissa (klassikko!) ja maanantai alkoi sillä, että sain varsin vakavasti miettiä, miten nousen sängystä. Varsin mielenkiintoista. Joutuu miettimään uudelleen monenlaisia normaalin elon asioita. Kuinka puen sukat? Entä miten lahje sujahtaa jalkaan? Onneksi selän teippaus, lepo ja särkylääkkeet näyttävät auttaneen ja parempaa kohti on kuljettu.

Nyt on siis ollut aikaa lojua sohvalla, kun istuminen ei ole onnistunut selkäkivun vuoksi. Käykö teille muille niin, että tilaatte lehtiä ja kun ne tulevat kotiin, ehkä pikaisesti selaatte ne läpi ja sitten toteatte, että luen sitten paremmalla ajalla lehden paremmin? Ja sitten sitä parempaa hetkeä ei tunnu tulevankaan? Mieheni mielestä tähän on yksi hyvä keino. Jättää tilaamatta ainakin puolet lehdistä!
Itselleni tälläisia lukemista odottavia pinoja tuntuu kasautuneen useita. Ainakin yksi yöpöydälle ja yksi olohuoneeseen. Nyt niitä olen sitten lukenut antaumuksella. Ja kaikenlaista uutta suunnitelmaa sekä kotiin että Kalliomäelle on virinnyt...



Muistatteko suunnitelmani tehdä "sängynpääty" isoäidinneliöpeitosta? Peitto valmistui ja tuli todettua, että ei se mitenkään sovi makuuhuoneeseemme. Se on aivan liian värikäs. Yllätys yllätys! 
Nyt peitto on seikkaillut yläkerran ja alakerran välillä ja näyttää nyt ainakin väliaikaisesti löytäneen paikkansa keinutuolista. Katsotaan mihin se vielä päätynee. Hyvin se on ainakin lämmittänyt sohvalla löhöilevää.


Pötkötellessä on ihan eri tavalla aikaa ihmetellä myös kukkia ja niiden kauneutta. Olen lähes koko ikäni pitänyt neilikoita "mummokukkina". Nyt kuitenkin satunnaisesti tulen ostaneeksi neilikkakimpun kotiin ja niin tein viikonloppuna. Jotenkaan ne eivät enää yhtään tunnu "mummokukilta". Päinvastoin.
Ne tuntuvat sopivan varsin mukavasti kotiimme. Kauniitakin ne ovat. Niin se vain mieli muuttuu.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Naistenpäivän turinoita


 Siellä ne odottavat. Kevään puuhat. Ja ihana vaalea viherrys.
Lavakaulukset olivat hyvin lumikuorrutetut Kalliomäellä ja jotenkin tuntui siltä, että pitkä aika on siihen, kun laatikot täyttyvät elämällä. Mutta ei se nyt kuitenkaan niin kaukana ole, eihän?

Kotona pihan lumet ovat sulaneet tehokkaasti pois ja mitä lumen alta löytyykään. Emmentaljuustoa. Ensimmäistä kertaa pihaamme ovat löytäneet myyrät. Saa nähdä minkälaisia yllätyksiä kevät tuokaan tullessaan. Toivottavasti hedelmäpuiden juuret ovat säästyneet tuholta.


 Viime alkukesästä näkymä oli tällainen. Aika erilainen kuin tällä hetkellä.
Viime syksynä myös Kalliomäelle istutettiin hedelmäpuita yhden vanhan omenapuun kaveriksi. 
Mahdammekohan jo ensimmäisenä kesänä saada hedelmiä puista?


Nämä kukat on Teille rakkaat Naiset elämässäni! 
Kiitos, että olette olemassa.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Pysähtynyt aika


 Kalliomäellä on aina hieman sellainen olo kuin aika kulkisi eri tavalla kuin kotona. Jotenkin hitaammin ja seesteisemmin. Viikonlopun piipahduksella tunnelma oli taas erilainen kuin kesällä. Jotenkin odottava ja pysähtynyt yhtäaikaa.



 Pöly oli tasaisesti leijaillut kaikille pinnoille. Kuin odottamaan sitä, että joku tulisi ja pyyhkäisisi pinnan puhtaaksi.


 Kellokin tuntui odottavan, että joku vetäisi sen ja tasainen tikitys täyttäisi huoneen.
Kuinka kotoisalta sen ääni tuntuukaan.


Tunnelmaa varmasti korosti vielä lakanoin peitellyt sohvat ja patjat. Onneksi kevät ja Kalliomäen päivät ja yöt eivät ole enää kaukana!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Veden hakumatkalla


Piipahdimme viikonloppuna Kalliomäellä. Kaunis aurinko paistoi aina välillä ja kuuma tee termospullosta suklaan kera maistui mainiosti. Tällä reissulla tuli tarkistettua, että kaikki on mökillä kunnossa, mutta lisäksi kävimme hakemassa vesinäytteen kaivosta. Naapurimme on ystävällisesti luvannut opintojensa osana tutkia, että vesi kaivossamme on edelleen juomakelpoista. Se on edellisen kerran tutkittu lähes kaksikymmentä vuotta sitten, joten oli jo aika varmistaa tilanne uudelleen. Olemme tähän saakka kantaneet juomaveden mukana siitä huolimatta, että vesi kaivossa on ollut kirkasta ja hajutonta. Ehkäpä juomaveden kantaminen saa nyt loppua?!



Lumen määrä yllätti meidät täysin. Kotona lunta ei ole enää juurikaan, mutta Kalliomäellä sitä riitti. Olin kyllä varautunut kumisaappailla, mutta niin vain sai mieheni kulkea edellä. Saappaanvarret riittivät hänellä paremmin. Vanhaherra hupsahteli lumeen ja välillä hanki kantoi. Kotimatkalla ei takapenkiltä pahemmin liikettä kuulunut, sen verran lumessa rämpiminen oli voimia vienyt!


 

 

Vanhaherra on aina siellä missä mekin. Myös vesinäytteen otossa hän oli hyvin aktiivisena toimijana mukana. Kas, kun olisi niin mukava saada juoda suoraan letkusta. Nyt siis jäädään odottamaan miltä vesi vaikuttaa muutenkin kuin näön ja hajun perusteella!