Toiset ovat syksyihmisiä. Toiset eivät. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin minä kuulun näihin syksyihmisiin. Jostain syystä syksy on aikaa, jolloin minusta tuntuu, että vuodenkierto lähtee kulkemaan tästä ajankohdasta eteenpäin.
Syksy on näkynyt meillä taas eri tavalla, kun olemme jälleen arkenakin omakotitalossa. Keväällä minulla oli suuret suunnitelmat laittaa kuntoon kasvilavat, mutta tämä elo pikkuisen kanssa on melko puuhakasta ja niinpä ne jäi laittamatta. Muutaman tomaatin taimen kuitenkin terassille hankin. Suurin osa sadosta kuitenkin jäi kypsymättä ja nyt ne ovat kypsymässä sisällä. Melko mukavasti ne ovat kypsyneetkin. Myös lämmityspuuhiin tässä jo viileinä päivinä ehdittiin. Aamupalalla Pikkuherran kanssa on varsin mukavaa istuskella takan pitäessä ääntä vieressä. Yllätykseksemme Pikkuherra on myös jättänyt takan eteen asennetun lapsiportin rauhaan ja tätä kautta myös takka on saanut olla rauhassa. Vaikka toisin pelkäsimme!
Uuden kodin yksi parhaista puolista on se, että näkymät ikkunasta ovat ihan huikeat. Kuvat eivät tee oikeutta sille kauneudelle, jota päivittäin saamme ihailla. Erityisesti tähän aikaan vuodesta peltojen ollessa mustina on näkymä erityinen aina auringolaskun aikaan, jolloin taivas saa upeita värejä.
Puuhakolmikkomme kyttäyshommissa. Ja kytättävää on nyt riittänyt. Pihalla on nimittäin tapahtunut monenlaista jo useamman viikon.
Uuden kodin pihalta meille selvisi, että sadevesijärjestelmä samoin kuin salaojat eivät toimi kunnolla. Näin ollen piha on ollut kaivuun alla. Mikä ilo onkaan omistaa upea naapuri, joka koneineen ilmestyi pihaamme apuun! Joten asia hoitui kuntoon. Kiitos vain tätäkin kautta, jos teksti sattuu osumaan silmiisi :) Ja voitte arvata, että kaikista mahdollisista koneista kiinnostuneelle Pikkuherralle on ollut ihan mahtavaa, kun "Prym prym" on myllännyt pihaa. Itse en ihan niin innostunut ole ollut, kun nyt aidan ympärilleen saanut piha on mullalla paikoin. Tassupyykkiä siis tiedossa.
