Tuttu paikka uudesta perspektiivistä

Tampere on varsin tuttu kaupunki ja siellä tulee vierailtua säännöllisesti.

Käynnit vain tuntuvat aina kulkevan samoilla radoilla ja huomaa aina

käyvänsä samoissa tutuissa paikoissa vierailuillaan. Niin kuin kai pääsääntöisesti muutenkin elämässä!

Muutama viikko sitten kävikin niin, että puolivahingossa päädyin katselemaan ystäväni kanssa kaupunkia vähän eri nurkalta. Hotellit olivat kovin täynnä ja päädyimme vanhaan perinteiseen Tammeriin. Ja voih, kun olikin piristävä kokemus.

Hauskasti vanhahtavaan tyyliin sisustettu ja jotenkin vanhaa henkeä sisällään pitävä hotelli.

Tänne uudelleenkin!



Jotenkin sitä tämän hassun pienen muutoksen aiheuttamana alkoi kaiken kaikkisesti  kurkistelemaan kaupunkia ihan uudella tavalla. Kuinka hassun pieni muutos ja kuitenkin suuri omalla tavallaan.

Tuli käytyä syömässä ja kahvilla ihan itselle uusissa paikoissa ja nähtyä kaikenlaista uutta!

Lopulta kuitenkin matka jatkui tuttuja reittejä kohti teatteria!

Että ei sitä ny ihan maharottomaksi sentään :D

Jotaki tuttuaki pitää olla.

Joko olisi aika?

Tämän vuodenajan jokavuosittainen kysymys tässä vaiheessa on se, 

että olisiko jo aika? Laittaa hieman lisää valoa tähän maailmaan?

Lapsuudenkodissani oli perinne, että yleensä vasta itsenäisyyspäivän aikaan

jouluvalot kaivettiin esiin. 

Itse taidan olla nyt sitä mieltä, että oikea aika on juuri nyt!!

Valoa!

Vauhtia elämään!

Kotona ja Kalliomäellä on tiedossa vauhtia tuleviksi vuosiksi.

Nuoriherra muutti taloon!

Välillä nukutaan ja välillä touhutaan, myös yöllä.

Aamuherätys oli aamuviideltä, joka nyt oli mielestäni ihan kohtuullista. 

Ottaen huomioon, että on ihan pieni ja uudessa paikassa.

Ja kun väki on saatu ylös niin sitten voikin jo taas itse nukkua!

Uni tosin maistuisi yön jälkeen myös perheen muille jäsenille...

Väreinä musta ja harmaa #prayforparis

Viime perjantain tapahtumat ovat kovasti pyörineet mielessä.

Maailmassa on paljon pahaa, mutta jotenkin tällaisenaan se tulee kovin lähelle.

Kun tapahtuu monille tutuissa maisemissa niin mieleen tulee kysymys, että  

olisiko siellä voinut olla joku oma läheinen tai jopa minä itse? Jonkun läheinen joka tapauksessa.

Itse olin viikonloppuna tapaamassa ystävääni ja kävimme teatterissa katsomassa melkoisen iloittelun.

Mieleen nousi kysymys, että onko tämä oikein. Kuuluuko tai saanko ylipäänsä nauraa, kun maailma on tällainen?

Sitten totesin, että kyllä saan. Tämä on maailma jossa elämme.

Pelolle ja pahalle ei saa antaa valtaa.

Jaakko Hämeen-Anttila kirjoitti ainakin itseäni kovasti ajattelemaan laittaneen kirjoituksen Aamulehdessä:

"Pariisin iskut ovat yritys polarisoida tilannetta. Mitä vahvempia reaktioita Euroopan tai Lähi-idän muslimiväestöä vastaan ne aiheuttavat, sen parempi, Isisin kannalta. Terroristien tarkoituksena on käyttää viattomia ranskalaisia uhreja siihen, että ranskalaisten ja muiden eurooppalaisten viha kohdistuisi yhtälailla viattomia muslimisiirtolaisia tai Lähi-idän asukkaita vastaan ja eräänlainen koston kierre saataisiin aikaan."

Koston kierre

Itse ajattelen, että vain hyvällä voi saavuttaa hyvää. Ja pahalla pahaa vastaan taistelemalla saavutetaanko hyvää vaiko paljon lisää viattomia uhreja?

Näissä ajatuksissa ja tunnelmissa ajelin kotia kohti Kalliomäen kautta.

Harmaassa ja mustassakin säässä itseäni lohdutti kovasti sateenkaari, joka ilmestyi taivaalle.

Kuin lohduttavana valona sateisessa harmaudessa.

Koska en niin ripeä ollut, että olisin siitä saanut napattua kuvan niin tässä Kalliomäen

syksyisessä kuvassa on jotain samaa. Valoa pimeyden keskellä.

Tavaroiden taikamaailma

Meillä on koitettu kotona saada tavarakaaosta hallintaa ennen

Nuorenherran saapumista.

Mistähän kummasta se johtuu, että YUP:n kappale Tavaroiden taikamaailma

on kumman paljon pyörinyt mielessä? :D

"Tuotetta, jota et ainakin kerran elämässäsi tarvitse,
ei ole - ainakaan ei meilläpäin
siis ota kärry ja laula näin:

Tavaroiden taikamaailma
seikkailuun kutsuu sinua!
Jos johdatus tänne toi
et enää koskaan tahdo pois.

(niin ei tehdä voi...)"

Samasta syystä johtunee, että kaikenlaisia säilytysratkaisuja on tarvinnut keksiä niin kotiin kuin Kalliomäellekin. Olen kyllä täydellisesti tippunut sen säännön vauhdista, jossa jotain hankkiessaan jostain luopuu. Ja jos minä olisin valmis luopumaan ja laittamaan jotain kiertoon niin mieheni ei sitten varmasti. Kas, kun jos sitä nyt kuitenkin vielä sattuisi joskus tarvitsemaan...

YUP Tavaroiden taikamaailma

Kotona ja mielessä maailmalla

 Totesin, että koska elämä nyt tosiaan syksyllä enemmän siirtyy kotiin niin onhan se syytä esitellä Hänetkin :) Tässä Hän on. Kotimme.

Kalliomäen tapaan vanha ja omanlaisensa. 

Pientä laittoa siellä... Ja täällä... Ja kun edellinen nurkka on saatu jotakuinkin hallintaan niin seuraavaksi alkaa joku paikka kohta kaipailemaan huolenpitoa.

Sellaista se on, kun elämän talot ovat vanhoja!

Mutta puuhien lisäksi saa talon, jolla on oma henki ja tunnelma. Samanlaista ei löydä uusista taloista.

Siitä olen ollut pahoillani, että kahden talon puuhien takia kodin puutarha on jäänyt jokseenkin huonolle hoidolle. 

Mutta kuten aikaisemmin totesinkin klik! niin hieman väistämätöntähän se on, että ihan kaikkeen ei aika riitä. 

Kun päätin kodin esitellä niin totesinpas, että ihan uutta kuvaa en löytänyt, koska tuossa kesäkuvassa on vielä vanha katto. Kattopuuhia on siis riittänyt niin kotona kuin Kalliomäelläkin! klik! 

Ja kun näin syksyllä tuo pimeä saapuu niin kovin aikaisin niin uuttakaan kuvaa en nyt tähän hätään teille saanut otettua!

 

 Syksyämme rytmittää usein myös matkasuunnitelmat!

Niin tänäkin vuonna. Kuinka mukavaa onkaan palata matkakuviin ja muistella lämpimiä iltoja ja auringonpaistetta ja haaveilla mihin sitä seuraavaksi matkustaisikaan.