Viikonlopun vietto rauhallisesti kotipuuhia puuhaillen on paikallaan ajoittain. Tänä viikonloppuna kuitenkin oli mukavaa tehdä pitkään suunniteltu retki mukavien ihmisten kanssa Tampereelle.
Kuvat ovat edelliseltä viikonlopulta. Ne tuntuivat osuvan hyvin yhteen retkellä mieleen tulleiden tavaroita ja niiden tarpeellisuutta koskevien ajatusten kanssa. Hevosenkenkä on ollut varmasti varsin tarpeellinen aikanaan!
Lähdimme matkaan hyvissä ajoin huomioiden sen, että päivän ainut aikataulutettu ohjelma alkaa klo 19.00. Muuten päätimme, että ei se päämäärä vaan itse matka. Jos tuntuu siltä, että huvittaa pysähtyä niin pysähdymme! Pysähdysten seurauksena tuli tehtyä mukavia ja tarpeellisia löytöjä Kalliomäelle kirpputorilta ja todettua, että tavaraahan tässä maailmassa riittää. Tämän ajatuksen kanssa lopulta kurvasimme myöskin Ikean pihaan.
On jokseenkin uskomatonta, miten tuolla (toki monessa muussakin paikassa) huomaa kuinka paljon kaikenlaisia tarpeita sitä itseasiassa onkaan. Vai onko? Kun käsi hamuaa jotain erityisen tarpeellista, on ihan paikallaan pysähtyä miettimään, että onko totta, että ilman juuri tuota asiaa en voisi elää? Tai jos minä todella tuon asian tarvitsen, voisiko se tulla vastaan kirpputorilta? Todella monen tavaran kohdalla hetken mietittyään sitä totesi, että totta, oikeasti en todellakaan tuota tavaraa tarvitse. Tunnustettava toki on, että kyllähän sitä siitä huolimatta matkaan tarttui kaikenlaista. Mutta oikeasti (lähes kaikki) tarpeellista. Ajattelen, että eikö olen ihan paikallaan, että jos peittojen sisukset alkavat olemaan enemmän lattialla kuin peittojen sisällä niin silloin on ihan paikallaan hankkia uudet peitot?
Matkakumppanieni kanssa totesimme, että aina voi harkita ostaako sen kymmenen euroa maksavan hyllyn tai pienen pöydän kirpputorilta vaiko Ikeasta. Vanerinen pöytä tuskin saavuttaa ehjänä niin montaa vuotta kuin kunnon puuta oleva hylly tai pöytä, joita halpaan hintaan myydään kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla. Meiltäkin toki löytyy kotoa ja Kalliomäeltä monen monta tavaraa ja tuotetta Ikeasta ja hyvin ne puoltavat paikkaansa. Oikea tuote oikeassa paikassa on aina paikallaan. Tarpeeton tavara missä tahansa paikassa, mistä tahansa hankittuna löytyy lopulta kaatopaikalta tai paremmassa tapauksessa juuri sen kirpputorin pöydältä, josta joku toinen voi juuri sen tarvita.
Tuo vuosiluku löytyy vaarini lapsuudenkodin ulkorakennuksen seinästä. Kunnioitettava ikä! Kuinkahan moni tämän päivän rakennus saavuttaa moisen iän?
Se aikataulutettu ohjelma oli teatterissa käynti. Ja itseasiassa myöskin retken aikaansaanut asia. Kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa Ilmari Saarelaisen monologin Parasta Ennen. Suositusikänä esitykselle oli "Suosittelemme jo elämää nähneille" ja totesin, että kaiketi sitä neljääkymmentä lähestyessä alkaa sitten jo tuohon kategoriaan kuulua. Nimittäin hyvin nauratti!
