lauantai 30. heinäkuuta 2016

Uusi kurkistus keittiöön


Huomioiden, että keittiö Kalliomäellä on täysin läpikulkutila on se ollut yllättävän toimiva.

Olemme säilyttäneet keittiönkaapit, vaikka ne eivät ihan kaikista toimivimmat olekaan.
Kauneus kulkee tässä kohtaa toimivuuden edellä!

Koska säilytystilaa ei kaapeissa ole turhan paljon niin Kalliomäellä säilytystilaksi on valjastettu kaikki siihen kykenevä tila :)

Siispä kattilat ovat päätyneet nauloissa seinälle.
Vanhan lieden metallikoukut palvelevat hyvin kahvipannujen kotina.
Jopa hedelmät ovat hypänneet katosta roikkuvaan telineeseen.
Eivätpä vie turhaa tilaa pöydältä!












perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kurkistus makuuhuoneeseen


Tänne ette ole aiemmin vielä päässeet kurkistamaankaan.
Makuuhuone on Kalliomäellä pieni, mutta ajaa hyvin asiansa.

Tämä on tiloista ainoa, jossa on jäljellä pinkopahvi ja vanha tapetti.
Makuuhuone on myös tila, joka on hyvin sellaisessa kalustuksessa kuin se oli paikkaa ostaessamme.
Sänky on toki oma, mutta muuten kaapit ja lipasto ovat olleet paikallaan jo varmasti pitkään.

Kalliomäen vuosien ajan on ollut ajatus siitä, että lastulevykaappi saisi väistyä kunnollisen kaapin tieltä. Mutta sitkeästi se paikallaan on pysynyt!
Tarttis varmaan itse tehdä asian eteen jotain? :D















keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Kurkistus keittiöön



Kun nyt kerran lähdettiin kierrokselle Kalliomäelle niin jatketaanpas sitten eteenpäin.
Mökin sydän.
Keittiö!

Täälläkin olette päässeet käymään jo aiemmin.



Myös keittiön osalta kaikki huonekalut ovat löytäneet meille.
Patakaappi löytyi Kalliomäeltä. Maalattia ei onneksi ollut tehnyt suurempia tuhojaan paikassa, jossa patakaappi oli odotellut keittiöömme pääsyä. Sen pinta oli kerniliinalla peitetty niin, että sain ihan työn kanssa kaivella nastoja irti, jotta liinan sai pois pinnasta. Sinällään se oli varmasti onni, koska nyt pinta oli ihan ehjä ja kaappi käyttökelpoinen.
Pieni pikantti vivahde kaapissa on.
Oikea kaapinovi, kun on irronnut liimauksistaan.
Jos sitä ei muista ovea avatessaan, saa oven koota kuin palapelin.
Puuliimakin on ovea varten hankittu, mutta miten sitä ei saa asiaa hoidettua!
Eihän se ole odotellut korjausta vielä kovin montaa vuotta... :D




Myös keittiössä oli hirret esillä ja niin on asia saanut ollakin.
Vanhoista laudoista tekemämme hyllyt ovat olleet erinomaisena lisänä säilytystilana.
Sitä kun tässä keittiössä ei ole liikaa!



sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Hetkien kauneutta


Itse yritän nopeana ihmisenä välillä hidastaa.
Pysähtyä ja nauttia vain tästä hetkestä.

Valosta.

Tuoksusta.

Näkemästäni.

Kuulemastani.
Käki. Haapojen havina. Järvi.







Muistatko sinä pysähtyä?
Ja nähdä ja kuulla kaikki ne pienet, mutta niin suuret asiat?



perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kurkistus tupaan


Muutamaan kertaan olette aikaisemminkin päässeet kurkistamaan Kalliomäen tupaan.

Tupa/olohuone ei ole suuresti muuttunut enää toviin. Huonekalut, jotka tilaan pääasiassa ensimmäisen Kalliomäen vuotemme aikana löysivät, ovat palvelleet niin mainiosti, ettei muutosta ole tarvittu.

Kaikki huonekalut ovat vanhoja. Osa on saatu, osa ostettu ja osa on löytynyt vanhoista piiloista. Punainen keinutuoli löytyi pihakirppikseltä Varsinais-Suomesta reissulla, jonka tein junalla. En sentään sitä junalla lähtenyt kuljettamaan, vaikka sitä harkitsinkin. Asia ratkesi siten, että ystäväni ystävällisesti sen toi Kalliomäelle autolla ohi kulkiessaan.

Itse ajattelin alun alkaen sisustaa tilaa nykyaikaisemmin, mutta mieheni halusi vanhahtavaa sisustusta. Ja täytyy myöntää, että tämä päätös ei ole harmittanut yhtään, vaikka tiukkasanaisia keskusteluja aiheesta alkuun käytiinkin :D
Hyvin on onnistunut sohvalla "röhnöttely" näissäkin sohvissa!

Hirsiseinälle emme ole halunneet tehdä mitään, joten se on saanut olla sellaisenaan.
Useimmiten muutoksissa näkee hirren saaneet valkoista väriä pintaansa. Toki valkoinen seinä varmasti jonkin verran tekisi tilaa isomman oloiseksi, mutta kun se maali hirren pintaan on niin lopullista. Jopa rahkasammalet ja pellavaeriste tilkkeenä on annettu olla paikoillaan.
Hiukan ne tahtovat sotkea, mutta hirret olisivat liian "puhtaat", jos väleistä häviäisi eristeet.
Toki pinkopahvi ja tapetti olisi yksi vaihtoehto, mutta koska hirret olivat paljaana ja ne ovat niin kauniit omaan silmään, niin emme ole niitä halunneet peittää.







Mökille tullessa useimmiten seisahdun tuvan ovelle ihmettelemään ja nautin siitä ihanasta rauhan-tunteesta, joka minut aina valtaa tuossa tilassa.

Rauha.
Levollisuus.
Hyvä mieli.



keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Salaattiyllätys ja marjahulluuden paluu??


 

Kesän merkkejä lie se, että Kalliomäen kasvimaa on  tällä hetkellä pullollaan salaattia.
Sitä löytyy punaisena, rapeana, tavallisena lehtisalaattina ja nyt myös Cosmopolitan-salaattina, joka on jäävuori- ja romainesalaatin risteytys. Tämä yksilö oli joutumassa kaksi viikkoa sitten biojätteeseen, kunnes tajusin, että oikea paikka sille on kasvimaa.
Ja yllätys yllätys!
Se oli kasvattanut toisen kasvuston, jota nyt sitten syödä.
Nyt ei enää kaupan salaatteja tarvitse ostaakaan toviin, mutta täytyypäs muistaa taas tuo, että mahdolliset ruukkuina hankitut salaatit kannattaa istuttaa kasvimaalle tuottamaan lisää syötävää.



Muistatteko viime vuotisen hulluuteni?
Menin ihan sekaisin marjoista. Klik!!

Nyt vaikuttaa uhkaavasti siltä, että sama hulluus iskee.
Ja tavallista aikaisemmin.
Villivadelmia on Kalliomäelle tulossa aivan mahdottomasti. Tosin vielä joutuu jännittämään, että vettä saadaan sopivasti. Ei liikaa, muttei liian vähänkään.
Mustikoiden osalta tilanne on jo hoidossa. Ne nimittäin olivat jo niin kypsiä, että tulevana viikonloppuna on luvassa tuoreita mustikoita aamupalalle.
Nam!



Kasvimaa salaatteineen sai muuten mielestäni mainion koristeen!
"Roskat" kun vain laajentavat otettaan Kalliomäellä.
Salaattien kasvua Kalliomäellä vartioi nimittäin nyt roskakuormasta kasvimaata koristamaan tuotu vanha hara.
Terveiset Anopille <3
Tältä se nyt näyttää! :)


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Oi kesäkuu, mihin oikein kiiruhdit?


Käsittämätöntä. Heinäkuu!! Missä se kesäkuu oikein on?
Juurihan se alkoi, ja nyt se on jo mennyt.

Piti oikein pysähtyä miettimään, että miten tässä näin kävi.
Tuntuu siltä, että mitään ei ehtinyt kesäkuussa tekemään, kun se oli jo ohi.
Pari lomaviikkoa humahti ohi viuhuen.
Mutta kai sitä nyt kuitenkin jotain tuli tehtyä?


Miettiessäni sain huomata, että no tuli!

Rakkaita ihmisiä ja puuhia heidän kanssaan.
Kalliomäen hetkiä.
Lukuhetkiä.
Hitaita aamuja.
Pitkiä iltoja.
Jäätelöhetkikin mukaan mahtui.



Kaiken kaikkisesti siis kesäkuu täynnä elämää!

Mutta miksi se tuntui menevän niin nopeasti ohi?
IKÄ??
Lapsuuden kesät kun tuntuivat kestävän ja kestävän.
Olenko yksin ongelmani kanssa?
T. nimim.  Epätietoinen nopean kesän viettäjä


Ja kas. Pieni hetki lepoa myös kotona mahtui mukaan <3