Kun oikein kovasti odottaa jotain, niin miten ihmeessä siinä tahtoo aina käydä niin, että ainakin alkuun odotukset aiheuttavat sen, että kaikki tuntuu menevän pieleen?
Itse olin todella kovasti odottanut talvilomaa ja lomanviettoa Kalliomäellä. Tällä viikolla sitten olikin vuorossa ihana, rauhallinen ja leppoisa lomanvietto, kuten olin mielikuvissani haaveillut.
Lämmin ja leppoisa aamu kahvikupposen kera ja mukavaa yhdessäoloa puolison kanssa. Niistä on hyvä loma ja erityisesti loma-aamu tehty. Haluatteko kuulla kuinka todellisuus kulki?
Olimme viikonlopun vietossa rakkaiden ystäviemme luona ja perjantaina Kalliomäen ohi ajaessa kävimme laittamassa lämmöt päälle, että sitten sunnuntai-iltana olisi mukavan lämmintä saapua mökille. Jo sunnuntaina päivällä kuulin, että sähkönsäästäjä-mieheni oli salaa minulta käynyt hieman pienentämässä pattereita heti, kun silmäni käänsin... Tässä kohtaa ajattelin, että no eihän se nyt mitään ja turha tässä nyt on hermostua. Varsinkaan, kun asialle ei mitään enää tuossa kohtaa mahtanut. Täytyi siis vain luottaa siihen, että Kalliomäellä olisi tarpeeksi lämmin. Se olikin jo tiedossa, että lunta Kalliomäellä vielä riittää, joten tavaroita saisi kantaa hieman pidemmältä sisälle.
Kun sitten sunnuntai-iltana hämärässä saavuimme paikalle tavaroita kantaen oli mieli kovasti iloinen. Sisällä oli viileää, mutta eipäs muuta kuin tulipesiin tulia laittamaan. Mahdollinen kylmä-kostea lukko sai kyytiä, kun puhalsin hiustenkuivaajalla tulisijaan lämpöä. Ja hienosti veto alkoi samantien oikeaan suuntaan. Sitten ei kuin vettä hakemaan, jotta pesuvedet saa läpiämään. Hyvin nopeasti totesin, että hiustenkuivaajalle olisi käyttöä vesipumpunkin luona, mutta pimeässä pakkasessa totesin, että saa jäädä aamulle pumpun sulattaminen. Tässä kohtaa hieman hermoja kiristi, mutta mitään suurempaa lomanaloitus riitaa ei saatu aikaiseksi ja oman mielenkin sain nopeasti tasoittumaan.
Yö sujui hyvin kerrospukeutuneena ja hyvinhän se uni maittoi.
Sitten se kovasti odotettu aamuhetki espressokupposen äärellä lämpimässä tuvassa tulien palaessa. Ensin päätin, että vettähän on saatava, joten lisäsin vielä lisää vaatteita päälle ja lähdin pumpun sulatuspuuhiiin ulos. Tämä tuotti tulosta ja vesitalous oli jälleen kunnossa. Kahvinkeittoon siis!
Voitteko kuvitella. O-LIN AI-VAN VAR-MA, että Kalliomäellä oli avaamaton kahvipaketti minua odottamassa. No ei ollut...
No kyllä siitäkin sitten onneksi selvittiin. Kauppareissu ei ollut suunnitelmissa heti alkuun, mutta jotta loma saattoi kunnolla alkaa täytyihän sitä nyt kahvia käydä hakemassa. Kotona on tottunut siihen, että unohtunut kahvipaketti hoituu lähikaupasta viidessä minuutissa, mutta Kalliomäeltä se tietää reilun kolmenkymmen kilometrin ja lähes tunnin reissua.
Hiiret eivät olleet juhlineet, mutta mukavaa oli silti hoitaa kunnollinen kevätsiivous loman aluksi!
Kahvikupponen kruunasi sitten muiden päivien aamuhetken ajallaan. Ja jotenkin sitä tällä kertaa osasi arvostaa tavallista enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti