Näin kauniissa maisemissa olen saanut viettää pyhäinpäivää jo viitenä vuotena!
Nuoruudessa näissä samoissa maisemissa tuli vietettyä aikaa useamminkin. Vuosia kului. Ihmiset lähtivät opiskelemaan. Ei tavattu. Saatettiin kuulla, että missä päin Suomea tällä hetkellä kuljetaan. Aikaa kului.
Sitten jonkun erinomaisesta ideasta lähti vauhtiin, että olisiko väki kiinnostunut lähtemään viettämään viikonloppua nuoruuden maisemiin perheineen. Ajatuksella kerran vielä.
Nyt näitä kerran vielä tapaamisia on ollut nyt kuusi kertaa, joista viiteen kertaan olen itse ehtinyt mukaan. Uskomatonta, kuinka sujuvasti ja mukavasti perheet lapsineen ja puolisoineen ovat solahtaneet mukaan. Saman ikäisiä, eri-ikäisiä, tuttuja, tuntemattomampia.
Pyhäinpäivänä seuraavan vuoden kalenteriin vilahtaa merkintä samalla viikonlopulle. Ensi vuonna uudelleen?
Ajan kuluminen katoaa. Ollaan ihan samanlaisia, kuin silloin kaksikymmentä vuotta sitten!
Vai ollaanko?
Ps. Tässä hän on. Tällä hetkellä kuusi viikkoa. Välillä täynnä virtaa. Välillä virtaa keräämässä.
Kalliomäen Nuoriherra :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti