Niin se vain tulppaanit saavuttivat kotimme! Jo muutaman päivän olen saanut nauttia niiden kauneudesta. Lieneekö lumi aiheuttanut sen, että liikkeelle tulppaanikaudelle lähdettiin valkoisilla tulppaaneilla? Vaikka todelliset kevättulppaanit itselleni ovat väriltään keltaisia.
Lumen tuiskuttaessa ikkunan takana voi kukkia ihastelemalla kuvitella, että ei se kevät niin kaukana ole. Tosin oikeasti olen ollut kovin kiitollinen tuosta lumesta. Mielummin kaunis valkoinen lumi ympärillä kuin pimeää ja harmaata loskaa. Eikä tuo ulkona paukkuva pakkanenkaan ole minua haitannut. Pönttöuuniin tulet, kynttilät palamaan ja villasukat jalkaan, sillä moinen pakkassää eletään!
Myös Vanhaherra on iloinen lumesta! Näin lumiseen aikaan tosin ulkoilut eivät tahdo kovin ripeästi edetä, koska myös haisteltavaa tuntuu riittävän. Toki myös minä olen iloinen Vanhanherran puolesta, ettei rapaisia tassuja tarvitse olla koko ajan pesemässä. Se nimittäin kuuluu yhteen hänen elämänsä inhokkiasioista.
Myös orkideat ja niiden hiljakseen pullistuvat kukkanuput saavat mielen keväiseksi. Ja kuten jo aiemmin mainitsinkin, ne vasta ihme onkin. Valoa ei kuitenkaan vielä liiaksi riitä vuorokauteen. Ehkä ne osaavat kerätä itseensä jokaisen valon pilkahduksen ja taistella eteenpäin tietäen, että pian sitä valoa riittää kylliksi?! Koska en voi tunnustaa hoitavani orkideojani mitenkään erityisellä intensiteetillä niin ehkä niille tosiaan riittää valo ja ystävälliset sanat? Niitä kuitenkin muistan kukilleni viljellä taajaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti