torstai 15. tammikuuta 2015

Keinutuolin kertomaa


Sekä Kalliomäelle että meille kotiin on kulkeutunut vuosien mittaan huonekaluja ja tavaroita sieltä ja täältä. Olen innokas kiertämään kirpputoreilla ja usein hyvän löydön osuessa kohdalle uusi tavara muuttaa meille. Vielä en ole oppinut sitä, että kun yksi tavara tulee ovesta sisään toinen lähtisi kiertoon! Ehkä oppia ikä kaikki? Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaappitila on lopullisesti täytetty?!

Keinutuoli sekä kotona että Kalliomäellä on varmasti nähnyt paljon elämää jo ennen meitä. Se on mielestäni tosi kiehtova ajatus. Mitä kaikkea keinutuoli osaisikaan kertoa, jos se osaisi puhua? 

Keittiön astiakaappi on ollut ensin keittiönkaappina isovanhemmillani. Sieltä se on kulkenut erinäisten mutkien kautta meidän keittiöömme. Silläkin olisi varmasti tarina tai kaksi kerrottavanaan. Kun avaan ovet, voin edelleen lukea sen ovista vaarini ja mummani muistiinpanoja. Minä vuonna isovanhempieni kummipojat ovat syntyneet, minkä kokoinen on ollut jokin tärkeä kaappi ulkomitoiltaan ja lisäksi voin vain arvailla mitä jotkin merkinnät tarkoittavat. Elämää, jota ei löydy Ikean kaapeista!


Kaappi pysyy paikoillaan, mutta tavarat sen päällä muuttuvat ja vaihtavat paikkaansa. Alkuperäiset vetimet olivat menneet rikki ja osin hävinneet, joten tämä kaappi sai nyt varsin modernit vetimet alkuperäisten tilalle. Koska kaappia on säilytetty viimeiset vuodet ennen meille muuttamista välillä kylmässä ja välillä lämpimässä oli sen pinta päässyt melko huonoksi. Tarkoitus oli poistaa hilseilevä maali ja maalata kaappi uudelleen, mutta toisin kävi. Hilseilevä maali toki poistettiin, mutta sittemmin pinta vain pestiin ja se sai jäädä sellaiseksi. Omanlaisekseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti