Että se kevät saapuisi.
Kasvit muuttaisivat takaisin maalle.
Viikot rytmittyisi arkeen ja Kalliomäen viikonloppuihin.
Lämpö näkyisi laseista läpi.
Hiljakseen ruoho alkaisi vihertämään.
Puihin ilmestyisi turpeita silmuja.
Syksyllä istutetut sipulikukat alkaisivat nousta.
Voi tätä aikaa, jolloin ei voi muuta kuin odottaa ja haaveilla siitä tulevasta keväästä.
Täytyy kuitenkin uskoa, että se on jo ihan nurkan takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti