maanantai 16. marraskuuta 2015

Väreinä musta ja harmaa #prayforparis


Viime perjantain tapahtumat ovat kovasti pyörineet mielessä.
Maailmassa on paljon pahaa, mutta jotenkin tällaisenaan se tulee kovin lähelle.
Kun tapahtuu monille tutuissa maisemissa niin mieleen tulee kysymys, että  
olisiko siellä voinut olla joku oma läheinen tai jopa minä itse? Jonkun läheinen joka tapauksessa.


Itse olin viikonloppuna tapaamassa ystävääni ja kävimme teatterissa katsomassa melkoisen iloittelun.
Mieleen nousi kysymys, että onko tämä oikein. Kuuluuko tai saanko ylipäänsä nauraa, kun maailma on tällainen?
Sitten totesin, että kyllä saan. Tämä on maailma jossa elämme.
Pelolle ja pahalle ei saa antaa valtaa.

Jaakko Hämeen-Anttila kirjoitti ainakin itseäni kovasti ajattelemaan laittaneen kirjoituksen Aamulehdessä:
"Pariisin iskut ovat yritys polarisoida tilannetta. Mitä vahvempia reaktioita Euroopan tai Lähi-idän muslimiväestöä vastaan ne aiheuttavat, sen parempi, Isisin kannalta. Terroristien tarkoituksena on käyttää viattomia ranskalaisia uhreja siihen, että ranskalaisten ja muiden eurooppalaisten viha kohdistuisi yhtälailla viattomia muslimisiirtolaisia tai Lähi-idän asukkaita vastaan ja eräänlainen koston kierre saataisiin aikaan."

Itse ajattelen, että vain hyvällä voi saavuttaa hyvää. Ja pahalla pahaa vastaan taistelemalla saavutetaanko hyvää vaiko paljon lisää viattomia uhreja?


Näissä ajatuksissa ja tunnelmissa ajelin kotia kohti Kalliomäen kautta.
Harmaassa ja mustassakin säässä itseäni lohdutti kovasti sateenkaari, joka ilmestyi taivaalle.
Kuin lohduttavana valona sateisessa harmaudessa.
Koska en niin ripeä ollut, että olisin siitä saanut napattua kuvan niin tässä Kalliomäen
syksyisessä kuvassa on jotain samaa. Valoa pimeyden keskellä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti