keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Lapselliset. Lapsettomat. Lapselliset lapsettomat.


 Näiden sanojen kanssa olemme tavalla tai toisella eläneet jo vuosia.
Elämäämme on aina kuulunut paljon lapsia. Siitä huolimatta, että omia lapsia meillä ei ole ollut.
Rakkaita sisarusten lapsia, ystävien lapsia, kummilapsia. Olemme saaneet olla ne lapselliset lapsettomat, jotka saavat nauttia lasten seurasta välillä useammin, välillä harvemmin.
Lapsettomuus itsessään voi olla iso tragedia elämässä. Kohdallamme se ei sitä ole ollut ihan noin dramaattisesti. Toki suru. Välillä pienempi, välillä isompi. Kuullessani tarinoita kuinka ajattelemattomasti ihmiset voivat asiaa kommentoida tietämättä asioista taustalla, täytyy vain todeta, että onneksemme olemme ympärillemme saaneet huomaavaisia ihmisiä, jotka eivät ole kyselleet tai kommentoineet lapsettomuutta sen suuremmin. Toki olemme saattaneet itse sanoa, että juu, vuosien ajan lapsi on ollut tervetullut meille, mutta elämä on päättänyt puolestamme toisin.
Kun ikää on kertynyt molemmille on asia viimeisten vuosien aikana ollut ehkä pinnalla enemmän, kuin koskaan aiemmin. Koska elämämme on ollut hyvää ja täyttä lapsettomuudesta huolimatta on meillä molemmilla ollut ajatus, että mihinkään suurempiin lapsettomuushoitoihin emme halua ryhtyä, vaan elämä tuo mukanaan sen minkä tuo.
Viime kesänä kävimme isoimmat keskustelut asiasta ja totesimme, että edelleenkään asia ei ole meille niin suuri ja kipeä, että lähtisimme asioita edistämään hoitojen kautta. Mietimme halutessamme muita mahdollisuuksia, kuten sijaisvanhemmuutta ja totesimme, että edistetään asiaa siinä tapauksessa, jos molemmista siltä tuntuu.
Näiden keskustelujen jälkeen huomasin, että asia painui taka-alalle. Kuukautisten alkaminen oli yksi tapahtuma muiden joukossa ja elämä jatkui ja kulki kuten kuuluu. Päätimme hankkia toisen koiran. Kaveriksi toiselle ja osaksi perhettämme. Tätä ennen olimme vuosi sitten tehneet päätöksen helpottaa elämää mm. Kalliomäkeä ajatellen muuttamalla kerrostaloon. Asuntoon, jossa ei ole parveketta ja varsin vähän kaappitilaa sekä taloyhtiöön, jossa ei ole hissiä. Kun mihinpäs sitä kaksi aikuista niitä nyt niin välttämättä tarvitsee koirien kanssa.
Kuinka kulkee elämä?
Kun luovut ja jätät asiat elämän vietäväksi, voit todeta, että elämä kulkee kyllä ihan omilla suunnitelmillaan. Nyt toisen ylitettyä neljänkymmenen rajapyykin ja toisen häätyytellessä sitä, olemme tilanteessa, jossa kesää odotellaan Kalliomäen päivien lisäksi aivan uudesta syystä.
Jos tämä elämän suunnitelma kulkee kuten toivottavaa, tuleva kesä tuo meidän perheeseemme lisäystä. Ja tällä kertaa emme ajatelleet hankkia lisää koiria :D
Elämä <3

12 kommenttia: