sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Borta bra men hemma bäst!


Tervehdys Teille kaikille!

 Tämä alkuvuosi on hujahtanut silmissä ohitse. Niin etten olen juurikaan ehtinyt kuulumisia tänne kertoilla. Harvoin elämässä tosin on näin paljon tapahtumia ollutkaan, näin lyhyen ajanjakson sisällä. Pääsääntöisesti elämä on ollut tasaista ja arkista, mutta nyt se on ollut kaikkea muuta. Ensin pitkät sairastelujaksot alkuvuodesta, sitten nopeasti tapahtunut uuden kodin ilmestyminen elämään ja nopea muutto. Ja lopulta pitkään tiedossa ollut lomamatka, joka sekin osui ihan samaan ajanjaksoon. 

Sellaista elämä sitten kai toisinaan on!
Tapahtumia täynnä.
 Ja toisinaan arkista aherrusta ilman sen suurempia tapahtumia.

 Nyt ajattelin kertoa teille hieman matkasta, joka vielä on tuoreena mielessä.
Muuttoon ja uuteen kotiin palaan myöhemmin. Sen verran muutosta kuitenkin mainitsen, että saimme juuri tavarat kannettua uuteen kotiin, kun seuraavana päivänä oli matkalle lähtö. Toki oma päätös oli se, että muutto hoidetaan alta pois ennen matkaa, kun mahdollisuus siihen ilmaantui. Joten tässä tapauksessa ei kiireestä sovi syyttää ketään muuta, kuin itseään :D
Mielenkiintoista tosin oli etsiä loppuja tavaroita matkalle. Keskusteluja puolen yön aikoihin käytiin esimerkiksi siitä, että missähän ihmeessä sekin reppu on, jonka sisällä on uimapuku. Kun aamulla piti olla jo junassa matkalla lentokentälle. Tiedettiin kuitenkin olevamme matkalla maahan, josta niin vaan ei saakaan hankittua tavaroita kaupasta. Joten oli syytä varmistaa, että mitään kovin tarpeellista ei unohda!


Matkakohteenamme oli Kuuba.
 Ja melkoisen oikeaan aikaan taidettiin paikalla olla. Ajatellen, että maa on vielä sellainen kuin se on vuosikymmeniä ollut. Toki jo nyt jonkin verran muuttuneena. Presidentti Obaman vierailu ajoittui samaan ajankohtaan kanssamme ja tämän hänen vierailunsa aikana sovittiin erinäisistä asioista, jotka varmasti tulevat maata lähivuosina muuttamaan. Suurestikin. Edellisen kerran Yhdysvaltain presidentti oli vieraillut maassa 88 vuotta sitten, joten ihan jokapäiväisestä tapahtumasta ei ollut kyse. 

No minkälainen maa Kuuba sitten oli? 
Kuvaavia sanoja on esim.
Lämmin. Värikäs. Pittoreski. Pysähtynyt. "Museo". Ystävällinen. Hymyilevä. Äänekäs. Musiikki. Rommi. Sikari. Leppoisa. Hidas. Vanhat autot. Meri. Vesi. Turvallinen.


 Jonkin verran kiersimme maata, joten kokemus Kuubasta ei rajoittunut turistikohteisiin. Ja todellinen aito Kuuba löytyikin jostain ihan muualta kuin Varaderosta. Myöskään Havannan niissä osissa, joissa vierailimme ei näkynyt aidoin Kuuba. Ehkä ennemminkin luotu kuva Kuubasta, jota turisteille halutaan esittää ja varmasti toivomme näkevämmekin. 
Aidoimmillaan Kuuba on toki edelleen värikäs ja ihmiset ystävällisiä, mutta suurimpana mieleen nousee kuitenkin köyhyys, joka on läsnä. Aidoimmillaan Kuuba ei ole Amerikanrautoja vaan hevoskärryjä, joilla paikalliset kulkevat paikasta toiseen, rapistuneita rakennuksia, kuoppaisia teitä ja kovaa työtä. Ja silti; hymyjä, iloa, hetkessä olemista. Aika on vain aikaa. Ei sen nyt niin väliä ollaanko aikataulussa vai ei. 

Turistien "koulutus" ajasta ja siinä olemisesta aloitetaan jo tullessa lentokentällä. Maan pääkaupungin lentokenttä toimi siten, että erinäisten lappujen ja tarkastusten jälkeen, jotka ne jo veivät kovasti aikaa myös matkalaukkujen saaminen vei aikaa. Tarkalleen ottaen sellaisen reilun kaksi tuntia kaiken muun päälle. Näet laukkujen lastaajien mielestä laukkuhihnat soveltuivat paremmin pienille torkuille, kuin laukuille. Ja huomioitavaa tietenkin oli, että olimme ainut tuleva lento. Joten sitä odotellessa, kun turismin määrä nousee ja kentän pitäisi oikeasti toimia tehokkaammin. Onnistuuko se? Tiedä häntä. 

Oma lukunsa oli sitten se, jos jonkin asian halusi saada toimimaan esim. hotellihuoneessa. 
Meillä hajosi ilmastointi hotellihuoneesta ja se se olikin mielenkiintoista, että kuinka sen sai jälleen kuntoon. Se vaatii erinäisen määrän puheluita, käyntejä "huolenpito tiskillä", käsillä puhumista, mekaanikkoja, tikapuuna väärinpäin käännettyjä koriroskiksia tuolin päällä ja ennen kaikkea aikaa.

Mutta kuten todettu. 
Aikaahan se vain on. 
Mihin sitä on kiire valmiissa maailmassa?



PS. Suunnitelmanihan oli, että kun aikaa kerran on matkalla niin laitan teille tulemaan useamman kertomuksen suoraan reissusta. No ei onnistunut ei. Nettiyhteksiä maassa on, mutta ne ovat äärimmäisen hitaita ja toimivat jos toimivat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti