Turistina

Niin se on jälleen viikonloppu sunnuntai-illassa. Itselläni viikonloppu kului nopeasti ja tehokkaasti. Perjantaina heti töiden jälkeen hyppäsin junaan kohti etelää ja eilinen kuluikin sitten kokouksessa. On aina mukavaa ja hieman haikeaakin mennä kohti etelää. Pitkään pääkaupunkiseudulla asuneena paljon tärkeitä ihmisiä asuu edelleen siellä ja niin mielellään kuin kaikkia aina tapaisikin niin tällaiset kokousviikonloput eivät anna siihen paljonkaan aikaa. Aikaa riittää aina muutaman ihmisen tapaamiseen ja silloin toki otetaan ilo irti siitä tapaamisesta. Tämä reissu kuljetti minut lähelle vanhoja asuinpaikkoja. Illan pikaisella happihyppelyllä oli mukavaa kävellä tuttuja reittejä ja käydä katsomassa näyttävätkö maisemat samalta. Kyllähän ne näyttivät! Ilta kului rakkaassa seurassa maailmaa parantaen ja hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. Sinisimpukat a´la creme veivät kielen mennessään!

 

Helsinki muuttui yön aikana lumihuputetuksi ja hyvin kauniiksi. Puut erityisesti monessa paikkaa olivat lumella kuorrutettuja runkoja myöden. Hieman toki jännitti, että kuinkahan mahtaa kotimatka sujua julkisilla liikennevälineillä moisen lumipyryn vuoksi ja siksi täytyi hieman varmistella ja lähteä ajoissa kohti asemaa. Koska liikenne sujui mukavasti jäi minulla hyvin aikaa ihmetellä ja kummastella ympäristöä ajan kanssa. Turistina Helsingissä on tullut oltua ihan liian harvoin. Ehkä olisi paikallaan useamminkin ajan kanssa ihmetellä ympäristöään. Maailmalla ja kotonakin. Mitähän kaikkea uutta sitä ympärillään huomaisikaan, kun kulkisi samalla tavalla silmät ja mieli avoinna ihmettelemässä näkemäänsä? Myös niissä tutuissa paikoissa.

Pizzaperjantai

 Olen edelleen malttanut olla hankkimatta kevääntuoja tulppaaneja. Tämä on johtunut siitä, että meillä edelleen kukkii todella kauniisti joulukukat. Erityisesti tämä kerrottu valkoinen amaryllis on ollut todella kaunis. Ja vaikuttaisi siltä, että edelleen saamme sen kauneudesta nauttia. Kolmas kukkavarsi on tuloillaan. Hieman epäilen, että kyllä ne tulppaanitkin kotimme saavuttavat pian tästä kukkavarresta huolimatta.

 Sen verran minun täytyy palata taannoiselle Kalliomäen retkellemme, että muutama kuva on jaettava päivällisestämme. Eikös nyt juuri ole se hyvin lanseerattu pizzaperjantai?! Olemme puhuneet todella moneen kertaan, että pitäisi tehdä pizzaa leivinuunissa. Ja nyt se toteutettiin. Tähänkin saakka leivinuunia on toki käytetty, mutta haudutetun lihapadan valmistamiseen. Tämän pizzakokemuksen jälkeen voin vain todeta, että tämä kerta ei jää viimeiseksi. Valmistaminen oli nimittäin yllättävän helppoa. Tomaattikastikkeen tein tuoreista tomaateista, sipulista ja yrteistä. Tällä kertaa mukaan oli sattunut ruohosipulia ja lehtipersiljaa, mutta yllättävän hyvin nekin tomaattikastikkeeseen sopivat. Basilikaa ja oreganoa emme jääneet kaipaamaan.

Päädyin pitämään pohjalla leivinpaperia, mutta varsinkin pizzan kypsyessä se tahtoi luiskahtaa pizzan alta pois. Joten varmasti olisi hyvin onnistunut ilmankin. Täytteet kumpikin sai laittaa pizzaansa valintansa mukaan. Näin ollen kaksi melko erilaista pizzaa valmistui. Hyvältä maistui kuitenkin kumpikin!

Ja niin saapui arki loman jälkeen...

Miten se aina onkin niin, että yö loman jälkeen ennen töiden alkua menee yhdeksi sängyssä pyörimiseksi? Minulla ainakin. Kun yöllä pötköttää hereillä ja tietää, että herätys lähenee niin kyllä ärsyttää. Yritin olla viime yönäkin miettimättä yhtään mitään ja vain koittaa rauhoittua ja nukahtaa, mutta miten se onkin niin vaikeaa. Mitä enemmän odotat ja toivot unta, sen varmemmin se pysyy kateissa. Onneksi itselläni tälläiset yöt ovat hyvin satunnaisia. Sympatiat kyllä herää niitä ihmisiä kohtaan, jotka jatkuvasti yrittävät unta saavuttaa siinä onnistumatta. Illalla nukahtaessani mietin Kalliomäen maisemia ja kuinka kaunista siellä on myös näin talvella. Ihan Kalliomäen tontin lähellä on koski ja kosken rannat ja maisemat ovat upeat kesällä, mutta niin näkyvät olevan myös talvella.

 Arjen saapuminen näkyy myös lautasella. Ei ole tarjolla aamiaista maitokahvilla, ei. Olen todennut, että lapsena niin kovin inhoamani kaurapuuro on aivan oiva valinta aamuun. Terveiset vain äidille!  Ja kun se on vielä mahdollista syödä itse Kalliomäen ympäristöstä poimittujen mustikoiden ja itse keitetyn kuningatarhillon kera niin kyllä kelpaa. Myös Vanhaherra saapuu aina alakertaan odottamaan omaa osuuttaan puuroannoksesta. Hänellä on selvästi hyvin kehittynyt arviointikyky siinä, että missä vaiheessa alakertaan kannattaa siirtyä. Ei turhan aikaisin, jotta ei joudu liian kauan odottamaan osuuttaan, mutta ei myöskään missään tapauksessa liian myöhään ettei jää ilman puuroa.

Arjen saapuminen tuntuu lamauttavan aivot myös päivällistä miettiessä. Miten ihmeessä mieleen ei tule mitään muuta kuin makaroni-johdannaisia ruokia? Meillä "nautittiin" tänään niinkin suurta herkkua kuin "makaronia ja jauhelihaa". Siis keitettyä makaronia ja paistettua jauhelihaa sekoitettuna. Kyllä siinä on kulinaarista nautintoa kerrakseen!

Pönttöuunissa tulen palaessa on mukavaa kietoutua torkkupeittoon postilaatikkooon ilmestyneitä lehtiä lukemaan. Vähän väsyneenä ja vatsa pullollaan ruokaa on elämä kuitenkin mallillaan. Kyllä se arki kuitenkin on ihan mukavaa!

Loppiaisen puuhia

Tänään on ollut odottavan tunnelman päivä. Arki koittaa huomenna ja jotenkin aina tämä viimeinen päivä ennen arkea on tunnelmaltaan hieman erilainen. Aamu oli kaunis ja kylläpäs oli mukavaa istuskella rauhassa kahvikupposen ääressä auringon paistaessa ja pakkasen paukkuessa ikkunan takana. Aamun lehden lukeminen sen sijaan vaati hieman ylimääräistä työtä. Lukko kun oli jäätynyt postilaatikosta. Pienellä puuhastelulla lehti kuitenkin saatiin pöytään ja kahvihetki oli lähes täydellinen!

Joulukuusi on tänä vuonna ollut todella kestävä. Se ei ole juurikaan varistanut havujaan ja jotenkin tuntui lähes hölmöltä alkaa sen koristuksia poistamaan. Koska joskus se on kuitenkin tehtävä niin ehkä oikea aika oli nyt sitten tänään. Kuusen pois viemisen jälkeen tulee aina jotenkin sellainen keväinen olo. Tuleeko teillä muilla? Ihan teki mieli lähteä tulppaanikimppuostoksille!

En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, että miten ihmeessä orkideani jaksavat tehdä kukkavarsia ja jopa avata kukkia näin pimeään aikaan. Ehkä nekin aavistelevat kevään tuloa? Vaikkakin siihen on näin tammikuun alussa vielä matkaa.

Lunta tulvillaan...

 

Retki Kalliomäelle oli lunta tulvillaan! Koko menomatkan oli tuulista ja ajokeli ei todellakaan ollut paras mahdollinen, mutta eipäs se tahtia haitannut, kun tiesi pääsevänsä nauttimaan Kalliomäen ihanasta tunnelmasta. 

Tupa oli mukavasti lämmennyt pattereilla ja lisää lämpöä sai tulisijoja lämmittämällä. Näin talviaikaan sitä huomaa miten perusasioiden äärellä ollaan. Kannetaan puita, sytytetään tulisijoja, tehdään lumitöitä, kannetaan vettä, lämmitetään vettä ja jälleen hieman kannetaan puita. Täällä se konkretisoituu, että miksi niitä puutöitä oikein tekeekään. On myös mukavaa huomata, kuinka aika kuluu puuhaillessa kaikenlaista niin, että tietokone ja televisio ei ehdi edes tulemaan mieleen! Aika kuluu kummasti ilman niitäkin. Tosin tunnustettava on, että hieman tuli kurkistettua maailmanmenoa tabletilta... Mutta oikeasti, tuohon käytetty aika on vain murto-osa siitä mitä kotona tulee aikaa kaikenlaisille aparaateille annettua.

 Koska talviretken tarkoitus oli selvä niin kyllähän sitä puutöitäkin tuli tehtyä! Tosin mieheni hoiti tästä suurimman osan. Ilma ei ollut hommaan ihan paras mahdollinen ja Vanhaherra oli vähemmän tyytyväinen oloonsa, kun suojalumi kertyi tassuihin ja vatsan alle isoiksi paakuiksi. Vanhaherra on sitä mieltä, että yksin sisällä ei voi olla silloin, kun ulkona tapahtuu. Näin ollen minun ulkopuuhat onnistuvat niin kauan, kun hermoni kestävät perässä kulkevaa Vanhaaherraa, joka kyllä tekee mielipiteensä selväksi tyhmistä lumipaakuista. Ja jos herra ei muuten saa huomiota niin sitten voi tulla keskelle puuvajaa istumaan. Heitäpäs siinä sitten klapeja tai hakkaa kirveellä. 

Talviretket kehittävät myös mielikuvitusta. Kun et voi marssittaa Vanhaaherraa lämpimään suihkuun, jotta lumipaakut saa tassuista pois niin jokin keinohan se on keksittävä siihenkin puuhaan!

Talvella muistaa myös erinomaisesti sen, että miksi vanhassa talossa on hyvä olla paljon mattoja lattialla! Ja ehkä muutama villasukkapari laukun pohjalla jalkaan laitettavaksi.

Tuiskua ja tuulta

 

 Jos olette odotelleet tietoja Kalliomäen puutöiden etenemisestä niin edelleen saatte odottaa! Eilinen sää ei todellakaan houkutellut lähtemään kohti Kalliomäkeä vaan teimme päätöksen jäädä kotiin. Ja se päätös osoittautui varsin hyväksi. Koti nimittäin alkoi näyttämään siltä, että tässä on tovi vain kävelty pölykoirien ja epämääräisten kasojen yli. 

Myös vähemmän mukava ongelma odotti ratkaisuaan. Joululiinalle oli valunut steariinia kynttilöistä. Kokeilin silittämistä ja sen jälkeen tahranpoistoainetta, mutta ei. Koska kynttilät olivat punaiset niin kyllä vaaleaan liinaan tahra jäi. Onko teillä lukijoilla jotain näppäriä ohjeita steariinin poistamiseen tekstiileistä? Mielelläni niitä kuulisin.

Siivoaminen oli paikallaan myös siksi, että saimme odotettuja vieraita. Hurmaava nuoriherra vanhempineen saapui iloksemme. Tovi oli taas vierähtänyt edellisestä tapaamisesta. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaa?

Kalliomäki kutsuu meitä tänään. Ilma ei edelleenkään näytä mitenkään puutöihin kutsuvalta, mutta on kuitenkin jo parempi kuin eilen. Ei nuo puukasat itsestäänkään puulatoomme taida ilmestyä?

 

Ensimmäisenä kesänä Kalliomäellä eräs toinenkin katto vaati toimepiteitä... Katto-ongelmat tuntuvat kutsuvan meitä luokseen. Myös kotona oli ensimmäisinä vuosina tehtävä kattoremontti. Joten kokemusta alkaa olemaan. Myös tämän nukkuma-aitan katto korjattiin samaan aikaan kuin Kalliomäenkin.

Mukavaa lauantaita teille kaikille, jotka olette päätyneet lukemaan blogiani! Kiitos siitä.

Hyvää vuotta 2015!

Niin se vuosi vaihtui ja uusi alkoi! Hyvässä seurassa mukavia puuhaillen aika tuntuu kuluvan hurjalla vauhdilla. Saunassa ja avannossa (minäkin ja jopa kaksi kertaa!) oli hyvä käydä pesemässä vanhan vuoden pölyt pois ja sitten nauttia hyvää ruokaa ja juomaa. Ja juu, kakku kelpuutettiin myös kätevä emäntä-versiona. 

 Itse en ole erityisen innostunut rakettien ampumisesta, mutta voi sitä riemua jolla lapset odottivat tätä illan huipennusta! Tänään ja viime yönä vielä useaan kertaan katsottiin puhelimella nauhoitettuja otoksia tästä spektaakkelista (?!). Vuosi sitten ilma oli niin surkea, että suurin osa raketeista jäi ampumatta lasten suruksi, mutta onneksi nyt asia korjaantui ja vuoden säästössä olleet raketit pääsivät taivaalle. Itse istuin ikkunan takana sisällä vanhan koiraherramme seurana. Minä katselin raketteja ja vanhaherra nukkui. "Mamman" seurassa ei pelota paukekkaan. Ilman "mammaa" kyllä. Tämän kuvan ystäväni ikuisti ulkona minua varten. Todistusaineistoksi siitä, että kyllä, vuonna 2014 ammuimme raketteja.

Tänään aamu valkeni sään puolesta varsin harmaana. Mutta olettekos huomanneet? Harmaakin sää voi olla todella kaunis. Mielelläni olisin tosin pitänyt lumen ja pakkassään, mutta kun säätä ei voi valita niin tällä mennään ja ihastellaan harmaan eri sävyjä! Mieli olikin sitten varsin aurinkoinen. Aamupala ajan kanssa hyvässä seurassa. Ja kuten ystäväni totesi: "Parasta kahvia saa silloin, kun keittää espressoa puuliedellä". Totta. Hyvää oli ja kahvi todella kruunasi mainion aamiaisen!

 Koska harmaan lisäksi muut värit uupuvat niin lounaamme sentään hetkellisesti lisäsi värejä ulkona. Hyvin perinteisesti hoitui lounaan teko. Miehet savustivat kalaa ulkona ja naiset hoitivat muun ruokailuun liittyvän. Ehkäpä seuraavalla kerralla teemme toisinpäin?!

Tunnustusta on tosin annettava. Kala oli todella erinomaista!

Paluumatkalla kotiin kurvasimme Kalliomäen kautta. Patterit ovat nyt lämpiämässä, jotta yöpyminen siellä ei käy liian kylmäksi. Puutyöt odottavat tekijöitään!