Osasin kyllä varautua siihen, että vauva tuo tullessaan symbioosin kanssaan ja oma aika häviää vuosiksi johonkin kaukaisuuteen. Joten yllätyksenä se ei tullut. Mutta sepäs tuli, että meidän Pikkumies on vähän nukkuvaa sorttia! Olen kiitollinen, että hän nukkuu öisin varsin hyvin. Mutta päivät hän keikkuu enemmän tai vähemmän hereillä. Näin ollen hetket, jolloin voisi tehdä jotain, mitä tahansa, ovat varsin kortilla. Näin ollen ne omat hetket ovat muuttaneet muotoaan.
Olen todella kiitollinen ympärillämme olevasta turvaverkosta, joka enemmän kuin miellellään meitä auttaa. Tällä viikolla useaan kertaan ja useisiin asioihin. Yhtenä päivänä esimerkiksi äitini tuli meille, jotta sain imuroitua. Ja voin kertoa, että se todella tuli tarpeeseen! Kaksi koiraa ja vauva, kahden aikuisen lisäksi tietää jokusta pölypalloa. Uskallanko edes kertoa, että imurimme pölysäiliö täyttyi yhdestä imurointikerrasta...
Toisella kertaa siskoni oli luonamme, jotta pääsimme piipahtamaan elokuvissa. Ja varsin osuvan elokuvan vuoksi. Yösyöttö osui ja upposi tähän kaksikkoon. Mieheni totesi vain, että no joo. Sillä ei ollut kahta koiraa :D (Eikä vaimoa... Ehkä realismi ei tässä kohtaa ole vielä ihan täysin miestäni tavoittanut... :D Jääkö muuten epäselväksi, kuka meillä tällä hetkellä vastaa suurimmaksi osaksi koirien ulkoilutuksesta :D)
Myös seuraavanlainen keskustelu meillä käytiin omaan aikaan liittyen viikonloppuna:
"- No nyt sain tehtyä hommat keittiössä, oletko vielä tovin Pikkumiehen kanssa?
- Hei, minäkin haluan omaa aikaa
- Aaa, ok. No mähän ehdin siivota keittiön ja tehdä kurpitsapiirakan uuniin.
- Niin. No kato, sä halusit käyttää oman aikasi tuolla tavalla!"
Mitäs siihen lisäämään. Niin halusin. :D
Jottei Rekosta hankittua upea kurpitsa homehdu pöydälle.
Uuden oppia meille tämäkin. Ja silti. Yhtäkään hetkeä emme vaihtaisi pois.
Ja hei! Jaksamme nauraa toistemme erilaisuudelle näissä asioissa. Kirjoittaessani tätä luin tämän miehelleni, että voinko julkaista. Totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, että no siitä vaan. Joten kumpikin osaa nauraa myös itselleen. Se lienee tässä elämäntilanteessa ihan hyvä asia.
Ja hei! Jaksamme nauraa toistemme erilaisuudelle näissä asioissa. Kirjoittaessani tätä luin tämän miehelleni, että voinko julkaista. Totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, että no siitä vaan. Joten kumpikin osaa nauraa myös itselleen. Se lienee tässä elämäntilanteessa ihan hyvä asia.
Ja ehkä Pikkumies jossain vaiheessa oppii nukkumaan paremmin myös päivällä. Ja jos ei opi, niin näillä mennään.
En ole muuten aikaisemmin tehnyt Pumpikin pie:ta.
Jouluisin maustein ja kondensoidulla maidolla oli tämä ohje neuvottu tekemään.
Hyvää tuli! Nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti