Kalliomäen pihan reunat ovat täydellisen kauniit tällä hetkellä.
Metsäkurjenpolvet ovat kukassa ja tavallista aikaisemmin.
Kaikkialla on lilan eri sävyjä.
Pitkän aikaa käytin vain ihastellessa näitä viime viikonloppuna.
Niin kauniita ne ovat! :)
Myös Vanhanherran viimeinen leposija sai kukkakimpun - ensimmäisen kerran tänä kesänä.
Ja tokihan metsäkurjenpolvet olivat etuoikeutettuina osana kimppua.
Vaikka ikävä ajoittain vieläkin nostaa päättään niin samassa hetkessä ilo
Nuorenherran touhutessa ja lämpimät muistot Vanhanherran touhuista nousevat päällimmäisiksi.
Elämä kulkee eteenpäin. Juuri Kalliomäellä Vanhaherra kuitenkin tuntuu olevan enemmän ajatuksissa. Olihan paikka hänellekin rakas. (klik!)
Ja ajatelkaa. Pian on jo vuosi siitä, kun hänestä jouduimme luopumaan.
Niin lyhyt ja pitkä aika yhtä aikaa. (klik!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti