Elämää. Elämää. Täyttä elämää.

Tiedättekö tunteen, jolloin tuntuu että lyhyessä ajassa on elänyt paljon enemmän kuin useassa vuodessa yhteensäkään? No minä voin kertoa, että tiedän. Ehkä joku on huomannutkin, että blogissa on ollut jokseenkin hiljaista?! No se kertoo vain siitä, että elämä on pyyhkäissyt suruineen ja iloineen ohitsemme niin, että mainitsemani olo on saavutettu.

Alkuvuoteemme on mahtunut siis paljon. Osin itse aiheutettuna. Osin elämän aiheuttamana. Surulla vuosi alkoi, kun lyhyessä ajassa menetimme appeni sairaudelle. Kiitollisina kuitenkin kaikista vuosista ja myös siitä, että hän ehti Pikkuherran kohtaamaan.

Pikkuherra hän se kasvaa kohisten ja on iloinen hurmaava pikkuinen. Touhukas, temperamenttinen ja kaikessa mukana.

Vähän kuin äitinsä :D Näin hauskan aasinsillan tähän sain värkättyä :D 

Kas kun mieheni riemuksi tämä rouva hieman pisti tuulemaan. Ja siitä syystä ollaan nyt sitten asunnottomia! 

Juu, näin pääsi käymään. Viimeksi kuulumisia kirjoittaessani tästä ei ollut vielä tietoakaan, mutta kun pyörät lähtevät pyörimään niin ne sitten pyörivät ja vauhdilla. Sattui nimittäin käymään niin, että oma kotimme meni myyntiin laittamisen jälkeen yhdellä yksityisnäytöllä. Näin ollen ajatus siitä, että etsitään uutta kotia sillä aikaa, kun myydään omaamme vaihtui ajatukseen; Uusi koti. Löydyhän nyt, jottei tarvitse alkaa mitään väliaikaisratkaisua etsimään!

Siispä elo on täyttynyt asuntonäytöissä. Pikkumies on jo varsin kokenut näytöissä kävijä. Hän tosin keskittyy hurmaamaan välittäjät hymyllään. 

Saas nähdä kuinka meidän käy. Päästäänkö koko kesäksi Kalliomäelle asumaan.

Ehti tässä tovi sitten käymään niinkin, että hiljattain täysi-ikäiseksi tullut täyttikin jo 40-v. En kyllä ollenkaan käsitä miten se on mahdollista. Mutta kai se uskottava on.

Pieniä arjen mukavia puuhia ja hetkiä on matkaan mahtunut myös. Pikkuherran ihanat serkut ovat käyneet muutaman kerran yökyläilemässä ja samalla on retkeilty synttärilahjaretkiä. Pikkuherra on siis päässyt siivellä nauttimaan serkkujen synttäriretkistä. Ja kovasti on pitänyt kaikesta. Kovin oli tosin pettynyt, kun joutui tyytymään japanilaisessa ravintolassa kurkkuun ja Talk muruihin. Suu ammollaan seurasi muita syöjiä, jotka lappasivat suusta sisään herkkuja. Saa nähdä minkälainen kulinaristi hänestä kuoriutuu.

Ja minä. Lupaan olla ahkerampi kertomaan elostamme. Niin Kalliomäellä kuin muuallakin.

Kalliomäellä oli muuten lunta sen verran paljon, että tovi kuluu, että siihen pihaan pääsee autolla ajamaan. Mutta niitä hetkiä odotellessa. :)

Hyvää, aurinkoista ja levollista pääsiäistä kaikille!