Vauvantuoksuista arkea

Hei Te kaikki lukijani :)

Tovi on taas kuulumisista kulunut. Mutta syy on mitä erinomaisin. Täällä on opeteltu elämistä Pikkuherran kanssa, joka tätä kirjoittaessani on nyt 2,5 vkoa vanha. 

Näin lähes nelikymppisenä on kyllä melkoista päästä kokemaan tämä kaikki hieman "normi aikataulusta" jäljessä. Mutta kuten aiemmin todettu, elämä osaa yllättää. KLIK!

Olemme saaneet valtavat määrät onnitteluja monin eri tavoin. Suurkiitos niistä kaikista teille. Tässä hormoni-väsy-höyryssä saattaa johonkin jäädä reagoimatta, vaikka jokainen onnittelu on mieleen painettu ja sydämeen talletettu. 

Arki on ollut vauvantuoksua tulvillaan. 

Valvomista. Mutta eipä muuten näkisi näin kauniita auringonnousuja. 

Kukkia.

Rakkautta. Voiko sitä näin paljon ollakaan?

Väsymystä. Niin ihmisillä kuin eläimilläkin. :D

Pitkäksi venyneitä "aamuja"

(Ihan paras hankinta: Stokken Newborn set.)

Isoveljeksi ryhtynyt Nuoriherra. Nuorineiti on pitänyt enemmän etäisyyttä, mutta nyt jo on molemmilta huomattavissa, että jos olemme käyneet jossain ilman heitä ja palanneet kotiin ei enää huoli olekaan siitä tuliko "mamma" kotiin, vaan ensimmäisenä käydään tarkistamassa tuliko Pikkuherra takaisin. Häntä heiluen ja riemua täynnä.

Koiralauman kanssakin siis arki on rullannut paljon paljon paremmin kuin koskaan osattiin toivoakaan. Tosin Nuoriherra on tässä kaikessa laihtunut paljon, koska ruoka ei ole maistunut. Nyt vasta alkaa ruokailut ja leikit sujua tuttuun vanhaan tapaan. 

Täällä siis kaikki hyvin. Toivottavasti teilläkin kaikilla siellä :)