Käykö teille muille koskaan niin, että kun käytte kaupassa tai kirpputorilla niin matkaanne tarttuu tavaraa, jota oikeastaan ette ollenkaan tarvitse? Käsi ylös! Täällä nousi yksi.
Olen huomannut, että minussa on runsaasti Sulo Vilénin vikaa. Kas, kun halvalla saa niin ei mahda mitään. Käsi hamuaa ja mukaan tarttuu kaikenlaista.
Itselläni tähän "ongelmaan" kuuluu mukaan juuri tuo Vilénin halpuus. Matkaani ei juurikaan tartu kallista turhaa.
Kirpputorilla tahtoo käydä niin, että kun teen "löydön" jonka kohdalla tiedän, että sitä ei enää valmisteta ja sen vielä saa halvalla niin en mahda itselleni mitään.
Vai mitä mahdatte sanoa siitä, että viime viikonloppuna ostin yhden Pioni-sarjan lasin lisää, vaikka edellisiä Kalliomäeltä löytyy sellaiset viisitoista?! Maksoi vain 5€!
Ja Riihimäenlasin purkin. Joita myös löytyy niin, että hyllyihin ei mahdu. Mutta kun halvalla sai ja mukana oli vielä kansikin. Ja hinta 3,20€!
Juu-uu. En mahtanut mitään. Pakko oli ostaa. Jos vaikka sitä tarvitsisi sen viidennentoista lasin ja purkin joskus johonkin...
Tein minä mukavia ihan tarpeellisiakin löytöjä. Ompelutarvikekori esimerkiksi. Ihan täydellisessä kunnossa. Ja puinen shakkipeli. Joskos sitä Kalliomäen pitkinä syksyiltoina verestäisi lapsuuden kesien harrastusta?!
Mitenkäs nuo peltokuvat tähän hulluuteen kuuluu? No ei sitten mitenkään :D
Kaunis alkava syksy vain niistä kurkistelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti