Elämä on tuntunut keväästä saakka keskittyneen täysin Kalliomäelle. Tokihan sitä nyt on kotonakin tullut oltua, mutta täällä se aika vain tuntuu katoavan johonkin.
Aamulla menee töihin. Illalla nukkumaan. Ja siinä välissä? Kaikenlaista ja ei kuitenkaan mitään.
Vai mitä sanotte siihen, että tässä talossa on esim. edelleen ikkunat pesemättä? Juu. Ei ole pesty ei. Ja sen kyllä näkee. Harmaata on.
Suunnitelmissa oli monesti. Mutta kun...
Vanhan talon ihanat ikkunat ei aukea saranoilla vaan jokainen sisäikkuna täytyy erikseen irrottaa puutapeilta, jotta saa pestyä ulomman ikkunan ja sisäikkunan sisäpuolet. Ja kun työ tuntuu jo ajatuksen tasollakin rasittavalta niin kuinka asia ratkaistaan? No ei pestä ikkunoita ollenkaan :D
Samoin on kukkapenkkien laita. Kalliomäellä aina ohi kulkiessaan nyppii ja hoitaa niitä. Mutta kotona ei tule lähdettyä ulos. Ja siltähän ne näyttävätkin. Kukaan ei ole niistä huolehtinut. Tähän kun vielä lisää sen, että rikkakasvit sikiävät ainakin tuplanopeudella tällä tontilla muualle verrattuna niin kyllä. Kukkapenkissä on ainakin saman verran rikkaruohoja kuin istutettuja kasvejakin.
Mitä tekee tämä rouva? Pistää kynttilöitä palamaan (harmautetaan laseja hieman lisää!) ja ottaa kirjan käteen sohvalle. Niin. Minne se aika oikein katoaa?? :D
Ps. Bloggerissa sivun jäsenmäärä on pompsahtanut huimat 100%. Kiitos siitä sinulle sivustoon jäseneksi liittynyt lukija :)