Helan går, sjung hopp faderallan lallan lej!

Rapurallin seurauksena kesään kuuluu myös rapujuhlien järjestäminen. Puuha on hauskaa! Kukkakimppujen ja lautaskoristeiden miettimistä. Pöydän kattamista. 

Ja hauskaa on se syöminenkin. Kovin paljonhan ravuissa ei syötävää ole, mutta olennaista lie se yhdessä ajan kanssa seurustelu ja sitten se itse syöminen.

Joka vuosi mietitään, että kuinkas se Helan går oikein menikään ja aina todetaan, että meni miten meni. Tänä vuonna Spotify tarjosi meille taustamusiikiksi Suomalaista jazz-musiikkia vuosilta 1939-1963. Ihan parasta :)

Ilta ei ollut mitenkään erityisen hohdokas ilman puolesta, mutta niin vain näin kaunis hetki illasta löytyi, kun vain piti silmät auki.

Kasvimaan muodonmuutos

Tovi sitten lupailinkin kuvia kasvimaan muutoksesta. Kuten ehkä muistattekin (Klik!) niin päätin kaivaa kaikki lavakaulukset ylös, jotta saisin pohjatyöt tehtyä kunnolla. Lapiohommina se kun ei oikein ottanut onnistuakseen.

Nyt kasvimaa näyttää siis tällaiselta. Homma on vielä hieman kesken, mutta suurin työ on tehty.
Ja voi että olen tyytyväinen siitä, että tämän vaivan jaksoin. Kyllä se ennen kaivurin tuloa hieman arvelutti, että mahdoinkohan taas hankkia itselleni hieman liikaa hommia, mutta tällä hetkellä ei kaduta tippaakaan! Ja sainhan minä tähän projektiin apuakin useammaltakin ihanalta apulaiselta. (Klik!)

Ensimäinen kuva tämän hetkisestä tilanteesta ja alapuolella näkymästä viime kesältä. On siinä hieman eroa!

Rapuralli

 Jo useamman vuoden ajan mieheni on aloittanut lomansa ravustuskauden aloituksen mukaan. Meillä on siis melkoisen selvää, että anopin ja appiukon hoivissa ollaan 21.7. Klo 12.00. Toisinaan tämä melkoisen aikataulutettu aloitus ärsyttää,  mutta on tässä hyvätkin puolensa. Kun aurinko paistaa niin mikäs sitä on veneessä istuessa. Tänä vuonna aurinko helli ensimmäisellä veneretkellä. Sittemmin tosin ei ihan niin. Mutta se taitaa olla tämän kesän trendi.  

 Myönnettävä on, että kyllä se saaliskin ihan mukavaa on, kun sitä saa.  

Rapujuhlia odotellessa!

Metsän sylissä

 Puuhakkaiden Kalliomäen päivien jälkeen oli todella rentouttavaa mennä metsään. Seitsemisen kansallispuisto on lähellä Kalliomäkeä, joten päiväretki sinne on helppo toteuttaa. Toki lähempänäkin on metsää, mutta kansallispuiston metsä on upeaa keloineen ja kaatuneine puunrunkoineen, joita talousmetsissä ei samalla tavalla näe.

 Heti metsään mennessään sitä tuntuu siltä, kuin koko mieli rentoutuisi ja mielen kierrokset putoaisivat. Polkuja ja pitkospuita pitkin tallustellessa sitä nauttii tuoksuista ja luonnon ihmeistä. Kuinka usein sitä muistaa ihmetellä lakkojen ja karpaloiden raakileiden kauneutta? Vanamojen herkkyyttä? Upeaa tuoksua mikä suolla on?

Liian harvoin, ajattelen.

Lomaelämää

 Huh, miten tuo aika oikein hujahtaakaan vauhdilla ohi! 

Kesälomailu on jatkunut Kalliomäellä ja maailmalla vanhaan tapaan. Välillä leväten ja välillä puuhaillen. Nyt sentään multakasa on hieman saanut kyytiä jälleen, kun olen kuljettanut sitä ympäri tonttia tasoittamaan kuopat, joita syntyi kivien kaivuusta. Tuollaista kaunista nurmikkoa kera apilan ja maahumalan siis tavoittelen. Mutta matkaa siihen kyllä on!

Tontti on tällä hetkellä kuin tilkkutäkki. 

Kuten näkyy...

Jotta jaksaa multaa (ja oi voi sitä kivituhkakasaa keskellä pihaa...) kuljettaa niin täytyy muistaa välillä pysähtyä nauttimaan postikorttimaisemista ja unohtaa se valitus huonosta kelistä ja hyttysistä. Kuinka helposti siihen moodiin luiskahtaakin ja kuinka monta kaunista hetkeä sen vuoksi livahtaakaan ohi!

Mökkeilyn vastapainoksi sitä on jotain muutakin kiva puuhailla ja niinpä piipahdin Jyväskylässä kuuntelemassa mainiota musiikkia mainiossa seurassa :)

Aurinkokin paistoi välillä. (Siitä vesisateesta en kerro mitään :D)

 

Trendin aallonharjalla?

 Tulin todenneeksi, että ex tempore hankkimani aikuisten värityskirja oli erinomainen hankinta sadepäivän iloksi Kalliomäelle.

Olen monesti valitellut kuinka vaikeaa aikuisena on päästä flow-tilaan, jonka lapsena saavutti helposti. Muistan, että kirjojen lukeminenkin oli sellaista, että en kuullut enkä nähnyt mitään muuta. Nyt täytyi todeta, että sellainen keino löytyi itselleni uudelleen. Aika kului kuin siivillä!

 Edes multa- ja sorakuormat ulkona eivät vaivanneet mieltä. Ehkä asiaan hieman vaikutti myös toissapäivänä kärrätyt multakottikärrylliset, joita kyllä riitti!

Jossain vaiheessa taisin mainitakin, että välillä on ollut sellainen olo, että kuinka ihmeessä piha enää koskaan näyttää siltä että se on kunnossa. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että asiat etenevät yksi kerrallaan eteenpäin. Ja taitaa olla niin, että mieli ja kroppa ottaa mielellään vastaan päiviä, jolloin vain nauttii rauhallisesta elosta.

Taidan luvata, että ensi kesälle ei ihan näin massiivisia projekteja ole tiedossa!

Hylättyjen tavaroiden uusi elämä

Monet Kalliomäen tavaroista, kuten ehkä aiemminkin olen kertonut, ovat kulkeutuneet sattumalta meille. Näin on laita myös ruoanlaittovälineiden osalta. Viime kesänä mieheni kauhuksi bongasin hänen vanhempiensa mökkijärven rannalta rantapöheiköstä hylätyn vanhan Högforsin lieden, joka raahattiin moninaisten vaiheiden jälkeen Kalliomäelle. Monetkaan eivät ole olleet kovin vakuuttuneita tästä löydöstäni, mutta niin vain se palveli hyvin kalansavustuspuuhasssa!

Myös kalansavustuslaatikko on löytö. Se löytyi jätepisteen metalleista. :D Tosin kerrottava on, että sitä oli käytetty ehkä kerran, maksimissaan kaksi kertaa. Niin hyvässä kunnossa se oli. Pesun jälkeen täysin käyttökunnossa.

Näiden hylättyjen tavaroiden avulla saimme nauttia mainion savukala-illallisen mainiossa seurassa. Hyttysetkin pyrkivät kovasti mukaan, mutta savujen ja kynttilöiden avulla ne lopulta tajusivat pysyä poissa seurastamme!

Ihana heinäkuu

Viimeinkin ihana lämmin ilma on saavuttanut Kalliomäen!

 Kasvit ovat ihan muutamassa päivässä innostuneet kukkimaan. Myös myöhässä kylvetyt siemenet ovat itäneet ihan silmissä. Ihanaa, että on lämmintä! Tosin kesän hitauden huomaa siitä, että Kalliomäen vanhat juhannusruusut ovat vasta  avaamassa nuppujaan.

Terassi myös muuttuu jatkuvasti. Katsotaan minkälaiseksi se vielä muuttukaan.

Minulla on ollut tälläkin viikolla ihania rakkaita seuranani Kalliomäellä. Ja puuhaa on riittänyt! Reippaat kalastajat onkivat ahvenia, jotka sitten itse myös perkasivat. Lounaalla oli myös siis tarjolla pannulla paistettua ahventa. Tosin kuten kuvasta näkyy niin varsinaisesti mitenkään kovin täyteen vatsat eivät pelkästä ahvenesta tulleet.

Kasvimaa on saanut käytäviä vanhoista tiilistä. Reipas apulainenkin minulla oli puuhissa! Vasara heilui innokkaan apulaisen käsissä, kun tiiliä piti muokata sopivan kokoisiksi.

Jahka puuha täysin valmistuu niin laitan teillekin sitten kuvia kauniista tiilikäytävistä.