lauantai 31. tammikuuta 2015

Kalliomäen muutoksia


Viikonlopun kunniaksi hieman Kalliomäen puuhia menneiltä kesiltä. Koska heinää tontilla riitti oli suurin osa tontista helpompi ottaa keväällä hallintaan kulottamalla. Mukavia savun tuoksuisia kevätpäiviä tuli vietettyä haravan varressa. Tosin näin jälkiviisaana mietin, että nurmikkopinta-alan kasvu on mukavaa vain tiettyyn rajaan saakka. Ottaen huomioon, että minä hoidan nurmikon leikkaamisen. Luulen, että tulevina kesinä osaa nurmikosta muutetaan kedoksi tms. Jää siis nähtäväksi miten tontti muuttuu tulevien vuosien aikana.


Saunalla ensimmäisenä tehtävänä oli saada hallintaan pajukot, jotka olivat vallanneet koko saunan ympäristön. Tässä kuvassa on jo näkymä järvelle olemassa. Sauna odottelee edelleen uutta maalia pintaansa. Se lienee nyt tulevan kesän puuhia. Tukirakenteet kuistin katon osalta onneksi on saatu hoidettua kuntoon. Pajut ovat myös todella riittoisa luonnanvara. Saa todella olla varuillaan, jottei tilanne ole kohta sama näkymän osalta.


Nukkuma-aitan maalaaminen oli viime kesän projekteja. Kellastuneet puupinnat saivat pintaansa väriä. Katto ja seinät valkoista ja lattia harmaata maalia. Listat odottavat edelleen pääsyä paikoilleen.  Ehkä tulevana kesänä? Myös sängynpäädyt ja yöpöytinä toimivat lipastot saanevat väriä pintaansa joskus tulevaisuudessa.




Tässä Kalliomäki jo selvästi muuttuneena. Uusi katto ja piipun pellitys sekä nurmikko jo varsin inhimillisen näköisenä. Hauskaa miten ympäristö muuttuu jatkuvasti. Ja suunnitelmat elävät. Tulevana kesänä suunnitelmissa jo monenlaista. Ehkä terassi, saunan maalaaminen ulkoa ja sisältä, lisää kasvimaata, hedelmäpuita, marjapensaita... Hauskaa nähdä mitä kaikkea sitä toteutuu ja mitä jää toteutumatta. Ehkä ensi kesänä onkin vuorossa vain riippukeinussa kirjojen lukemista?

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Puutarhamietteitä ja sydämen tykytyksiä

  
Tiedättekö sen tunteen, kun olette päättäneet mielessänne, että mitään en osta silloin kun puhelinmyyjä soittaa? Minä ainakin tiedän! Olen ratkaissut tämän ongelman niin, että olen tehnyt suoramarkkinointikiellon, jonka johdosta en juurikaan puheluita saa. Nyt kuitenkin sain. Yhdistykseltä, joka ei käytä selvästikään puhelinmyyntifirmoja vaan hoitaa myynnin itse. "Kevät on koittamassa ja meillä olisi tarjolla nyt erinomaisen hyvä tarjous tästä sinulle jo aiemmin tulleesta puutarhalehdestä." Myyjä ei varmasti ollut elämänsä aikana montaakaan myyntipuhelua soittanut ja vaikka kuinka kävin yksinpuhelua monotonisen myyntipuheen aikana päässäni, että en osta, en osta niin kuinka kävikään? Minulle putkahtaa muutaman viikon kuluttua puutarhalehti postiluukusta. Ehkä se on ihan aiheellistakin, koska vanhat lehdet ovat jo olleet kovassa kulutuksessa. Kyllähän sitä nyt jotain uuttakin tähän kesään... Juuri eilen Bonderøvenia nauhoituksesta katsellessa tuli mieleen, että oliskohan tänä vuonna hyvä viimein etsiä paikka maa-artisokalle Kalliomäeltä.


 Yläkertaan siirtyessä ja sieltä poistuessa tulen aina pohtineeksi kasvitauluja katsellessa, että mitähän kasveja sitä tänä vuonna istuttaisi. Olen uskollisesti vuodesta toiseen itse kasvattanut taimia ja aina totean, että huonosti käy. Ne itävät, ne koulitaan, niitä kastellaan ja niille puhutaan. Ja mitä niistä kasvaa? Pitkiä honteloita varsia, kun meiltä ei  löydy tarpeeksi viileää ja valoisaa paikkaa. Mutta niin se vain varmasti tänä vuonnakin sama rumba toteutetaan ja kesäkuun koittaessa mietin, että miksi ihmeessä tähän ryhdyin, kun parempia taimia saa ostettuna.



 Tämä herra tässä aiheutti meille muutaman harmaan hiuksen ja pelon hetken kuluneen vuorokauden aikana. Hän on aivan mahdoton pelaamaan pallolla. Viimeisen vuoden aikana pelaamista on ollut pakko rajoittaa, koska hän ei tajua ollenkaan lopettaa. Ikä selvästi painaa ja pelihetken jälkeen vie todella pitkään ennen kuin voimat palautuvat. Jos palloa ei ota pois niin hän varmaan juoksisi itsensä kuoliaaksi pallon perässä. 
Eilen töistä kotiuduttuani oli edessä lumityöt. Vanhaherra oli hommissa mukana ja kesken puuhan muisti missä pallo on jemmassa. Ajattelin, että no pelatkoon tovin. Ja hänhän pelasi ja nautti! Kovasti väsynyt hän oli, kun pallon otin pois, mutta muuten vaikutti normaalilta. Hän ei cockerspanieleiden tapaan todellakaan jätä yhtäkään ruokamahdollisuutta käyttämättä. Mutta niin vain illalla ei ruoka maistunut eikä vielä aamullakaan. Jäätelöhetkeä mieheni kanssa ei sentään voinut jättää väliin. Sohvalla makoili, mutta sinnekään ei hypännyt vaan ikään kuin kiskoi itsensä sohvalle. Ensin etutassut ja sitten hinasi takatassut. Sängylle ei hypännyt ollenkaan. Ja Vanhanherran tuntevat tietävät, että touhua riittää iästä huolimatta. No nyt touhun määrä oli ehkä yhden kymmenesosan tavallisesta. Siispä tiemme vei eläinlääkäriin. Onneksi mitään murtumia ei röntgenkuvissa näkynyt. Nyt mennään kipulääkkeiden voimin ja toivotaan, että vointi pian kohenee.
Kuka muu meidän rappuset ja lattiat muuten tuhoaa lopullisesti, jos ei Vanhanherran normaalia touhua saada takaisin!

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kirppistelyä ja muuta viikonlopun puuhaa. Ja mitä kaikkea lakanoiden vaihtaminen saakaan pohtimaan?!


 Viikonloppu on mukavasti sujahtanut sunnuntai-iltaan. Jotenkin se vain aina menee yhtä nopeasti ja yhtäkkiä sitä huomaa, että viikonloppu on tässä kohtaa. No täytyy ajatella, että onneksi sitä on vielä monta tuntia jäljellä. Ja ennen kuin huomaakaan uusi on jo ovella!

Myös tähän viikonloppuun on kuulunut mukavaa puuhastelua ja rentoutumista. Eilen oli siivouspäivä ja kuten usein siivouspäivänä niin nytkin vaihdoin lakanat. Kun kysyin mieheltäni, että oliko hän huomannut, että ehdin vaihtamaan lakanat niin hän kommentoi, että ei. Mutta oli kyllä miettinyt, että mahtoiko hänellä olla tällainen tyynynliina aamulla... Minä en voi koskaan lakata ihmettelemästä tätä jotenkin niin miehistä taitoa. Jos lakanat ovat aamulla harmaat ja materiaalikin on pellavaa niin miten on mahdollista, että ei huomaa niiden vaihtuneen musta-valkoisiin puuvillaisiin!? Vanhaherra tuntuu lakanoiden vaihtamisen huomaavan salamana. Mikä onkaan ihanampaa kuin pyöriä puhtaissa lakanoissa, kun minä yritän komentaa alas sängyltä.



 Eilen ohjelmaan mahtui myös kirppisten kiertelyä. Kalliomäelle on kertynyt mittava emaliastioiden kokoelma. Kotona niitä ei vielä ole ja kun eilen kaunis ja vielä hyväkuntoinen astia tuli vastaan niin eihän sitä nyt hyllylle voinut jättää. Kun vielä halvalla sai... Sulo Vilénin vikaako? Myös tämä vihreäsävyinen Finlaysonin puuvillapöytäliina tarttui matkaan kirpparilta. Hintaa huikeat 3€. Lieneekö 70-luvulta? Ja vielä aivan erinomaisessa kunnossa. Tarkoitus on se viedä Kalliomäelle, mutta hyvin se näkyy myös kotona pöydälle istuvan.


Perjantaina kävin teatterissa. En voinut olla mainitsematta asiaa, koska niin hieno on Seinäjoen kaupunginteatterissa tällä hetkellä ohjelmistossa oleva Romeo ja Julia. Klassista Romeota ja Juliaa odottavien toiveet eivät täyty, mutta ne, jotka avoimin mielin lähtevät katsomaan nykypäivään tuotua versiota tästä klassikosta eivät varmasti lähde pettyneinä pois esityksestä. Käykää ihmeessä katsomassa tämä!

torstai 22. tammikuuta 2015

Torstain touhuja ja pohdintoja


 Suunnitelmissa on jo pitkään ollut tehdä itse näkkileipää. Tuntuu, että ohjeita on näkynyt siellä ja täällä, mutta tekemättä on aiemmin jäänyt. Tänään sain vihdoin aikaiseksi puuhaan ryhtyä. Koska ohje komeili heti aamulla paikallisessa lehdessä niin luulenpa, että muutama muukin eteläpohjalainen ja pohjalainen on puuhaan ryhtynyt! Mumman vanha pilkkumi on kovasti kolhiintunut, mutta kuinka mukava siinä onkaan tehdä taikinaa. Kolhut eivät haittaa tahtia.


 Valmis näkkileipä oli erinomaisen maistuvaa. Pieni sipaisu margariinia pintaan. Muuta en kaivannut ja kyllä oli hyvää. Nam. Koska homma oli todella helppoa niin uskon, että tätä meillä on tarjolla jatkossakin.


Mitäkö olen pohtinut? No sitä, että jos joulutähti on kaunis ja tuo mukavasti valoa pimeyteen niin onko sen tarpeen lähteä odotamaan varastoon seuraavaa tulemistaan? Olen tullut siihen tulokseen, että keikkukoon ikkunassa minua ilahduttamassa. Tuskin se kenenkään elämää sekoittaa, vaikka ikkunassani olisi vuoden ympäri joulutähti!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Talvitunnelmia ja muistoja ensimmäiseltä Kalliomäen kesältä


Kuten kerroinkin niin ensimmäisenä kesänä Kalliomäellä keskityttiin pääasiassa kattojen kunnostamiseen ja pihan kasvuston hallintaan. Sen verran siivoamisen lisäksi tehtiin sisällä hommia, että kellastunut katto sai pintaansa valkoisen maalin. Tila tuntui heti huomattavan paljon isommalta. Hirret päätimme pitää maalaamattomina, emmekä sitä päätöstä ole katuneet.


Haapoja oli kuten aiemmin mainitsinkin tontilla riittämiin. Pidän niistä ja niiden pitämästä havinasta kovasti, mutta pieni väli erityisesti lipputankoon on paikallaan. Vanha isännänviiri roikkui rikkonaisena ja varsin surullisen näköisenä lipputangossa ja kietoutuneena haapojen ympärille. Tänä vuonna "joulupukki" toi minulle lahjaksi uuden isännänviirin, joten ensi kesänä jälleen viiri liehuu tangossa!


Tässä muutama kuva Kalliomäeltä talviretkeltämme. Talvikuvat tuntuivat olevan paikallaan näin talvisen sään kunniaksi!




sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Viikonloppuretkellä Vanhanherran kanssa


 Perjantaina töiden jälkeen hyppäsin autoon ja käänsin keulan kohti Varsinais-Suomea. Tavallisesti Vanhaherra jää kotimieheksi, mutta tällä kertaa oli toisin. Ja voi sitä riemua, kun hän tajusi pääsevänsä mukaan. Herra on hyvää matkaseuraa. Pääasiassa hän nukkuu ja välillä käy tiedustelemassa sitä, että ollaanko jo perillä. Niin nytkin. Tosin paluumatkalla seuralaiseni ei juurikaan tiedustellut matkan etenemisestä mitään. Touhukas viikonloppu oli vienyt selvästi vanhalta voimat.

Mukava viikonloppu rakkaassa seurassa oli voimaannuttava. Kuten seuraavasta kuvasta huomaa niin kyllä se vain se kevätkin siellä kovasti koputtelee nurkan takana. Ainakin nämä tete a tete-narsissit olivat sitä mieltä. Itse en ollut tänään aivan samaa mieltä ajellessani nollakelissä rännän puskiessa taivaalta niin, että pitkillä valoilla ei tehnyt mitään.

Kuten kuvat kertovat, kaikenlaista mukavaa mahtui viikonloppuumme. Ystävä. Elämä. Kiitos!



 






torstai 15. tammikuuta 2015

Keinutuolin kertomaa


Sekä Kalliomäelle että meille kotiin on kulkeutunut vuosien mittaan huonekaluja ja tavaroita sieltä ja täältä. Olen innokas kiertämään kirpputoreilla ja usein hyvän löydön osuessa kohdalle uusi tavara muuttaa meille. Vielä en ole oppinut sitä, että kun yksi tavara tulee ovesta sisään toinen lähtisi kiertoon! Ehkä oppia ikä kaikki? Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaappitila on lopullisesti täytetty?!

Keinutuoli sekä kotona että Kalliomäellä on varmasti nähnyt paljon elämää jo ennen meitä. Se on mielestäni tosi kiehtova ajatus. Mitä kaikkea keinutuoli osaisikaan kertoa, jos se osaisi puhua? 

Keittiön astiakaappi on ollut ensin keittiönkaappina isovanhemmillani. Sieltä se on kulkenut erinäisten mutkien kautta meidän keittiöömme. Silläkin olisi varmasti tarina tai kaksi kerrottavanaan. Kun avaan ovet, voin edelleen lukea sen ovista vaarini ja mummani muistiinpanoja. Minä vuonna isovanhempieni kummipojat ovat syntyneet, minkä kokoinen on ollut jokin tärkeä kaappi ulkomitoiltaan ja lisäksi voin vain arvailla mitä jotkin merkinnät tarkoittavat. Elämää, jota ei löydy Ikean kaapeista!


Kaappi pysyy paikoillaan, mutta tavarat sen päällä muuttuvat ja vaihtavat paikkaansa. Alkuperäiset vetimet olivat menneet rikki ja osin hävinneet, joten tämä kaappi sai nyt varsin modernit vetimet alkuperäisten tilalle. Koska kaappia on säilytetty viimeiset vuodet ennen meille muuttamista välillä kylmässä ja välillä lämpimässä oli sen pinta päässyt melko huonoksi. Tarkoitus oli poistaa hilseilevä maali ja maalata kaappi uudelleen, mutta toisin kävi. Hilseilevä maali toki poistettiin, mutta sittemmin pinta vain pestiin ja se sai jäädä sellaiseksi. Omanlaisekseen.


tiistai 13. tammikuuta 2015

Kevät kukkien tulevi!


 Niin se vain tulppaanit saavuttivat kotimme! Jo muutaman päivän olen saanut nauttia niiden kauneudesta. Lieneekö lumi aiheuttanut sen, että liikkeelle tulppaanikaudelle lähdettiin valkoisilla tulppaaneilla? Vaikka todelliset kevättulppaanit itselleni ovat väriltään keltaisia. 

Lumen tuiskuttaessa ikkunan takana voi kukkia ihastelemalla kuvitella, että ei se kevät niin kaukana ole. Tosin oikeasti olen ollut kovin kiitollinen tuosta lumesta. Mielummin kaunis valkoinen lumi ympärillä kuin pimeää ja harmaata loskaa. Eikä tuo ulkona paukkuva pakkanenkaan ole minua haitannut. Pönttöuuniin tulet, kynttilät palamaan ja villasukat jalkaan, sillä moinen pakkassää eletään!
 

 Myös Vanhaherra on iloinen lumesta! Näin lumiseen aikaan tosin ulkoilut eivät tahdo kovin ripeästi edetä, koska myös haisteltavaa tuntuu riittävän. Toki myös minä olen iloinen Vanhanherran puolesta, ettei rapaisia tassuja tarvitse olla koko ajan pesemässä. Se nimittäin kuuluu yhteen hänen elämänsä inhokkiasioista.
 

Myös orkideat ja niiden hiljakseen pullistuvat kukkanuput saavat mielen keväiseksi. Ja kuten jo aiemmin mainitsinkin, ne vasta ihme onkin. Valoa ei kuitenkaan vielä liiaksi riitä vuorokauteen. Ehkä ne osaavat kerätä itseensä jokaisen valon pilkahduksen ja taistella eteenpäin tietäen, että pian sitä valoa riittää kylliksi?! Koska en voi tunnustaa hoitavani orkideojani mitenkään erityisellä intensiteetillä niin ehkä niille tosiaan riittää valo ja ystävälliset sanat? Niitä kuitenkin muistan kukilleni viljellä taajaan.



sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Turistina





Niin se on jälleen viikonloppu sunnuntai-illassa. Itselläni viikonloppu kului nopeasti ja tehokkaasti. Perjantaina heti töiden jälkeen hyppäsin junaan kohti etelää ja eilinen kuluikin sitten kokouksessa. On aina mukavaa ja hieman haikeaakin mennä kohti etelää. Pitkään pääkaupunkiseudulla asuneena paljon tärkeitä ihmisiä asuu edelleen siellä ja niin mielellään kuin kaikkia aina tapaisikin niin tällaiset kokousviikonloput eivät anna siihen paljonkaan aikaa. Aikaa riittää aina muutaman ihmisen tapaamiseen ja silloin toki otetaan ilo irti siitä tapaamisesta. Tämä reissu kuljetti minut lähelle vanhoja asuinpaikkoja. Illan pikaisella happihyppelyllä oli mukavaa kävellä tuttuja reittejä ja käydä katsomassa näyttävätkö maisemat samalta. Kyllähän ne näyttivät! Ilta kului rakkaassa seurassa maailmaa parantaen ja hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. Sinisimpukat a´la creme veivät kielen mennessään!

 

Helsinki muuttui yön aikana lumihuputetuksi ja hyvin kauniiksi. Puut erityisesti monessa paikkaa olivat lumella kuorrutettuja runkoja myöden. Hieman toki jännitti, että kuinkahan mahtaa kotimatka sujua julkisilla liikennevälineillä moisen lumipyryn vuoksi ja siksi täytyi hieman varmistella ja lähteä ajoissa kohti asemaa. Koska liikenne sujui mukavasti jäi minulla hyvin aikaa ihmetellä ja kummastella ympäristöä ajan kanssa. Turistina Helsingissä on tullut oltua ihan liian harvoin. Ehkä olisi paikallaan useamminkin ajan kanssa ihmetellä ympäristöään. Maailmalla ja kotonakin. Mitähän kaikkea uutta sitä ympärillään huomaisikaan, kun kulkisi samalla tavalla silmät ja mieli avoinna ihmettelemässä näkemäänsä? Myös niissä tutuissa paikoissa.




perjantai 9. tammikuuta 2015

Pizzaperjantai



 Olen edelleen malttanut olla hankkimatta kevääntuoja tulppaaneja. Tämä on johtunut siitä, että meillä edelleen kukkii todella kauniisti joulukukat. Erityisesti tämä kerrottu valkoinen amaryllis on ollut todella kaunis. Ja vaikuttaisi siltä, että edelleen saamme sen kauneudesta nauttia. Kolmas kukkavarsi on tuloillaan. Hieman epäilen, että kyllä ne tulppaanitkin kotimme saavuttavat pian tästä kukkavarresta huolimatta.


 Sen verran minun täytyy palata taannoiselle Kalliomäen retkellemme, että muutama kuva on jaettava päivällisestämme. Eikös nyt juuri ole se hyvin lanseerattu pizzaperjantai?! Olemme puhuneet todella moneen kertaan, että pitäisi tehdä pizzaa leivinuunissa. Ja nyt se toteutettiin. Tähänkin saakka leivinuunia on toki käytetty, mutta haudutetun lihapadan valmistamiseen. Tämän pizzakokemuksen jälkeen voin vain todeta, että tämä kerta ei jää viimeiseksi. Valmistaminen oli nimittäin yllättävän helppoa. Tomaattikastikkeen tein tuoreista tomaateista, sipulista ja yrteistä. Tällä kertaa mukaan oli sattunut ruohosipulia ja lehtipersiljaa, mutta yllättävän hyvin nekin tomaattikastikkeeseen sopivat. Basilikaa ja oreganoa emme jääneet kaipaamaan.


Päädyin pitämään pohjalla leivinpaperia, mutta varsinkin pizzan kypsyessä se tahtoi luiskahtaa pizzan alta pois. Joten varmasti olisi hyvin onnistunut ilmankin. Täytteet kumpikin sai laittaa pizzaansa valintansa mukaan. Näin ollen kaksi melko erilaista pizzaa valmistui. Hyvältä maistui kuitenkin kumpikin!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Ja niin saapui arki loman jälkeen...



Miten se aina onkin niin, että yö loman jälkeen ennen töiden alkua menee yhdeksi sängyssä pyörimiseksi? Minulla ainakin. Kun yöllä pötköttää hereillä ja tietää, että herätys lähenee niin kyllä ärsyttää. Yritin olla viime yönäkin miettimättä yhtään mitään ja vain koittaa rauhoittua ja nukahtaa, mutta miten se onkin niin vaikeaa. Mitä enemmän odotat ja toivot unta, sen varmemmin se pysyy kateissa. Onneksi itselläni tälläiset yöt ovat hyvin satunnaisia. Sympatiat kyllä herää niitä ihmisiä kohtaan, jotka jatkuvasti yrittävät unta saavuttaa siinä onnistumatta. Illalla nukahtaessani mietin Kalliomäen maisemia ja kuinka kaunista siellä on myös näin talvella. Ihan Kalliomäen tontin lähellä on koski ja kosken rannat ja maisemat ovat upeat kesällä, mutta niin näkyvät olevan myös talvella.


 Arjen saapuminen näkyy myös lautasella. Ei ole tarjolla aamiaista maitokahvilla, ei. Olen todennut, että lapsena niin kovin inhoamani kaurapuuro on aivan oiva valinta aamuun. Terveiset vain äidille!  Ja kun se on vielä mahdollista syödä itse Kalliomäen ympäristöstä poimittujen mustikoiden ja itse keitetyn kuningatarhillon kera niin kyllä kelpaa. Myös Vanhaherra saapuu aina alakertaan odottamaan omaa osuuttaan puuroannoksesta. Hänellä on selvästi hyvin kehittynyt arviointikyky siinä, että missä vaiheessa alakertaan kannattaa siirtyä. Ei turhan aikaisin, jotta ei joudu liian kauan odottamaan osuuttaan, mutta ei myöskään missään tapauksessa liian myöhään ettei jää ilman puuroa.
Arjen saapuminen tuntuu lamauttavan aivot myös päivällistä miettiessä. Miten ihmeessä mieleen ei tule mitään muuta kuin makaroni-johdannaisia ruokia? Meillä "nautittiin" tänään niinkin suurta herkkua kuin "makaronia ja jauhelihaa". Siis keitettyä makaronia ja paistettua jauhelihaa sekoitettuna. Kyllä siinä on kulinaarista nautintoa kerrakseen!



Pönttöuunissa tulen palaessa on mukavaa kietoutua torkkupeittoon postilaatikkooon ilmestyneitä lehtiä lukemaan. Vähän väsyneenä ja vatsa pullollaan ruokaa on elämä kuitenkin mallillaan. Kyllä se arki kuitenkin on ihan mukavaa!

tiistai 6. tammikuuta 2015

Loppiaisen puuhia


Tänään on ollut odottavan tunnelman päivä. Arki koittaa huomenna ja jotenkin aina tämä viimeinen päivä ennen arkea on tunnelmaltaan hieman erilainen. Aamu oli kaunis ja kylläpäs oli mukavaa istuskella rauhassa kahvikupposen ääressä auringon paistaessa ja pakkasen paukkuessa ikkunan takana. Aamun lehden lukeminen sen sijaan vaati hieman ylimääräistä työtä. Lukko kun oli jäätynyt postilaatikosta. Pienellä puuhastelulla lehti kuitenkin saatiin pöytään ja kahvihetki oli lähes täydellinen!


Joulukuusi on tänä vuonna ollut todella kestävä. Se ei ole juurikaan varistanut havujaan ja jotenkin tuntui lähes hölmöltä alkaa sen koristuksia poistamaan. Koska joskus se on kuitenkin tehtävä niin ehkä oikea aika oli nyt sitten tänään. Kuusen pois viemisen jälkeen tulee aina jotenkin sellainen keväinen olo. Tuleeko teillä muilla? Ihan teki mieli lähteä tulppaanikimppuostoksille!


En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, että miten ihmeessä orkideani jaksavat tehdä kukkavarsia ja jopa avata kukkia näin pimeään aikaan. Ehkä nekin aavistelevat kevään tuloa? Vaikkakin siihen on näin tammikuun alussa vielä matkaa.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Lunta tulvillaan...

 

Retki Kalliomäelle oli lunta tulvillaan! Koko menomatkan oli tuulista ja ajokeli ei todellakaan ollut paras mahdollinen, mutta eipäs se tahtia haitannut, kun tiesi pääsevänsä nauttimaan Kalliomäen ihanasta tunnelmasta. 
Tupa oli mukavasti lämmennyt pattereilla ja lisää lämpöä sai tulisijoja lämmittämällä. Näin talviaikaan sitä huomaa miten perusasioiden äärellä ollaan. Kannetaan puita, sytytetään tulisijoja, tehdään lumitöitä, kannetaan vettä, lämmitetään vettä ja jälleen hieman kannetaan puita. Täällä se konkretisoituu, että miksi niitä puutöitä oikein tekeekään. On myös mukavaa huomata, kuinka aika kuluu puuhaillessa kaikenlaista niin, että tietokone ja televisio ei ehdi edes tulemaan mieleen! Aika kuluu kummasti ilman niitäkin. Tosin tunnustettava on, että hieman tuli kurkistettua maailmanmenoa tabletilta... Mutta oikeasti, tuohon käytetty aika on vain murto-osa siitä mitä kotona tulee aikaa kaikenlaisille aparaateille annettua.





 Koska talviretken tarkoitus oli selvä niin kyllähän sitä puutöitäkin tuli tehtyä! Tosin mieheni hoiti tästä suurimman osan. Ilma ei ollut hommaan ihan paras mahdollinen ja Vanhaherra oli vähemmän tyytyväinen oloonsa, kun suojalumi kertyi tassuihin ja vatsan alle isoiksi paakuiksi. Vanhaherra on sitä mieltä, että yksin sisällä ei voi olla silloin, kun ulkona tapahtuu. Näin ollen minun ulkopuuhat onnistuvat niin kauan, kun hermoni kestävät perässä kulkevaa Vanhaaherraa, joka kyllä tekee mielipiteensä selväksi tyhmistä lumipaakuista. Ja jos herra ei muuten saa huomiota niin sitten voi tulla keskelle puuvajaa istumaan. Heitäpäs siinä sitten klapeja tai hakkaa kirveellä. 
Talviretket kehittävät myös mielikuvitusta. Kun et voi marssittaa Vanhaaherraa lämpimään suihkuun, jotta lumipaakut saa tassuista pois niin jokin keinohan se on keksittävä siihenkin puuhaan!



Talvella muistaa myös erinomaisesti sen, että miksi vanhassa talossa on hyvä olla paljon mattoja lattialla! Ja ehkä muutama villasukkapari laukun pohjalla jalkaan laitettavaksi.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Tuiskua ja tuulta


 Jos olette odotelleet tietoja Kalliomäen puutöiden etenemisestä niin edelleen saatte odottaa! Eilinen sää ei todellakaan houkutellut lähtemään kohti Kalliomäkeä vaan teimme päätöksen jäädä kotiin. Ja se päätös osoittautui varsin hyväksi. Koti nimittäin alkoi näyttämään siltä, että tässä on tovi vain kävelty pölykoirien ja epämääräisten kasojen yli. 

Myös vähemmän mukava ongelma odotti ratkaisuaan. Joululiinalle oli valunut steariinia kynttilöistä. Kokeilin silittämistä ja sen jälkeen tahranpoistoainetta, mutta ei. Koska kynttilät olivat punaiset niin kyllä vaaleaan liinaan tahra jäi. Onko teillä lukijoilla jotain näppäriä ohjeita steariinin poistamiseen tekstiileistä? Mielelläni niitä kuulisin.

Siivoaminen oli paikallaan myös siksi, että saimme odotettuja vieraita. Hurmaava nuoriherra vanhempineen saapui iloksemme. Tovi oli taas vierähtänyt edellisestä tapaamisesta. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaa?

Kalliomäki kutsuu meitä tänään. Ilma ei edelleenkään näytä mitenkään puutöihin kutsuvalta, mutta on kuitenkin jo parempi kuin eilen. Ei nuo puukasat itsestäänkään puulatoomme taida ilmestyä?

 

Ensimmäisenä kesänä Kalliomäellä eräs toinenkin katto vaati toimepiteitä... Katto-ongelmat tuntuvat kutsuvan meitä luokseen. Myös kotona oli ensimmäisinä vuosina tehtävä kattoremontti. Joten kokemusta alkaa olemaan. Myös tämän nukkuma-aitan katto korjattiin samaan aikaan kuin Kalliomäenkin.

Mukavaa lauantaita teille kaikille, jotka olette päätyneet lukemaan blogiani! Kiitos siitä.